Tunnelin päässä näkyy valoa. Ehkä.

Mun tunteet on menny tänään vuoristorataa, vihasta helpotukseen ja välinpitämättömyydestä lohduttomaan nyyhkytykseen väkijoukon keskellä. Se et mun ja päänvaivan juttu jatkuu korkeintaan platonisena, on vain hyvä juttu. Siinä herrassa on niin monta muttaa, että ne mutat olisi tuottanut suuremman itkun joskus myöhemmin minulle. Kyllä se silti vituttaa, ärsyttää ja syö naista, ettei kerennyt olla se joka laittaa tälle stopin. Mun pahin painajainen tässä kaikessa on se, että sitten kun tokenen tästä orastavasta burn outista ja löydän jälleen elämäniloni, niin hän haluaakin jälleen jotain vakavampaa. Mutta pysyn vahvana siinä vaiheessa ja muistan esimerkiksi sen, kuinka herraa ei kiinnostanut tukea minua vaikeina hetkinä.

Pohdin tossa pitkät tovit asiaa ja päädyin lopputulokseen, että tämä on oikeasti hyvä juttu. Mulla on helpottunut olo (suurimman osan aikaa) ja katse tiukasti tulevaisuutta kohti. Tiedossa on hyvin työntäyteinen talvi ja ei mulla mahdu ketään ylimääräistä ongelmaa elämääni. Joku kiva ja täydellinen kylläkin, jonka kanssa hommat menisi omalla painollaan, mutta ei mitään vänkäämistä, kinailua, epävarmuutta ja ahdistusta aiheuttavaa tapausta.

Mulla on huomenna onneks vapaapäivä. Aattelin potkia itteeni ihan huolella perseelle ja skarpata tästä mun masennuksesta ja uupumuksesta ylös. Ei tää murehtimalla parane, perkele.

Ahdistus vol 69

Mun kriisi ja ahdistukset sen kuin jatkuvat. Edes pidennetyt viikonloppureissut eivät auta minua, tuntuu että olen aivan loppu. Myös miesasiat tuntuvat menevän mönkään, mun tää päänvaiva alkoikin perumaan puheita (mikä on sinäänsä jännä tän mun käytöksen huomioonottaen) ja ei haluakaan musta mitään sen enempää.

Sellaista. Saatan palailla asiaan seuraavan kerran jostain palmujen alta. Terve vaan!

Eksistentiaalinen kriisi

Minut on vallannut otsikon mukainen olemassa olon kriisi, missä kyseenalaistan itseni, elämän, elämän tarkoituksen ja tarpeellisuuden sekä käytännössä kaiken muunkin.

Kuten ehkä joku tietääkin, tein keväällä suuren elämänmuutoksen vaihtamalla työpaikkaa ja ns. hyppäämällä oravanpyörästä pois ennen keski-ikäisyyttä. Tuntuu silti siltä, että sekään ei nyt välttämättä riitä. Tämän kaiken sekoilun ja ahdistuksen taustalla saattaa olla ihan sellainen yksinkertainen fakta, etten ole lomaillut kunnolla pariin vuoteen ja siksi olen vähän väsynyt jatkuvasti ja aavistuksen vittuuntunut kaikkeen.

Mulla ei oo ikinä ollut mitään hinkua muuttaa Suomesta pois eikä matkustelu ole ollut suurin intohimoni koskaan. Paitsi nyt. Tuntuu että jonnekin kauas pitäisi päästä, jotta näkisi lähelleen. Tämä ei vaan nyt aivan onnistu tässä työtilanteessa (luojan kiitos siellä pyyhkii hyvin, mutta olisi kiva jos jaksaisi ja osaisi iloita siitäkin) kovin hyvin, koska silloin romuttaisin kevään ympäri pyöreiden päivien työt ja olisin ilman duuneja siinä vaiheessa jos ja kun palaisin Suomeen.

Helpoin ratkaisuhan tähän ongelmaan olisi Eurojackpotin päävoitto, kevyet 37 miljoonaa euroa, jotka ensi viikolla ajattelin kuittata itselleni. Viime yönä keksin tämän idean ja pyörittelin pari asiaa mitkä tekisin samantien. Tässä mun To do-lista, kun vajaa 40 milliä tipahtaa mun tilille noin kuukauden kuluttua ensi perjantaista:

- Osta isompi kämppä (kattoterassilla)
- Osta loma-asunto
- Osta vene
- Osta uusi lompakko
- Palkkaa siivooja/ruuanlaittaja
- Osta lentoliput yksityissaarelle
- Palkkaa terapeutti

*Noin viisi tuntia myöhemmin*

Ton terapeutin palkkaamisen jälkeen löysin aluks itseni katselemasta Suomen kalleimpia kämppiä, joiden jälkeen olin hilkulla ostamassa äkkilähtöä jonnekin kauas, kunnes tajusin, ettei minulla ole vielä niitä rahoja. Pian, muttei vielä.

Miesjutut menevät niin ja näin. Olen nähnyt tätä mun alkuvuoden totaalista päänvaivaa viime aikoina paljon ja meidän yhdessä olo on kaikinpuolin hyvin tulista ja räjähtelevää, niin hyvässä kuin pahassakin. Nähtiin eilen pikaisesti ja minun juuri alkaneiden naistenvaivojen vuoksi oli ensimmäinen kerta kun ei harrastettu seksiä ja oli jotenkin laimeeta ja aloin kyseenalaistamaan jälleen meidän suhteen ja sen järkevyyden. Ei olla siis puhuttu vieläkään, että onko tämä kenties kohti jotain vakavampaa vai vaan hauskanpitoa hyvin tiukilla säännöillä (mulla ei saa olla muita). Ollaan periaatteessa todella samanlaisia, mutta samalla kuitenkin hyvin erilaisia ihmisiä ja olen viimeisen vuorokauden hyppinyt seinille, kun olen koittanut miettiä tätä kaikkea, plussia ja miinuksia ja mahdollista jatkoa ja mahdollista suhteen lopettamista. En tiedä.

Taidan lisätä listaan, että tilaan yhden Prinssi Uljaan valkealla ratsulla, jonka kanssa kaikki natsais just eikä melkein.

Sellaista. Mulla oli tarkoitus kirjoittaa hirveän pitkästi ja syvällisesti pohdiskellen sekä kertoillen muutamista hauskoista bileilloista, mutta tuo parin tunnin tulevaisuudensuunnittelubreikki vähän kosautti aikataulut ja mun tarvii alkaa vääntää nyt duuneja.

Ihanaa darramaanantaita muillekin, palataan asiaan asap. Puspus! <3

P.S. KRISSE TUU KERTOON KUULUMISIA!

Ups...

