Euriborkipuja

Mulla on joku suunnaton kirjoitusvimma päällä. Luultavasti varmaan siks, ettei mitään ole kauhean jännää ole pariin päivään sattunut mistä pitäisi tulla kertomaan. En ole oikeasti viettänyt näin rauhaisaa eloa sitten... Noh, pitkään aikaan.

Oon kuitenkin supertyytyväinen elämääni ja innoissani kaikesta. Tää kaikki johtuu varmaan siitä, et vihdoin mulle selkeyty mitä haluan tehdä ja mitä en. Ja mulle annettiinki aivan loistava mahdollisuus siihen (kiitos, kiitos, kiitos!). Aloitan siirtymiseen uuteen elämään ainakin näin alussa hitaasti ja varmasti, ja sit ku saan hommat rullaan kunnolla niin siirryn sivuun nykyisistä tehtävistä (ellen yhtäkkiä tajua, että tää onki ihan huippua hommaa! Öh...).

Mulla on myös edelleen kämppäkuume. Tein laskelmia ja päädyin siihen, et ostan ehkä kahden vuoden sisällä asunnon. Sen lisäksi, että elämä on tota täydellistä unelmaa siinä vaiheessa, niin tiedän vähän millainen mun taloudellinen tilanne on silloin. Nykyisillä tuloilla ei oo ongelmaa säästää ja maksaa tarvittavia kuluja, mut pitää vielä tsekata millaset tienestit onnistun itselleni järkkään unelmassani (hyvät, mut kuinka hyvät ni sitä en osaa vielä sanoa), et selviän kaikesta kunnialla. Ja sit aattelin ostaa osakkeita... Seuraavaksi kerron pari sanaa euriborista, ilmastonmuutoksesta tai Ukrainan tilanteesta.

Kuinka tylsäksi (ja aikuiseksi!!) ihminen voi käydä tässä talven pimeydessä? Voi olla, että tää väliaikainen rauhottuminen tekee ihan hyvää, niin saan ladattua akkuja "aika" railakkaan vuoden jälkeen (ja kerkeän tekemään kaikki tarvittavat duunit ennen joulua), ni jaksaa sitten tammikuussa alkaa elämään täydellä teholla PARASTA VUOTTA EVER VOL. 3:sta, mikä tulee pitämään sisällään ihania miehiä, ihania kavereita, ihania iltoja/öitä/aamuja/päiviä, ihania reissuja, ihania juttuja, paljon ihanaa seksiä, ihania duunijuttuja ja paljon muuta ihanaa.

Whiiiiii!! <3

P.S. Mites toi Tinder? Se on täyttä paskaa ja täynnä paskaa! Ton tasosta kertoo jotain, et tindasin tossa pari päivää sit 3h putkeen ja yksikään ei mennyt jatkoon. Ne vähäisetki kuumikset ilmeisesti löysi täydellisen tindersuhteen ja seuccaavat täysillä. Yäk!

Kurkkukipuja

Vitsi tällänen aikuinen elämä maistuu. Viikonloppuna join kaks annosta alkoholia ja olin lauantainakin ennen kello 01.00 nukkumassa kotona. Ja tänään olen herännyt vir-ke-ä-nä il-man kel-lo-a vähän ennen kuutta. Siis ihan aamulla. Kyllä. Minä. Itse.

Rauhallinen viikonloppu johtui edellisellä viikolla hankitusta megalomaanisesta darrasta, väsymyksestä ja jäätävästä kurkkukivusta, jonka vuoksi olen ollut hiljaa suurimman osan ajasta (mikä taas sopii mun läheisille paremmin kuin hyvin). Mut vitsi kun on kiva fiilis. Mun oloa vielä buustaa se, et suurin osa kollegoista on ollut viikonloppuna vetämässä rehelliset kakkoset ja ne ketkä ovat suvainneet tulla paikalle, eivät näytä kovin hyvältä. Vähän kuten allekirjoittanut viime torstaina tsekatessaan itseään hotellista ulos 12:15 ilman meikkiä ja edellisillan hippamekko päällä. Ja se miksi olin hotellissa yötä, on taas aivan oma tarinansa...

