Jessus mikä aikataulu ollut elämässäni viimeiset pari viikkoa! Kiire ei oo mun kaveri. Ylennys, pientä pinta remonttia ja ystäviä. Siitä on Filipan viime viikot rakennettu.
Kyllä, sain ylennyksen (jeij!). Ja kotikin alkaa näyttää kivalta (vihdoin!). Tarviiko kavereita perustella (<3)?
Edelleenkään ei ole mitään mullistavaa kerrottavaa miesrintamalta. Potentiaalisen kanssa rauhallinen ja vakaa seksisuhde ilman mitään välien selvittelyjä tai missä mennään -keskusteluja jatkuu edelleen. Baarit ovat olleet boikotissa viimeiset pari viikkoa, mutta kyllä tämä meno tästä pikkuhiljaa alkaa taas kostumaan.
Mutta elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan talven jälkeen. Tulevana viikonloppuna on ystävien hulppeat ja hulvattomat tuparit, seuraava viikko on pelkkää rajua juhlimista. Huhhuh!
Stay tuned!
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Harvoin käsitelty aihe
Kun aihetta Potentiaalinen olen käynyt aivan liian vähän ja liian pinnallisesti läpi (lähinnä ohimennen sivulauseessa olen saattanut mainita) täällä päiväkirjassani, niin ehkä pitäisi raottaa ovea taas, että missä mennään.
Olin hieman näreissäni Potentiaalisen käytöksestä tässä taannoin. Hän vittuili ja piikitteli (joka oli oikeasti aivan viatonta ja puhdas vahinko hänen puolelta. Mutta jos asia osuu arkaan paikkaan, niin kai tyttö saa vähän itkeä ja loukkaantua?) asiasta, mikä on ollut minulle Hänen jälkeen arka paikka. Sanoin siitä ensin nätisti ja kun hän ei tajunnut, että aihe osuu oikeasti kipeään kohtaan, niin vedin aikuismaisesti Facebookissa itku-raivarit hänelle. Tai no, sanoin suoraan miten asiat ovat olleet.
...and then what?
Emme ole koskaan olleet toisillemme mitenkään erityisen hempeitä tai lässyttäneet mitään ällöttäviä ihqsöpö-juttuja. Voin hyvin olla hänen kainalossa, jos katsomme tv:tä tai nukumme, mutta sängyn ulkopuolella tollaiset jutut ovat minimissä (paitsi aamuisin saatan halailla häntä ja roikkua hänessä ennen kuin hän karkaa ovesta ulos "ÄLÄ MEE ÄLÄ JÄTÄ MUA!". No wonder why se ryntää pois...).
Mutta tuon pienen avautumisen jälkeen Potentiaalinen on ollut aivan mielettömän kiltti ja kohtelias minulle. Esimerkiski silitti päätäni tässä yksi aamu blow jobin jälkeen samalla kun puhui työpuhelua. Ja minun oli tietenkin pakko rikkoa tuo kaunis tunnelma ulvomalla räkäisesti nauraen kyyneleet silmissä: "Näinkö neuvottiin jossain oppaassa miten lepyytellään kiukkuinen nainen?". Mutta silittely tuntui hyvältä. Ja oudolta. Vähän liiankin hyvältä!
Samoin hän on puhunut minulle supernätisti. Kehunut ja pitänyt yhteyttä todella tiiviisti.
Hmm. Toisaalta kivaa, mutta entä, jos hän ei olekaan aito? Feikkaako hän kaiken vai onko hän oikeasti ottanut yhden askeleen kohti minua? Miten minun pitäisi suhtautua asiaan? Olla hänelle asteen mukavampi? Vai jatkaa samalla vanhalla "tylyllä" linjalla? Mitämitämitäwtf?
Olin hieman näreissäni Potentiaalisen käytöksestä tässä taannoin. Hän vittuili ja piikitteli (joka oli oikeasti aivan viatonta ja puhdas vahinko hänen puolelta. Mutta jos asia osuu arkaan paikkaan, niin kai tyttö saa vähän itkeä ja loukkaantua?) asiasta, mikä on ollut minulle Hänen jälkeen arka paikka. Sanoin siitä ensin nätisti ja kun hän ei tajunnut, että aihe osuu oikeasti kipeään kohtaan, niin vedin aikuismaisesti Facebookissa itku-raivarit hänelle. Tai no, sanoin suoraan miten asiat ovat olleet.
...and then what?
Emme ole koskaan olleet toisillemme mitenkään erityisen hempeitä tai lässyttäneet mitään ällöttäviä ihqsöpö-juttuja. Voin hyvin olla hänen kainalossa, jos katsomme tv:tä tai nukumme, mutta sängyn ulkopuolella tollaiset jutut ovat minimissä (paitsi aamuisin saatan halailla häntä ja roikkua hänessä ennen kuin hän karkaa ovesta ulos "ÄLÄ MEE ÄLÄ JÄTÄ MUA!". No wonder why se ryntää pois...).
Mutta tuon pienen avautumisen jälkeen Potentiaalinen on ollut aivan mielettömän kiltti ja kohtelias minulle. Esimerkiski silitti päätäni tässä yksi aamu blow jobin jälkeen samalla kun puhui työpuhelua. Ja minun oli tietenkin pakko rikkoa tuo kaunis tunnelma ulvomalla räkäisesti nauraen kyyneleet silmissä: "Näinkö neuvottiin jossain oppaassa miten lepyytellään kiukkuinen nainen?". Mutta silittely tuntui hyvältä. Ja oudolta. Vähän liiankin hyvältä!
Samoin hän on puhunut minulle supernätisti. Kehunut ja pitänyt yhteyttä todella tiiviisti.
Hmm. Toisaalta kivaa, mutta entä, jos hän ei olekaan aito? Feikkaako hän kaiken vai onko hän oikeasti ottanut yhden askeleen kohti minua? Miten minun pitäisi suhtautua asiaan? Olla hänelle asteen mukavampi? Vai jatkaa samalla vanhalla "tylyllä" linjalla? Mitämitämitäwtf?
Mistä ollaan juoruttu?
Ihanista miehistä,
Potentiaalisesta,
WTF?
tiistai 6. maaliskuuta 2012
54kg
Mulla on tuolla luonnoksissa varmaan jo kymmenen tekstiä, joihin oon saanut kirjotettua ehkä kaksi lausetta. Minulla ei ole juuri mitään kerrottavaa. En ole käynyt baareissa, vaan ahkeroinut töissä kellon ympäri ja hengaillut kavereiden kanssa kaiken liikenevän vapaa-ajan.
Mutta jotain pientä faktaa menneiltä viikoilta:
P.S. Laitoin Potentiaaliselle viestin äsken ja hän ei vastaa. Apua! Apua! Vastaavastaavastaavastaa heti! Ja myöntävästi. Vastaamyöntävästivastaamyöntävästivastaamyöntävästi!
Mutta jotain pientä faktaa menneiltä viikoilta:
- Hän ei puhu minulle ja on blokannut minut Facethefukingbookissa
- "Hirveen harmillista et tällasta pääsee käymään!"
- Potentiaalinen rakastaa minua
- Harrastin hänen kanssa viime viikolla useasti seksiä
- Harrastin tänään aamulla seksiä hänen kanssa
- Sain häneltä kännipuheluita viikonloppuna (iso mies <3)
- Hän moikkasi minua ujosti päivemmällä julkisella paikalla (aww vai plääh?)
- Sain töissä käyntikortin eräältä rikkaalta mieheltä ja mietin, muuttaisinko muukalaisen kanssa Etelä-Amerikaan
- Puntari näyttää vihdoin kesäkilojen kadonneen, jee! (Ai miten niin alkoholi lihottaa ja turvottaa?)
P.S. Laitoin Potentiaaliselle viestin äsken ja hän ei vastaa. Apua! Apua! Vastaavastaavastaavastaa heti! Ja myöntävästi. Vastaamyöntävästivastaamyöntävästivastaamyöntävästi!
Mistä ollaan juoruttu?
Ihanista miehistä,
Potentiaalisesta,
SEKSISTÄ,
Ujoista miehistä
torstai 1. maaliskuuta 2012
Kevättä rinnassa vai vaan saanut?
Ehkä joku maailman rasittunein, väsynein, raadoin ja iloisin Filippa täällä hei. Kyllä, iloinen! 110% päästä varpaisiin. Heräsin juuri muutaman tunnin "päiväunilta" ja aloin miettimään elämääni todella syvällisesti (not!) ja tajusin kuinka mahtavaa elämäni oikeasti on (talvimasennuksesta huolimatta).
Ja pakkohan minun oli päästävä ihan vaan nopsaan kertomaan asiasta sinulle, Rakas Ripulini...
Elän ja asun yksin eikä minulla ei velvoitteita suuntaan tai toiseen sen kummemmin ja olen ollut (kuten viisi (5) miljoona muutakin suomalaista) pari viimeistä kuukautta aivan puhkipoikkiväsynyt ja halunnut maata peiton allan. Sain hengenahdistusta ja epämiellyttävää hikoilua ajatuksesta, että mitä jos minulla olisi perhe ja lapsia? Tai edes koira (no myönnettäköön, että sellainen varmasti piristäisi oikeasti elämääni ja saisi sen jonkinlaiseen ruotuun vastuun vuoksi) . En voisi aina maata koko iltaa (tai no joulu-maaliskuuta) sängyssä puhumatta kenellekään tai nukkua vapaapäivinä kolmeen asti?
Olen niin onnellinen yksin, oikeasti. Pieni (paitsi pientä Potentiaalinen ei ole nähnytkään. Hähähähä.) piristävä toyboy on oikein kiva ja hyödyllinen asia, mutta se, että olisin 247 velvollinen jollekin jostain jotain edes jollain tasolla... No, no! Ei oo mun kuppi teetä ei.
Elämässäni on tapahtunut pientä kivaa muutenkin. Uusia duunikuvioita, asuntosäätöä ja... No... Ei kai sitten muuta. En siis yhtään valita, talvikin on pian selätetty ja kaikki on niin so fine. Kesä, kärpäset, terassit ja sosiaalinen elämä... Vapiskaa!
Ja pakkohan minun oli päästävä ihan vaan nopsaan kertomaan asiasta sinulle, Rakas Ripulini...
Elän ja asun yksin eikä minulla ei velvoitteita suuntaan tai toiseen sen kummemmin ja olen ollut (kuten viisi (5) miljoona muutakin suomalaista) pari viimeistä kuukautta aivan puhkipoikkiväsynyt ja halunnut maata peiton allan. Sain hengenahdistusta ja epämiellyttävää hikoilua ajatuksesta, että mitä jos minulla olisi perhe ja lapsia? Tai edes koira (no myönnettäköön, että sellainen varmasti piristäisi oikeasti elämääni ja saisi sen jonkinlaiseen ruotuun vastuun vuoksi) . En voisi aina maata koko iltaa (tai no joulu-maaliskuuta) sängyssä puhumatta kenellekään tai nukkua vapaapäivinä kolmeen asti?
Olen niin onnellinen yksin, oikeasti. Pieni (paitsi pientä Potentiaalinen ei ole nähnytkään. Hähähähä.) piristävä toyboy on oikein kiva ja hyödyllinen asia, mutta se, että olisin 247 velvollinen jollekin jostain jotain edes jollain tasolla... No, no! Ei oo mun kuppi teetä ei.
Elämässäni on tapahtunut pientä kivaa muutenkin. Uusia duunikuvioita, asuntosäätöä ja... No... Ei kai sitten muuta. En siis yhtään valita, talvikin on pian selätetty ja kaikki on niin so fine. Kesä, kärpäset, terassit ja sosiaalinen elämä... Vapiskaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)