Nyt meikämanne on mokannut ja pahasti. Mulle saattoi käydä tossa parisen viikkoa sitten pieni äksidentti yhden vanhan sutinan kanssa ja ihan jostain järjettömästä syystä päädyin sen kanssa sänkyyn. Ja tän mun päänvaivan oudohkon käytöksen vuoksi ajattelin kertoa asiasta hänelle.

VIRHE!!

ISO VIRHE!!

Meidän välillä on nyt Kolmas maailmansota käynnissä. Hänen mielestään olen käytännössä pettänyt häntä, vaikkei olla ihan oikeasti puhuttu järkevästi mistään mikä liittyy meihin. Ja itse olen ihan monttu auki, että mitäsmitäs? Luulin että hän vain oikeasti haluaa leikitellä tunteillani ja että hänelläni on mahdollisesti muita naisia kuvioissa. Ei kuulemma oo ollu hetkeen. Helvetti sentään.

Note to self: Tee pelisäännöt selviksi!

Onko jollain vinkkejä miten tälläsestä pääsee ns. yli ja saan siltä taas pippeliä?

"Tyttöystävä" haha

Huhhuh tätä elämää. Oon niin puhki, rikki ja poikki ollut viime aikoina, että sängystä ylös pääseminenkin tuottaa hieman ongelmia. Mut kai se tästä, pikkuhiljaa.

Mut oli mulla asiaakin. Täytyy tulla tänne panikoimaan tän mun päänvaivan takia. Tää kenet tapasin joskus tossa joulun jälkeen on saanut pääni sekaisin enemmän tai vähemmän. Se mies on ihmeellinen. En käsitä. Samalla niin helvetin raivostuttava, mutta seuraavassa hetkessä saattaisin haluta sanoa hänelle rakastavani häntä (laitan nää oudot ajatukset väsymyksen piikkiin). Ei nyt suoranaisesti leikitä mitään Kissa ja hiiri -leikkiä, mutta jotain sinnepäin. Mut hänen työkiireiden vuoksi emme ole esimerkiksi nähneet tällä viikolla kertaakaan ja tossa aamulla tajusin, että ikävöin häntä niin että muhun sattuu ihan fyysisesti. Mitä vittua? Ollaan puhuttu pitkiä pätkiä puheluita ja ne loppuu vasta siinä vaiheessa, kun jomman kumman duunit kutsuu niin kovasti et pakko keskeyttää. En tiedä oonko ikinä tuntenu tällästä kemiaa ketään kohtaan. En tiedä mitään parempaa kuin käpertyä sen syliin (oonko kertonu et se on pitkälti yli 190cm ja sen habakin on ihan kivan kokoinen) ja olla vaan siinä kun se silittelee mun hiuksia. Ok, tiedänpäs. Itse SE hänen kanssa. Kuvottavan hempeetä ja ällöttävää, mut oon ihan sulaa vahaa siinä.

Mitä mun pitäis tehdä? Juosta karkuun vai kosia? Se kutsuu mua "leikkisästi" sen tyttöystäväksi ja rakkaaksi ja voi tytöt ja pojat se tuntuu niin ihanalta, vaikka pitääkin aina lyödä itseään päähän, naurahtaa ääneen huomattavan kovalla äänellä ja muistuttaa, ettei se tarkota noilla mitään. En vaan pysty handlaan sen tyypin kuumuutta ja ihanuutta enää kovin kauaa, oon pian ihan kusessa sen kans. Apua. What to do?

Freak out

Voi vittu. Mä oon flipannu ihan täysin.

Minä, Filippa Madafaking Kveen, haluaisin löytää jonkun ihanan miehen. Oon ollut viime päivät ihan paskana kun tajusin tän jutun. Oon muutenkin pehmentynyt (henkisesti onneksi) ihan törkeesti, en edes meinaa tunnistaa itseäni ja ajatuksiani. Keittiöpsykologisoin asiaa ja ainoa looginen syy on tähän iso elämän muutokseni tuossa taannoin. Vanhassa elämässäni tein töitä miesvaltaisella alalla, missä minun piti 247 näyttää kaikille, että kyllä minä selviän ja pärjään. Nyt kun työympäristö on aivan eri, on myös mun pehmeempi puoli päässyt valloilleen ja se heijastuu myös mun vapaa-aikaa todella pahasti.

Mitähän vittua mä teen? En oo ikinä pokaillut ketään kunnolla. Voisinko ostaa postimyynnistä poikaystävän itselleni? Vai siis miten tässä nyt pitää toimia, kun ajatukset toimiikin kuten normaalilla tytöllä.

Nyt mua alkoi ahdistaan kun kirjoitin tän asian tähän. En mä ehkä haluakaan seurustella sittenkään. En tiedä. En pysty edes tänään vetämään perseitä, koska huomen pitää taas painaa duunia. Helvetti. Osaako joku auttaa mua? Jumala? Karma? Antakaa joku pieni vinkki miten päin mun pitäis olla!

Eat, work, sleep, repeat.

Ihana Tapsa oli ollut vallan hupsulla tuulella ja luullut, että minun ja päänvaivani juttu olisi muuttunut vakavaksi. Ikävä (?) tuottaa pettymystä, mutta syy radiohiljaisuuteen on ollut edelleen uusi elämäni. Olen paahtanut tukka putkella menemään yötä päivää ja käynyt kotona lähinnä nukkumassa. Tai en edes lähinnä käynyt, vaan käynyt.

Nyt tilanne on se, että flunssa on kaatanut minut sänkyyn ja olen lepäillyt ja lataillut akkuja tässä muutaman päivän (vapullahan ei ole sitten mitään asiaa tämän kanssa).

Kun kerroin aiemmin tuosta minun ihastumisesta päänvaivaani, niin se pitää osittain edelleen paikkaansa. Hän on siisti ja ihana ja helvetin haluttava tyyppi, muttei minun tuleva aviomieheni. Minua melkein ärsyttää, että hänellä on sellaisia arvoja tai luonteenpiirteitä mitkä sotivat omaa arvomaailmaani vastaan. Hän on ihana, mutta vain hetken huumaa. Sitä kauan tämä huuma kestää, en osaa sanoa.

Mitään muita mainitsemisen arvoisia miehiä elämässäni ei tällä hetkellä sitten olekaan, johtuen siitä, että olen vähän tarkoituksella haudannut itseni duuneihin ja downgradennu mun sosiaalisen elämän aika minimiin. Tämä siksi, että pystyn kesällä ottamaan vähän iisimmin ja elämään silloin.

Ja mitä mun uraan tulee, oon edelleen ihan sika innoissani kaikesta ja viihdyn hommissa helpostikin aamusta iltaan. Paljon teen duunia ns. ilmaseks ja omaan piikkiini, mutta jaksan uskoa, että tämä kaikki myöhemmin palkitaan ruhtinaalisesti. En vois olla onnellisempi päätöksestäni hypätä puuduttavasta oravanpyörästä tarpeeksi ajoissa pois, vaikka tämä nykyinen homma on ainakin henkisesti noin miljoona kertaa vaativampaa ja vie multa kaikki mehut, mutta se myös antaa mulle muutakin kun rahaa tilille kerran kuussa. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei ympäripyöreet päivät ja jatkuva duunintekeminen "välillä" töki, mut pakko takoa kun rauta on kuumaa.

Että sellaista. Kaikki hyvin Tapsa hyvä! Tuun kyllä tänne kertomaan jos tapahtuu oikeasti jotain jännittävää, mutta te ette halua kuulla kuinka herään kello 5:30, lähden duuniin, tuun kotiin joskus klo 21 ja menen nukkumaan. Niin. Heippa!

shitshitshit

Moi! Oon ihastunut. Sain itseni kiinni ajattelemasta sitä, kuinka haluaisin halata ja päästä tän mun alkuvuoden päänvaivan kainaloon. Hieno homma. Kuka veis mut hoitoon?

Sellaista.

Mun uudet duunit ovat käynnistyneet todella vauhdilla ja on tullut painettua välillä yötä päivää hommia. Ja välillä taas oon ollu klo 12 päivällä valmis, vaikka kuten tänään. Tää on just se mitä oon halunnu; itse päätettävät vaihtelevat työajat, mitkä voi itseni halutessa olla maanantaista perjantaihin klo 8-16 tai jotain ihan muuta. Mulla on olo kuin vapaalla taivaanlinnulla ja oon tositositosi onnellinen. Mutta myös äärimmäisen väsynyt. Tällä viikolla on ollut vähän huonompi flow hommissa ja ensimmäiset epätoivon itkut on tullut tiratettua, mutta se kuuluu asiaan. Kaikki on mennyt tähän asti niin älyttömän hyvin, et pieni vastoinkäyminen herättää tän prinsessan hyvin todellisuuteen ja laittaa tsemppaamaan vieläkin enemmän.

Mun duunissa on se hyvä puoli, et se on todella intensiivistä ja vaatii multa ihan älyttömästi. Niitä tehdessä en kykene tai pysty miettimään mitään muuta, vaan fokus on ihan aikuisten oikeasti 110% niissä, enkä myöskään näe ympärillä olevaa maailmaa. Oon pystynyt blokkaamaan vähäisetkin ajatukset miehistä todella hyvin ja oon aika onnellinen siitä, koska ne on ihan tyhmiä. Yks on ärsyttävä, toinen väärällä puolella maapalloa, kolmas ei tajua ja neljäs ei vaan muuten nappaa.

Sellaista. Tääl on kaikki hyvin, onko siellä (KRISSE!!!)?

13.

Voi pyhä sylvi mun elämä on siistiä tällä hetkellä! Oon kelaillu täs pari viikkoa jo miksen tehnyt tätä oikeasti jo aikaisemmin. Toisaalta en varmasti osaisi arvostaa tän mun duunin siisteyttä, jos en olisi mennyt aluksi ojasta allikkoon väärällä alalla muutamia vuosia.

Mulla on tapana tehdä "manauksia" ja löysin yhden päiväyksellä 13.2.2015, jossa toivoin saavani tän mahdollisuuden itselleni. Jos olisin silloin nähnyt tasan kuukauden päähän myöskin perjantai 13. päivään, niin olisin varmasti pissannut housuuni. Täytyy olla varovainen näissä mun manauksissa, etenki viime aikoina ne ovat toimineet pelottavan hyvin. Onneks nää ei oo onneks toiminu miesjutuissa, koska mulla olis tällä hetkellä noin 99 aviomiestä ja kaikki ongelmia.

Josta päästiinkin näppärällä aasin sillalla miehiin.  UNIVERSUMIN IHANIMMASTA ei oo kuulunut mitään, luonnollisesti. Muista on sitten senkin edestä ja mua ei vaan kiin-nos-ta ne. Miks se menee aina näin? En käsitä!

Ai pahus. Juuri tossa aikataulutin mun ensi viikkoa ja mulla on siellä tasan yks vapaapäivä, muuten oon kellon ympäri töissä. Eli ihan jees, että UNIVERSUMIN IHANIMMASTA ei kuulu mitään, koska sillon mun pitäis kuola suupielestä valuen kieltäytyä hänen treffaamisesta. Eiku?? Haluisin mä sittenkin sanoo sille: "Sori muru mulla on kiireitä duunissa!".

Muutama kysymys.

Mulla on tossa mun vieressä vuoren korkuinen pino duunihommia, mitä pitäis käydä läpi, mutten voi keskittyä koska mua panikoittaa ja pahasti.

Mulla pyörii mielessä vaan UNIVERSUMIN IHANIN ja hänen käytöksensä. Hänestä ei ole (yllätysyllätys) kuulunut mitään sen jälkeen kun erottiin. Mutta ihan oikeasti. HÄN pussasi minua ennen kuin erottiin. Keskellä katua ja käytännössä keskellä kaupunkia. Ja asun Helsingissä eli yhdessä maailman suurimmista metropoleista. Mulla pyörii miljoona kysymystä päässä. Miks se pussas mua? Tarkottiko se jotain? Jos tarkoitti niin mitä? Entä jos ei tarkottanu, miks se silti teki sen? Mitkä sen motiivit on? Voisinko saada yksisarvisen? Ja koiranpennun? Ja voisinko olla tuleva rouva UNIVERSUMIN IHANIN? Olinko edes hyvä? Miks se pussas mua? Pussaileeko se muitakin samalla tavalla? Keskellä kaupunkia? Kuka? Mitä? HÄ??

Rakas universumi lähetä mulle vastaukset ja tähdet hyvät, pysykää niillä oikeilla paikoillanne. Kiitos!

Kiitos tähdet!

Ne ovat olleet viime aikoina enemmän kuin oikeilla kohdilla ja tää on mun mielestä tosi jees juttu, koska esimerkiski...

Heräsin aamulla ihanan tiukasta lusikka-asennosta UNIVERSUMIN IHANIMMAN sylistä. Ohops. <3 En ole ihan varma oliko sänkyyn meneminen tässä vaiheessa hyvä vai huono juttu, mutta aika (vai tähdet) sen näyttää. Anyway, meillä oli mukavaa (pienestä jännityksestä huolimatta) ja se pussas mua vielä ennen ku erottiin. Iiks!

Se miksi se otti muhun yhteyttä ja ehdotti tapaamista, on täysi mysteeri. Mutta en jaksa pohtia tai stressata asiaa nyt, vaan haluan fiilistellä tapahtuneita ja nuuhkia hänen tuoksua hiuksistani. Okei kyl mua vähän panikoittaa tää juttu. Meillä oli viimeksikin tosi hauskaa ja sit meni lähes pari viikkoa täydessä hiljaisuudessa (SILENCE!). Ehkä se johtuu vaan siitä, et se on oikeasti aikuinen eikä näprää puhelintaan jatkuvasti. Tai sitten se deittas muita ja tajus et oon oikeesti hauskin ja ihanin. Tai sit sillä oli vaan sikana duunia. Tai, tai, tai...

Ei nää asiat murehtimalla selviä tai parane. Ratsastan hyvällä flowlla ja katsotaan mihin se johdataa mut. Suunta on nyt ainakin todella hyvä! Ihanaa sunnuntaita kaikille, puspus!

P.S. Ai niin. Eihän mulla ollut aikaa murehtia ja pohtia näitä miesjuttuja. Niinhän se olikin.

Moi!

Mun uusi ura on alkanut vauhdikkaasti ja todella loistavasti. Oon koko viikon ollu mielettömässä flowssa ja vaan miettinyt, miksen oo keksinyt tai tehnyt tätä siirtoa jo aikaisemmin. Tää on mun juttu, tän mä osaan ja tässä mua arvostetaan (sillä tasolla ja sillä tavalla kun haluan. Edellisessä elämässä, joka loppui long time ago eli tasan viikko sitten, mua arvostettiin LÄHINNÄ tutkinnon, aseman ja numeroiden avulla. Nyt mun ihmisyys on todella isossa osassa ja sen arvostus on todella jees).

Olen ihan lapsellisen innostunut tästä kaikesta. Vitsiläinen!

Kuten oon jo pariin otteeseen hokenut, tulen olemaan niin kiinni duuneissa nyt, etten kerkeä mitään miesjuttuja säätämään. Kuitenkin tää mun alkuvuoden päänvaiva on ollut taas muhun vähän yhteydessä ja nähtiinki tässä viikolla asian X takia (jeesasin todella pienessä duunijutussa). Luonnollisesti tilanne johti seksiin ja se siinä seksin aikana sano taas kaikkea ällöttävän kivaa, kuten että "asia X oli vaan tekosyy et sain nähdä sut", "oon miettiny sua tosi paljon viime aikoina" ja kaikkea tollasta pientä. Menin vähän lukkoon, enkä edes muista reagoinko noihin sanallisesti jotenkin vai mitä. Mutta anyway, seksin jälkeen vielä hengattiin pitkä tovi myöhään yöhön ja käytiin läpi tätä duunikeissiä (ok, käytännössä molempien harrastuskin, siks jaksettiin jauhaa siitä niin kauan) tosi hyvässä ja normaalissa hengessä. Sit se lähti kotiin nukkuun ja seuraavana päivänä tuli vanha kunnon BOOM! Näkemisen jälkeen se on vaikuttanu taas tosi nihkeeltä ja sen viestittely on ollut jälleen omituisen nihkeetä, sellaista ettei siitä voi oikeastaan jatkaa ja vastauksien välistä on voinu lukea älähäiritsemua. Ok, sil on kiire omien juttujen kans ja näin, mutta esimerkiks eilen en jaksanut pitkittää viestittelyä, kun tuntui että vastaukset oli aika "klousaavia" koko ajan ja juttu jäi hänen viestiin, missä luki "Wou!". Ja sit tänään se kuitenki laitto viestiä jatkaen, et "Mut tosi hyvä jos se juttu autto". Sit vastasin sille ja BOOM, se oli taaaaas tosi nihkee.

Siis mitä vit-tu-a?? Ennen näkemistä se viestitteli tosi innostuneesti ja ns. normaalisti ja jatko juttuja jatkuvasti. Mul ei mee tää käytösmalli nyt jakeluun. Se tietää et harrastan sen kans mielelläni seksiä ja oon sanonut, et sitä voi ehdottaa mulle ihan suoraan, jos sellanen fiilis on. Kuitenkin se näkee ton kaiken vaivan, et liehittelee ja on superkiva ja huomioonottava ja ties mitä ja sit seksin jälkeen SILENCE! Ehkä se saa tolla jotain kiksejä. Pitää varmaan kokeilla leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa, jos sillä on perverssio saalistaa naista, panna sitä ja jättää se itkemään sen perään.

Vähän jotenkin sama juttu kävi tän Universumin Ihanimman kans. Synkkas tosi hyvin, se vaikutti äärimmäisen kiinnostuneelta ja olis ilmiselvästi halunnu nylkyttää mua, mut koska se oli oikeasti herrasmies ni tilanne ei johtanut siihen. Ja hyvästien jälkeen BOOM ja SILENCE!

Onks toi Tinder täynnä niin vitun nälkäsiä ja yli-innokkaita mimmejä, et ne vie kaikki kivat miehet meiltä normaaleilta naisilta? Täytyy kokeilla itekin tota läähätystekniikkaa ens kerralla.

ÄÄÄÄÄÄH! Annetaan olla, en jaksa pohtia näin vaikeita ihmisiä. Mä keskityn mun uuteen uraan, koska se on niin kivaa ja parasta. Ja minä oon kiva ja paras!  Ja elämä on kivaa ja parasta! 

<3 <3 <3 <3

TOKAVIKA

En voi käsittää tätä. Istun vikoja päiviä tässä kirotussa konttorissa ja ensi maanantaina olen jo uusissa unelmahommissa. <3 <3 <3 <3 Kaikki mun tulevat ex-kollegat ovat todella harmissaan poislähtemisestäni, mutta samalla myös innoissani, että oon uskaltanut tehdä tällaisen päätöksen. Kuka oikeasti lähtee vakaasta ja hyväpalkkaisesta vakityöstä käytännössä yrittäjäksi ihan uudelle alalle ilman virallista asiakaskuntaa. Meitsi! o/

Olen mennyt viimeisen kuukauden todella vauhdilla ja oon tainnu nukkuu pisimmillään kasiin asti kerran helmikuun aikana. Mun silmäpussit alkaa oleen megalomaaniset ja mun henkiset voimavarat aika finito. Olis ollut varmaan ihan fiksua ottaa lomat tähän loppuun, mutta liian kunnollisena ja tunnollisena teen työni loppuun asti. Yea right, delegoin kaikki duunit muille ja pyörin tuolillani ympäri suljetun oven takana. Mut tää on henkisesti tosi raskasta esittää tekevänsä töitä!

Ei mulla oikeastaan mitään asiaa ole. Ei edes miesjuoruja! Ok, on mulla vähän mieli maassa, kun ei oo mitään kivaa sutinaa. Tää on ihan uutta mulle, ettei miehet rakastukkaan muhun päätä pahkaa ja roiku mun perässä. Kirottu Tinder ja sen sivuvaikutukset. Paitsi että repäisen ja lähden viikonloppuna baariin, ehkä jopa kahtena päivänä. Toivottavasti mulla on sunnutaina jotain hauskaa kerrottavaa!

Puspus, ihanaa loppuviikkoa sinulle ja minulle!

KIROTTU UNIVERSUMIN IHANIN!#&/%&%(

ÄSH! Mua vaivaa taas miehet. Tai tää UNIVERSUMIN IHANIN. Meillä oli tosi hauskaa ja sit siitä ei kuulu mitään!!! En tajua. Okei tajuan ehkä mistä homma kiikastaa, mutta silti ärsyttää. Oon sitä huomattavasti nuorempi ja hieman erilaisessa elämäntilanteessa ku se. Mut haittaako se? Mua ei ainakaan, sitä ilmeisesti. Idiootti!

Ehkä se on vaan tää talvi, mikä vaikuttaa siihen, ettei oo oikein mitään sutinaa? Ja edelleenkään mulla ei oo aikaa mihinkään miesjuttuihin, mut olis se nyt kiva et joku edes yrittäis.

Mulla alkaa aamut käydä vähiin vanhassa duunissa. Samalla hurjaa tahtia mun keskittymiskyky huononee ja delegoin juttujani muille sen minkä kerkeän. Olis vaan pitänyt pitää kesälomat tähän loppuun, turhaa herään joka aamu töihin ja annan asiakkaille tai kollegoille eioota, entiedää tai muaeikiinnostaata. Toisaalta saanpahan nekin sit rahana ja voin laittaa haisemaan. Käkäkäkäkä!

TÄÄONJÄNNÄÄJÄNNÄÄJÄNNÄÄJANYTUNOHDANMIEHET!

Ai nii joo! Mulla on ollu tässä jo "muutaman päivän" kauhean hellyyden tarve ja saatoin viime yönä nukkuu yhden tyypin kans, joka on mulle ihan kaveri, mut se ehkä haluais jotain enemmän. Mut me nukuttiin kiltisti vierekkäin eikä pantu. Ehkä vähän tuhmasti tehty, mutta kuka hullu nyt spoonauksesta kieltäytyy?

I did it!

Tää on oikeesti ihan uskomatonta. Vajaa pari viikko ja oon vapaa näistä paskapaskahommista! Mulla on keskittymiskyky ja kiinnostus pakkasen puolella näihin juttuihin, ja sanomattakin selvää et nää vikat päivät pitäis hakata näppistä ku viimestä päivää (eheheh). Äh, meitsi handlaa nää vaikka tiukkaa tekeekin!

Mun sunnuntaisesta deitistä aka UNIVERSUMIN IHANIMMASTA ei oo kuulunu mitään. Ja jos siitä ei kuulu ja sitä ei kiinnosta ni oma on menetyksensä, mua ei nyt huvita masistella ja miettiä miehiä. Okei, mua alko just nyppiin miksei siitä oo kuulunu mitään. Se koitti vaivihkaa nimittäin kosketella mua ja pitää kättä mun erinäisissä paikoissa, eli se oli ihan selvästi ainakin fyysisesti viehättynyt musta. Pari päivää sit muuten tää mun alkuvuoden suurin rakkaus, josta olin just päässy yli, otti muhun yhteyttä ja kyseli oonko hengissä. Teki mieli heittää puhelin seinään, mutta vastasin sille ihan asiallisesti ja that's it.

Mutta kuten jo totesin joskus aikasemmin, mulla ei tuu olee aikaa miehille nyt. Mul on mm. seuraava kokonaan vapaa vapaapäivä ööh... Pääsiäisenä? Ei siinä kerkeä paljoa kehenkään kaksilahkeiseen rakastumaan. Onneksi.

Niih! Sellaista! Oon niin innoissani, etten kestä! <3 Mulla on siis uus soppari allekirjoitettu ja aloitan hommat ihan pian. Peittosin hommassa sellasen sakin, etten voi olla kuin ylpeä itsestäni. Siellä oli mua paljon pätevämpiä, kokeneempiä ja koulutetumpia tyyppejä, mut ne halus just minut. Ja ne luottaa muhun. Tää on ihan superihanaa ja -imartelevaa ja ennen kaikkea motivoivaa!

Vitsi tästä tulee kuulkaas hyvä vuosi. Kannatti masistella ja olla siipi maassa koko tammikuun, ni loppuvuosi on pelkkää kultaa, glitteriä, pintaliitoa ja priimaa!

P.S. Manaan itseni UNIVERSUMIN IHANIMMAN vaimoksi samalla tavalla, kuin manasin itselleni uuden duunin. Eli pitäkää peukkuaja, että musta tulee vielä joku kaunis päivä ROUVA UNIVERSUMIN IHANIN! <3

Sydänsydänsydänsydän

MULLA OLI ÄSKEN DEITIT UNIVERSUMIN IHANIMMAN TYYPIN KANSSA. OON TAAS RAKASTUNUT ELI TÄÄ JUTTU EI TUU JATKUUN SAATI JATKUUN. TIETENKÄÄN! MUT SE OLI NIIN TÄYDELLINEN, ET TEEN SILLE OMAN TUNNISTEEN TOHON SIVUUN. LOVELOVE!  <3

Ohops...

Voihan madafakinholyshit!

Se on nyt totta ja puoli virallista. Meitsi vaihtaa duunia ja pääsen unelmahommiini. Vou! Joskus kannattaa varoa mitä toivoo, tässä tulee nimittäin nyt vähän kiire!

P.S. Nyt voin sanoa hyvästit miehille. Mulla ei tuu oleen aikaa sellasille. <3

Ällöttävää optimismia

Menin mokaamaan ilmeisesti ton yhden jutun nyt ihan täysin. Mua vähän harmittaa se, koska tein sen omaa tyhmyyttäni ja kylmyyttäni. Koitin äsken suihkussa itkeä asian vuoksi, mutta en saanut kyyneleen kyyneltä puserrettua musta pihalle. Mun pääsi sisällä rauhallinen ääni vain hoki sitä mantraa, mitä olen tässä viime aikoina itsekin hokenut: "Kaikelle on syynsä!"

Se että käyttäydyin mahtavalle ja superseksikkäälle miehelle ihan todella oudosti, lapsellisesti, kylmästi, torjuvasti ja yksinkertaisesti vammasesti, on pakko olla joku syy. Syy joka tällä hetkellä ei tunnu mahtuvan tällä pieneen aivokoppaan, mutta ehkä joskus myöhemmin. Pelottaa itseänikin kuinka kylmälle moodille pystyin laittamaan tunteeni. Tai käytännössä olla tuntematta mitään. Kuinka rauhallisesti ja aavistuksen hymyillen uskon kirkkailla sinisillä silmilläni siihen, että tällekin on tarkoitus ja se selviää myöhemmin.

Miksi sitten välitän yhtäkkiä jostain tällaisesta? Esimerkiksi vielä viime kesänä miehet olivat minulle käytännössä kertakäyttökamaa. Ja syksylläkin pari potentiaalista tapausta tyrmäsin mun kylmyydellä. En tiedä mikä fiilis mulle tulee, kun päivät tästä kirkastuu ja kaikki söpöt mörököllit kaivautuvat luolistaan ulos, mutta nyt mä voisin ihan hyvin hengata jonkun yhden tyypin kanssa. En välttämättä jaksaisi vielä palavasti rakastua, mutta jotain pientä edes. Hengailua, seksiä, pusuja, halailuja, yhdessä nukkumista jne. Musta alkaa tulla pehmo, yäk!

Mutta. En tiedä. En jaksa ajatella. Mun päässä pyörii vaan tulevaisuus. Siitä tulee NIIN SIISTIÄ!

Nyt nostan leuan rinnasta ja lopetan murehtimasta asioita, mitkä itse mokasin (en btw tee elettäkään asioiden korjaamiseksi...) ja katson eteenpäin! Aion tehdä vuodesta 2015 maailman parhaimman vuoden, elän täysillä ja nautin. Tammikuu oli täyttä paskaa ja mun puolesta tän vuoden nihkeilyt oli siinä, loppuvuosi olkoon huikeaa liitoa kaiken tän tähtipölyn keskellä.

Lovelove, ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Ryhtiliike

Nyt on tiistai ja aloitin eilen uuden elämän. Koitan skarpata syömisten kanssa, liikkua säännöllisesti ja järkevästi, teen asioita mitkä tekevät minut onnelliseksi ja seuraan sydäntäni. Kuulostaa todella imelältä ja tylsältä, mutta kai saa edes yrittää?

Mun koko alkuvuoden kestänyt enemmän tai vähemmän alakuloinen olo jatkuu ja syytä en osaa sanoa. Veikkaan, että vika on miehissä (tai miehessä), mutta koitan painaa asiat villasella ja keskittyä kaikkeen tulevaan. Minulla ei todellakaan ole aikaa tai energiaa deittailla, sitten kun olen oman onneni seppä. Multa menee luultavasti TAAS kesälomat ja joudun raatamaan saan tehdä töitä ainakin ensimmäisen vuoden kellon ympäri ja jokainen duunijuttu on käytännössä pakko ottaa vastaan. Mutta en voi valittaa, itsehän tieni olen valinnut.

Tilanne todellisuudessa on se, että olen vielä normi duunissani enkä ole puhunut täällä kenellekään, että saatan lähteä. Mutta jos lähden, se tapahtuu ensi kuun alussa. Mua helpottaa ajatella, että jos tähdet ovat paikoillaan ja tän on tarkoitettu menevän näin, en enää ensi kuussa tähän aikaan istu tässä samperin toimistokompleksissa ja näpytä mukatärkeitä juttujani, vaan olen perehtymässä uuteen ammattiini ja tuleviin kollegoihin.

Hirvittää vähän itseänikin, kuinka tiukille kaikki tulee menemään ajallisesti, mutta mulle sopii paremmin ex tempore-toiminta, kun kuukausien huolellinen suunnittelu, asioiden järjestely ja järkevä toiminta. Jos taas tämä tulee liian nopealla aikataululla, sinnittelen vielä muutamia kuukausia ja sitten uusi yritys. Pääasia minulle on, että tämä tapahtuu! Mut saa pitää peukkuja, että 3.3.2015 istun toista päivää uusia hommia ihmetellen.

Ihanaa päivää kaikille, ei anneta sohjon tai miesten latistaa tunnelmaa! <3

fucked up

Hakkaan päätäni täällä seinään ja koitan hokea itselleni, että kaikella on tarkoituksensa. Pakko olla!

Mut vittu silti!

Ihastunut Filippa täällä hei!

Nyt on kriisi!

Kaksikin kriisiä!

1. Mulla olis mahdollisuus tehdä tulevaisuuden suhteen siirto nyt todella nopealla aikataululla. Eli minulta lähtisi vakituiset tulot ja vakituinen duuni. Tilalle tulisi vapaus, epäsäännölliset tulot ja ihana elämä. What to do? Irtisanoudunko samantien, kun koeaikani on päättynyt? Voiko niin edes tehdä? Tekeekö järkevä ihminen niin? Vai onko ok seurata sydäntään ja vähän hullutella ja ottaa riskejä? Riskinotossa on se vaara, etten pääse enää ikinä takaisin nykyiselle alalleni.

2. Olen ihastunut. Korviani myöten. Tähän yhteen tyyppiin, kenelle en oo vaivautunut antamaan edes nimeä täällä. HÄN ON I-HA-NA! Ja mitä tekee Filippa, kun ihastuu? On outo, kieltää häntä pitämästä yhteyttä, kieltää häntä puhumasta todella kivoja ja ihania asioita jne. Toivottavasti minulla on vielä mahdollisuus paikata outoiluni ja selittää mistä kaikki johtuu. Haluan kertoa hänelle (silläkin uhalla, että häntä ei kiinnosta siinä mielessä), mitä tunnen häntä kohtaan ja miksi olen ollut niin kummallinen hänelle. Koska tilanne on nyt ikään kuin se, ettei se pidä muhun yhteyttä. Eikä se halua ehkä edes nähdä mua. Jep, maailmankirjat ovat sekaisin jälleen ja mun sekoilu ei auta tässä nyt yhtään.

"OK!"

Musta on tullut virallisesti vanha. Ja tylsä! Alle kuukausi uutta elämää takana ja meitsi ei jaksa bailata. Oon ollut tässä mun tipattomalla nyt kaks kertaa dokaamassa ja molemmilla kerroilla oon ollut niin wasted, ettei mitään järkeä.

Meil oli siis viikonloppuna aivan hillittömät bileet (tai no muilla oli, itse menin sieltä mistä aita on matalin ja juhlin vaan yhden päivän ja olin kiltisti jo neljän aikaan himas nukkumassa. Jees, ilman ylimääräisiä seuralaisia!) ja nyt vähän väsyttää. En tajua miten oon kesällä jatkanut bailata aamusta iltaan ja taas aamuun, oon käynyt kuitenki normaalisti päivätöissäki vielä samalla. Kai se on vaan tää pimeys, mikä saa ihmisen käyttäytyy epänormaalisti.

Mitään sen suurempia miesjuoruja mulla ei ole viikonlopulta, treffailen pian sitä erästä tyyppiä ketä oon täs nyt nähny. En oikein tiedä mitä mun pitäis ajatella siitä. Se on jotenkin tosi vaikea. Huoh! En jaksa panikoida tai stressata siitä, koska jos tätä yhtä ei kiinnosta, niin mulla on ikään kuin kiikarissa jo toinen tyyppi. Se on eräs tyyppi Tinderistä, jonka kanssa kirjoteltiin paljon syksyllä, mut se homma vähän jäi kun se asu eri kaupungissa ja sil oli hankalat työajat et oltais voitu mitenkään järkevästi nähdä (tää tyyppi sai mut tajuun, mitä haluan tehdä isona. Oon sille velkaa vähintäänki elämäni. Tai ainakin yhden seksikerran!). Kunnes se viime viikolla ilmotti et muuttaa Stadiin ja haluaa nähdä mut.  

