Menin mokaamaan ilmeisesti ton yhden jutun nyt ihan täysin. Mua vähän harmittaa se, koska tein sen omaa tyhmyyttäni ja kylmyyttäni. Koitin äsken suihkussa itkeä asian vuoksi, mutta en saanut kyyneleen kyyneltä puserrettua musta pihalle. Mun pääsi sisällä rauhallinen ääni vain hoki sitä mantraa, mitä olen tässä viime aikoina itsekin hokenut: "Kaikelle on syynsä!"
Se että käyttäydyin mahtavalle ja superseksikkäälle miehelle ihan todella oudosti, lapsellisesti, kylmästi, torjuvasti ja yksinkertaisesti vammasesti, on pakko olla joku syy. Syy joka tällä hetkellä ei tunnu mahtuvan tällä pieneen aivokoppaan, mutta ehkä joskus myöhemmin. Pelottaa itseänikin kuinka kylmälle moodille pystyin laittamaan tunteeni. Tai käytännössä olla tuntematta mitään. Kuinka rauhallisesti ja aavistuksen hymyillen uskon kirkkailla sinisillä silmilläni siihen, että tällekin on tarkoitus ja se selviää myöhemmin.
Miksi sitten välitän yhtäkkiä jostain tällaisesta? Esimerkiksi vielä viime kesänä miehet olivat minulle käytännössä kertakäyttökamaa. Ja syksylläkin pari potentiaalista tapausta tyrmäsin mun kylmyydellä. En tiedä mikä fiilis mulle tulee, kun päivät tästä kirkastuu ja kaikki söpöt mörököllit kaivautuvat luolistaan ulos, mutta nyt mä voisin ihan hyvin hengata jonkun yhden tyypin kanssa. En välttämättä jaksaisi vielä palavasti rakastua, mutta jotain pientä edes. Hengailua, seksiä, pusuja, halailuja, yhdessä nukkumista jne. Musta alkaa tulla pehmo, yäk!
Mutta. En tiedä. En jaksa ajatella. Mun päässä pyörii vaan tulevaisuus. Siitä tulee NIIN SIISTIÄ!
Nyt nostan leuan rinnasta ja lopetan murehtimasta asioita, mitkä itse mokasin (en btw tee elettäkään asioiden korjaamiseksi...) ja katson eteenpäin! Aion tehdä vuodesta 2015 maailman parhaimman vuoden, elän täysillä ja nautin. Tammikuu oli täyttä paskaa ja mun puolesta tän vuoden nihkeilyt oli siinä, loppuvuosi olkoon huikeaa liitoa kaiken tän tähtipölyn keskellä.
Lovelove, ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti