TOKAVIKA

En voi käsittää tätä. Istun vikoja päiviä tässä kirotussa konttorissa ja ensi maanantaina olen jo uusissa unelmahommissa. <3 <3 <3 <3 Kaikki mun tulevat ex-kollegat ovat todella harmissaan poislähtemisestäni, mutta samalla myös innoissani, että oon uskaltanut tehdä tällaisen päätöksen. Kuka oikeasti lähtee vakaasta ja hyväpalkkaisesta vakityöstä käytännössä yrittäjäksi ihan uudelle alalle ilman virallista asiakaskuntaa. Meitsi! o/

Olen mennyt viimeisen kuukauden todella vauhdilla ja oon tainnu nukkuu pisimmillään kasiin asti kerran helmikuun aikana. Mun silmäpussit alkaa oleen megalomaaniset ja mun henkiset voimavarat aika finito. Olis ollut varmaan ihan fiksua ottaa lomat tähän loppuun, mutta liian kunnollisena ja tunnollisena teen työni loppuun asti. Yea right, delegoin kaikki duunit muille ja pyörin tuolillani ympäri suljetun oven takana. Mut tää on henkisesti tosi raskasta esittää tekevänsä töitä!

Ei mulla oikeastaan mitään asiaa ole. Ei edes miesjuoruja! Ok, on mulla vähän mieli maassa, kun ei oo mitään kivaa sutinaa. Tää on ihan uutta mulle, ettei miehet rakastukkaan muhun päätä pahkaa ja roiku mun perässä. Kirottu Tinder ja sen sivuvaikutukset. Paitsi että repäisen ja lähden viikonloppuna baariin, ehkä jopa kahtena päivänä. Toivottavasti mulla on sunnutaina jotain hauskaa kerrottavaa!

Puspus, ihanaa loppuviikkoa sinulle ja minulle!

KIROTTU UNIVERSUMIN IHANIN!#&/%&%(

ÄSH! Mua vaivaa taas miehet. Tai tää UNIVERSUMIN IHANIN. Meillä oli tosi hauskaa ja sit siitä ei kuulu mitään!!! En tajua. Okei tajuan ehkä mistä homma kiikastaa, mutta silti ärsyttää. Oon sitä huomattavasti nuorempi ja hieman erilaisessa elämäntilanteessa ku se. Mut haittaako se? Mua ei ainakaan, sitä ilmeisesti. Idiootti!

Ehkä se on vaan tää talvi, mikä vaikuttaa siihen, ettei oo oikein mitään sutinaa? Ja edelleenkään mulla ei oo aikaa mihinkään miesjuttuihin, mut olis se nyt kiva et joku edes yrittäis.

Mulla alkaa aamut käydä vähiin vanhassa duunissa. Samalla hurjaa tahtia mun keskittymiskyky huononee ja delegoin juttujani muille sen minkä kerkeän. Olis vaan pitänyt pitää kesälomat tähän loppuun, turhaa herään joka aamu töihin ja annan asiakkaille tai kollegoille eioota, entiedää tai muaeikiinnostaata. Toisaalta saanpahan nekin sit rahana ja voin laittaa haisemaan. Käkäkäkäkä!

TÄÄONJÄNNÄÄJÄNNÄÄJÄNNÄÄJANYTUNOHDANMIEHET!

Ai nii joo! Mulla on ollu tässä jo "muutaman päivän" kauhean hellyyden tarve ja saatoin viime yönä nukkuu yhden tyypin kans, joka on mulle ihan kaveri, mut se ehkä haluais jotain enemmän. Mut me nukuttiin kiltisti vierekkäin eikä pantu. Ehkä vähän tuhmasti tehty, mutta kuka hullu nyt spoonauksesta kieltäytyy?

I did it!

Tää on oikeesti ihan uskomatonta. Vajaa pari viikko ja oon vapaa näistä paskapaskahommista! Mulla on keskittymiskyky ja kiinnostus pakkasen puolella näihin juttuihin, ja sanomattakin selvää et nää vikat päivät pitäis hakata näppistä ku viimestä päivää (eheheh). Äh, meitsi handlaa nää vaikka tiukkaa tekeekin!

Mun sunnuntaisesta deitistä aka UNIVERSUMIN IHANIMMASTA ei oo kuulunu mitään. Ja jos siitä ei kuulu ja sitä ei kiinnosta ni oma on menetyksensä, mua ei nyt huvita masistella ja miettiä miehiä. Okei, mua alko just nyppiin miksei siitä oo kuulunu mitään. Se koitti vaivihkaa nimittäin kosketella mua ja pitää kättä mun erinäisissä paikoissa, eli se oli ihan selvästi ainakin fyysisesti viehättynyt musta. Pari päivää sit muuten tää mun alkuvuoden suurin rakkaus, josta olin just päässy yli, otti muhun yhteyttä ja kyseli oonko hengissä. Teki mieli heittää puhelin seinään, mutta vastasin sille ihan asiallisesti ja that's it.

Mutta kuten jo totesin joskus aikasemmin, mulla ei tuu olee aikaa miehille nyt. Mul on mm. seuraava kokonaan vapaa vapaapäivä ööh... Pääsiäisenä? Ei siinä kerkeä paljoa kehenkään kaksilahkeiseen rakastumaan. Onneksi.

Niih! Sellaista! Oon niin innoissani, etten kestä! <3 Mulla on siis uus soppari allekirjoitettu ja aloitan hommat ihan pian. Peittosin hommassa sellasen sakin, etten voi olla kuin ylpeä itsestäni. Siellä oli mua paljon pätevämpiä, kokeneempiä ja koulutetumpia tyyppejä, mut ne halus just minut. Ja ne luottaa muhun. Tää on ihan superihanaa ja -imartelevaa ja ennen kaikkea motivoivaa!

Vitsi tästä tulee kuulkaas hyvä vuosi. Kannatti masistella ja olla siipi maassa koko tammikuun, ni loppuvuosi on pelkkää kultaa, glitteriä, pintaliitoa ja priimaa!

P.S. Manaan itseni UNIVERSUMIN IHANIMMAN vaimoksi samalla tavalla, kuin manasin itselleni uuden duunin. Eli pitäkää peukkuaja, että musta tulee vielä joku kaunis päivä ROUVA UNIVERSUMIN IHANIN! <3

Sydänsydänsydänsydän

MULLA OLI ÄSKEN DEITIT UNIVERSUMIN IHANIMMAN TYYPIN KANSSA. OON TAAS RAKASTUNUT ELI TÄÄ JUTTU EI TUU JATKUUN SAATI JATKUUN. TIETENKÄÄN! MUT SE OLI NIIN TÄYDELLINEN, ET TEEN SILLE OMAN TUNNISTEEN TOHON SIVUUN. LOVELOVE!  <3

Ohops...

Voihan madafakinholyshit!

Se on nyt totta ja puoli virallista. Meitsi vaihtaa duunia ja pääsen unelmahommiini. Vou! Joskus kannattaa varoa mitä toivoo, tässä tulee nimittäin nyt vähän kiire!

P.S. Nyt voin sanoa hyvästit miehille. Mulla ei tuu oleen aikaa sellasille. <3

Ällöttävää optimismia

Menin mokaamaan ilmeisesti ton yhden jutun nyt ihan täysin. Mua vähän harmittaa se, koska tein sen omaa tyhmyyttäni ja kylmyyttäni. Koitin äsken suihkussa itkeä asian vuoksi, mutta en saanut kyyneleen kyyneltä puserrettua musta pihalle. Mun pääsi sisällä rauhallinen ääni vain hoki sitä mantraa, mitä olen tässä viime aikoina itsekin hokenut: "Kaikelle on syynsä!"

Se että käyttäydyin mahtavalle ja superseksikkäälle miehelle ihan todella oudosti, lapsellisesti, kylmästi, torjuvasti ja yksinkertaisesti vammasesti, on pakko olla joku syy. Syy joka tällä hetkellä ei tunnu mahtuvan tällä pieneen aivokoppaan, mutta ehkä joskus myöhemmin. Pelottaa itseänikin kuinka kylmälle moodille pystyin laittamaan tunteeni. Tai käytännössä olla tuntematta mitään. Kuinka rauhallisesti ja aavistuksen hymyillen uskon kirkkailla sinisillä silmilläni siihen, että tällekin on tarkoitus ja se selviää myöhemmin.

Miksi sitten välitän yhtäkkiä jostain tällaisesta? Esimerkiksi vielä viime kesänä miehet olivat minulle käytännössä kertakäyttökamaa. Ja syksylläkin pari potentiaalista tapausta tyrmäsin mun kylmyydellä. En tiedä mikä fiilis mulle tulee, kun päivät tästä kirkastuu ja kaikki söpöt mörököllit kaivautuvat luolistaan ulos, mutta nyt mä voisin ihan hyvin hengata jonkun yhden tyypin kanssa. En välttämättä jaksaisi vielä palavasti rakastua, mutta jotain pientä edes. Hengailua, seksiä, pusuja, halailuja, yhdessä nukkumista jne. Musta alkaa tulla pehmo, yäk!

Mutta. En tiedä. En jaksa ajatella. Mun päässä pyörii vaan tulevaisuus. Siitä tulee NIIN SIISTIÄ!

Nyt nostan leuan rinnasta ja lopetan murehtimasta asioita, mitkä itse mokasin (en btw tee elettäkään asioiden korjaamiseksi...) ja katson eteenpäin! Aion tehdä vuodesta 2015 maailman parhaimman vuoden, elän täysillä ja nautin. Tammikuu oli täyttä paskaa ja mun puolesta tän vuoden nihkeilyt oli siinä, loppuvuosi olkoon huikeaa liitoa kaiken tän tähtipölyn keskellä.

Lovelove, ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Ryhtiliike

Nyt on tiistai ja aloitin eilen uuden elämän. Koitan skarpata syömisten kanssa, liikkua säännöllisesti ja järkevästi, teen asioita mitkä tekevät minut onnelliseksi ja seuraan sydäntäni. Kuulostaa todella imelältä ja tylsältä, mutta kai saa edes yrittää?

Mun koko alkuvuoden kestänyt enemmän tai vähemmän alakuloinen olo jatkuu ja syytä en osaa sanoa. Veikkaan, että vika on miehissä (tai miehessä), mutta koitan painaa asiat villasella ja keskittyä kaikkeen tulevaan. Minulla ei todellakaan ole aikaa tai energiaa deittailla, sitten kun olen oman onneni seppä. Multa menee luultavasti TAAS kesälomat ja joudun raatamaan saan tehdä töitä ainakin ensimmäisen vuoden kellon ympäri ja jokainen duunijuttu on käytännössä pakko ottaa vastaan. Mutta en voi valittaa, itsehän tieni olen valinnut.

Tilanne todellisuudessa on se, että olen vielä normi duunissani enkä ole puhunut täällä kenellekään, että saatan lähteä. Mutta jos lähden, se tapahtuu ensi kuun alussa. Mua helpottaa ajatella, että jos tähdet ovat paikoillaan ja tän on tarkoitettu menevän näin, en enää ensi kuussa tähän aikaan istu tässä samperin toimistokompleksissa ja näpytä mukatärkeitä juttujani, vaan olen perehtymässä uuteen ammattiini ja tuleviin kollegoihin.

Hirvittää vähän itseänikin, kuinka tiukille kaikki tulee menemään ajallisesti, mutta mulle sopii paremmin ex tempore-toiminta, kun kuukausien huolellinen suunnittelu, asioiden järjestely ja järkevä toiminta. Jos taas tämä tulee liian nopealla aikataululla, sinnittelen vielä muutamia kuukausia ja sitten uusi yritys. Pääasia minulle on, että tämä tapahtuu! Mut saa pitää peukkuja, että 3.3.2015 istun toista päivää uusia hommia ihmetellen.

Ihanaa päivää kaikille, ei anneta sohjon tai miesten latistaa tunnelmaa! <3