"OK!"

20 päivää täyttä paskaa

Tänään, tammikuun 21. päivä vuonna 2015 on ensimmäisen oikeasti hyvä päivä tänä vuonna. Vaikka tänäänkin on sattunut pari kömmähdystä, niin en ole kompastunut ja jäänyt maahan itkemään, vaan olen noussut paskasesti nauraen ylös.

Kyl tää kuulkaa tästä. Mulla on niin hyvä kutina et se alkoi nyt, vuosi 2015!

P.S. Hyvään fiiliseen ei lähtökohtaisesti liity miehet. Paitsi yksi kiva laittoi mulle just äsken viestiä. Ja tää toinenki kenestä esimerkiksi eilen vaahtosin, on ollut tosi kiva tänään. Lovelove!

Girly girl?? Wtf??

En jaksanu oikolukee tätä tekstiä, koska mua vituttaa. Tässä oksennus aivoistani, olkaa hyvät ja bon appétit!

Tää ei nyt vaan meinaa lähteä. Tää vuosi nimittäin. Keittiöpsykologina oon kelaillut, et suurin nihkeys löytyy töistä. Mun pitäis tehdä vuoden loppuun mennessä työmäärä X ja mulla täydet valtuudet suunnitella omat menemiset ja tekemiset. Olen tehnyt tähän päivään mennessä tasan nolla näistä hommista. Mua ei vaan kiinnosta, en osaa ja ahdistaa. Sit ku tähän päälle ynnää oudot miehet elämässäni, niin aika surkee mimmi on kasassa. Vituttaa tällänen asenne ja tälläset ajatukset. En kehtaa kertoo näistä edes mun parhaimille ystäville, koska tää ei oo yhtään mua. Tai ton duunitilanteen ne tietää, mut miehistä mulla ei oo ollu tapana valittaa.

Mikä noissa miehissä sit mättää? No tää yks jantteri, jota oon tavannu täs joitain kertoja täs joulun jälkeen ja ollut paljonkin yhteydessä alkuun, mut nyt tuntuu, et homma viilenis. Paitsi sängyssä sen aikana, se sanoo mua ihanaks, rakkaaks, muruks ja kehuu kaikilla mahdollisilla tavoilla silloin. Mut sit irl se on vähän nihkee ja etäinen nykyään eikä laittele viestejä vanhaan malliin. Okei, tää kaikki saattaa olla mun pään sisällä, sillä a) taisin sanoa sille, etten jaksa kauheesti pidellä turhaan yhteyttä ja b) tietysti tyttö alkaa lämpee tollasten sanojen jälkeen. Mua vituttaa, jos se ei tarkottaiskaan noita juttuja mitä se sanoo. Tietenkään se ei tarkota, mut miks vaivautua sit sanoon tommosia?

Kuulkaa mua pitkästä aikaa tytötyttää, tekis mieli soittaa sille raivaripuhelu ja kysyä et mitä hittoo tää on ja missä mennään. Ennen mua ei oo haitannut, jos en oo tienny tykkääkö toinen musta oikeesti tai tapaileeko se muita, mut nyt haluisin tietää.

Jaxuhaleja saa lähettää virtuaalisesti, tarviin niitä nyt! </3

Oh crap!

Olen saattanut parissa edellisessä kirjoituksesta kertoa aavistuksen huonosta flowsta ja yleisestä fiiliksestä. Eilen tää kaikki kulminoitui pariin todella outoon, lapselliseen ja ala-arvoiseen tekstiviestiin, ja saa nähdä haluaako tää yks tapaus olla mun kans enää missään tekemisissä. Ups. Tässä vaiheessa täytyy uskoa vahvasti edellisen kirjoituksen otsikkoon! Heh.

Koska vauhdissa ollaan, niin kiukutellaan hieman lisää... Pitkästä aikaa aamulla tsemppasin ja ajattelin panostaa pukeutumiseni kanssa (lohtuneuleet rocks!). Kunnes sotkin ne totaalisesti minuuttia ennen kun olin ajatellut astua ovesta ulos. Kaikki vaihtoon ja lohtuneule päälle. <3

Mua ei hymyilytä eilen yhdeltä vanhalta sutinalta tullut viesti, ei se, että nukuin todella hyvin ja heräsin kerrankin silloin ku kello soi (mun unirytmit on ollut ihan sekaisin joulomasta asti. En ymmärrä miksei töihin voisi hoiperrella (luvallisesti) siinä puolenpäivän jälkeen...), ei eilinen hyvä treeni (ja ylipäätään hyvä treeniputki!), mun vihdoin rauhan löytänyt superherkkä ihoni (mulle pamahti joku käsittämätön aikuisiän näppyläpunoituskohtaus tossa syksyllä. Sillä tuskin on mitään tekemistä alkoholin kanssa.), bonukset ja mitä näitä nyt on.

Helvetti!

Vielä tämän päivän olen täällä pohjalla, sitten alan taistelemaan tuulimyllyjä vastaan!

Everything here happens for a reason.

Anteeksi todella kliseinen otsikointi, mutta se on vaan niin noin.

Mun huonon fiiliksen ja huonot fibat selitty (selittyy!) Sillä Ajalla Kuusta. Mulla on aina, siis AINA, todella huono flow niitä ennen ja niiden aikana. Todella makeeta, että kerran kuussa kaikki menee päin sitä itseään viikon ajan. Kuten esimerkiksii vaikka nyt on mennyt. Vittuvittu!

Tää ketä oon nähnyt nyt pari kertaa. Hän on raivostusttava. Enkä tiedä mitä hän minusta haluaa. Hän viestittelee minulle jatkuvasti. Mutta ei puhu minulle mitään näkemisestä. Tai seksistä. Ei minulla ole aikaa tai haluja olla jonkun text buddy. Vittu. Ehkä jätän jatkossa vain vastailematta hänelle, vaikka haluankin häntä aivan hulluna. AAAAARRRGGGHHHH!! Tietty ois helpointa kysyä häneltä itseltä suoraan, että mikä on homman nimi, mutta...

Ja mitä tulee viikonloppuun, niin istuin himassa yksin lähes kaksi päivää. Ei vaan huvittanut. Tosin uudet tuulet olivat ainoa asia minkä takia sosialisoin hetken. En malta odottaa, että saan rattaat pyörimään kunnolla, hukuttaa itseni työhön mistä nautin ja unohtaa kaikki miehet.

Kaikista ärsyttävintä tässä mun itkupotkuraivarimoodissa on se, että mulla on asiat oikeasti edelleen todella hyvin, mutta en vaan jaksa iloita niistä. Mulla on edelleen todella hyvä ja hyväpalkkainen duuni, mulla on mahtavat kollegat, mulla on mahtavia ystäviä (meille on muodostunut aivan superihana kaveriporukka viime vuoden aikana. Unohtamatta mun vanhempia ystäviä, ne kaikki saa ihania lapsia ja ne on ihania itsekin!), mun perhe vihdoin monen vuoden jälkeen puhaltaa yhteen hiileen (mikä on todellatodellatodella jees!), oon terve, mun läheiset on terveitä, oon keksinyt mitä haluan tehdä isoja ja mulle on annettu siihen nyt mahdollisuus (kiitoskiitoskiitos!), mulla on todella kiva koti, kiva auto jne. Ja mua silti vituttaa.

Kuinka epäkiitollinen ihminen voi olla?

Lyökää mua joku halolla päähän. Tää on todella naurettavaa masistella ja olla huonolla tuulella kaksilahkeisten takia. Joku kiva tyyppi (oli se sitten mun elämäni mies tai ihan vaan kunnon fuck buddy) tulee mun elämään, jos ja kun on tullakseen.

P.S. Lisää ilonaiheita. Mun tipaton on tehnyt ihmeitä. Mun koko vuoden (tai sen 9kk mitä meidän bileet kesti) silmien alla roikkuneet krooniset silmäpussit ovat hävinneet. Samoin mun unenlaatu on parantunut noin 200%, epämääräinen kropan turvotus kadonnut ja se tuntuu muutenkin paremmalta paikalta olla. Olisit kiittämätön penikka edes näistä onnellinen!

Fuck the losers!

Mun aavistuksen huono fiilis meinaa jatkuu edelleen, johtuen ilmeisesti miehistä.

Tää yks uus kiva tapaus on outo. Se on pommittanut mua monta viikkoa viesteillä ja laitellut hyvän yön toivotuksia ja muita. Ja eilen ei mitään. Myöskään aamulla ei tullut mitään viestiä. Paitsi oon kirjottanu tätä juttua aamusta asti ja siltä tuli tos pari tuntii sitten viestiä. Mutta kysy vaan neuvoa yhdes mitättömässä jutussa, buu. Voisin kai antaa tämänkin tapauksen olla? Mun miesahdistusta lisää se, että ne ketä en itse himoitse tai halua, ne taas luonnollisesti pommittaa mua enemmän tai vähemmän jatkuvalla syötöllä ja sit nää potentiaaliset fuck buddyt on hiton outoja. En oo varma ettiskö nää tyypit oikeesti jotain vakavampaa ja säikähtää mun asennetta vai mitä hittoa? Toisaalta jos ne ite selvällä suomenkielellä sanoo mulle itsekin, etteivät etsi mitään, niin missä on vika? Tuskin ainakaan mussa!

Mut luusereista huolimatta aion pitää lystiä viikonloppuna. Ja tulevaisuudessa. Tiedossa on pikkasen pintaliitoa (ilman alkoholia, mulla alko uus elämä!), uusiin tuuliin liittyviä juttuja, urheilua, chillailua ja frendejä. Tästä tulee vielä hyvä, aivan varmasti tulee! <3

Holahola luuserit!

Pitkästä aikaa täällä! Mahtavaa! Monet tietysti luulee, että olen ollut niin kiireinen ja elämäni täynnä äksöniä, että en ole yksinkertaisesti kerennyt tulla juoruilemaan tänne mitään, mutta totuus ei ole niin jännittävää.

Tai no olen ollut vähän kiireinen, mutten niin yltiöpäisen kiireinen, ettenkö olisi kerennyt täällä pyörähtää. Oikeasti olen ollut väsynyt ja hiljentänyt vähän elämääni. Olen ollut käytännössä yli pari viikkoa joulun aikaan lomalla (kuten varmasti kaikki muutkin on ollut). Ja sitten mua on väsyttänyt. Ja oon istunu nenä kiinni puhelimessa 237. Mua oikeesti vituttaa noiden appsien selailu. Aamusta iltaan, päivästä toiseen. Nykyään huomaan iltaisin et istun sohvalla selailemassa puhelinta sen sijaan, että vaikka katsoisin tuhannen kerran näytettäviä Sinkkuelämän uusintoja tv:stä. Ja teen tätä tuntikausia. Somettaminen on lamaannuttanu ihmiset ihan täysin, kuinka perseestä!

Joku saattaa huomata pienen negatiivissävytteisen tunnelman kirjoituksissani. Mua ahdistaa työt. Tää jotenkin konkretisoitu vuodenvaihteessa. Kun katson vuotta 2015 eteenpäin näin normisuunnitelmien mukaan, on se täynnä duunia, duunia ja duunia. Mun on pakko koittaa pyöräyttää isommat rattaa mut uusien tuulien kanssa asap ja tehdä niinkin järjetön veto ja jättää vakituinen todella, TODELLA, hyvä ja arvostettu duuni jossain vaiheessa. Ei oo vaan mun juttu. Sori kaikki, mutta kliseisesti vois heittää, et mun my life, my rules. On aika alkaa oikeasti elämään tätä itselle ja jättää muiden odotukset omaan arvoonsa.

Sit mua myös ahdistaa miehet. Esimerkiks tää mun spesiaalitapaus. En oo kuullu siitä varmaan kuukauteen mitään. Me tullaan aivan törkeän hyvin juttuun, meil on paljon yhteistä, seksi aivan huikeeta ja se itse jopa sano, että näkis meidät yhdessä. Sit sille jäbälle ei kelpaa edes seksi mun kans. Mitä vittua? En jaksa edes ajatella asiaa realistisesti, et sen elämä on todella vaiheessa eikä se oo vissiin edes ollut Suomessa tässä nyt toviin, mut se vituttaa mua silti. Miksei se muka haluais mua? Sanomattakin selvää myös se, etten oo ite ottanu siihen mitään yhteyttä.

Tietty oon tavannut tässä kuukauden aikana myös uusia ihmisiä. Ja uusia miehiä. Voisin kertoo yhdestä erityisestä miehestä. Se on todella mukava. Ja hauska. Ja meillä synkkaa. Ja se kuulemma himoitsee mua ihan hulluna. Silti sille riittää näkeminen about kerran viikossa. Eikä se pysty nukkuu mun (tai kenenkään muunkaan kans) yhdessä.

Oikeesti. Mitä luusereita tää kaupunki on täynnä?

Pienestä Thursday bluessista huolimatta ajattelin tehdä tästä vuodesta parhaan ikinä. Pusspuss kaikille! <3