Mutta en jaksa vaahdota dokaamisesta tai miehistä, koska oon aikuistunut noin kaksi päivää viikonloppun aikana ja tajusin, et haluun oman kämpän. Ainoo, et mun säästötilillä on 1,26€. Saakohan noilla säästöillä hyvän asunnon? No, anywaysohow oon pohtinu koko aamun, et pitäiskö toteuttaa yks unelma ja ostaa (ilmeisen minikokoinen) kämppä ihan ytimestä vai olla vielä enemmän aikuinen (ja tarvittaessa julkisten armoilla, yäk) ja muuttaa jonnekin kauas perähikiälle isoon kartanoon, kuten Espooseen? Niinpä, melkoisia ongelmia neiti F:llä jälleen. Jos joku kyseenalaistaa mielenterveyttäni pienoisen ailahtelevaisuuteni johdosta, niin en tiedä mistä puhutte. 

Nyt alan paukuttaan konetta siihen tahtiin, että pääsen perjantaina aloittamaan joululomani eräänlaisten kulkusten kilinän tahdissa. ;)

P.S. En nähny Mun Kiellettyä. Se on ihan mulkku!

Pääkipuja

Oi luoja. Nyt on perjantai ja mulla on valmiiks viikonloppua varten aivan jäätävä darra. Niin hirveä, et mun piti eilen jättää palaveri väliin, koska pääsin sängystä ylös vasta kello 12. Siinäkin vaiheessa sen takia, koska room service tuli potkii mut pihalle. Onneks 100% mun tiimin kollegoista on miehiä, niil oli yhtä kova darra ja ne tajus ton mun huonon olon ja et se johtui heidän tarjoamistaan viskeistä. Never again, paitsi taas ens kerralla. Sellaista.

Mut nyt miesjuoruja!

En jaksa darroissani olla kovin salaperäinen, vaan kerron suoraan mitä mun mielessä liikkuu. Oon huomannut, et himoitsen ihan hulluna sitä mun Spesiaalia. Ja mua vähän nyppii, et sen elämä ja duuni on sellaista, et se ei voi keskittyä muhun 110% koko ajan. Koitan pitää pään kylmänä ja piilottaa pienet ihastumisfibat. Se sano mulle, et näkis et seurustelis mun kans, mut se on just eronnu tosi pitkästä suhteesta ja haluaa olla yksin. Arvatkaa kuinka paljon tommone ärsyttää, kun itsellä on pieniä tunteita. En nyt oo varma jaksaisinko sen kans ihan for real seurustella, mut olis ihanaa, jos nähtäis usein ja nukuttais ja n*ssittais. Niin. Vittu.

Lisäksi Mun Kielletty on tulos tänään tänne. Saatetaan nähdä. Mayday! Mul on jotenkin niin darranen ja heikko olo, et jos se kosii mua, sanon varmaan joo.

Mut jäätävästä darrasta ja orastavista tunteista huolimatta mul on edelleen sika hyvä fiilis. En malta odottaa, et pääsen tekemään ens keväänä tarvittavia liikkeitä tulevaisuuden kannalta. Ihanaa viikonloppua kaikille, muistakaa juoda ne pari liikaa ja herätä väärästä paikkaa!

Lihaskipuja

Tiedättekö mikä on maailman paras tunne? Se kun sun kropan about jokainen lihas on jumissa. Eikä asiaan liity mitenkään painojen nostelu vaan seksi. Khihihih.

Viikonloppu oli aivan mieletön ja sain nollattua aavistuksen paskahkon viikon kunnolla. Tästä on hyvä jatkaa!

P.S. Krisse, haluan kuulla sun kuulumisia!

One step closer!

Mul on ihan sika kiire töissä, mut mun on pakko tulla kertoon pari juttua. Ensinnäkin tää viikko on ollut ihan from hell and heaven (on sattunut ihan järkyttäviä juttuja, mutta myös maailman parhaita juttuja duunissa. Plus oon askeleen lähempänä mun uutta elämää! <3 <3 Kerron siitä vähän paremmalla ajalla lisää.). Ja toiseksi. Vihaan miehiä (WHAT A SUPRISE?).

Onneksi tänään on sentään perjantai, mulle tulee ihania kavereita viikonlopuks kylään ja meillä on huikeet bileet tiedossa. Oon kaikesta tuulettimeen lentäneestä paskasta huolimatta superinnoissani ja iloinen. <3

Lovelove!

Kaikki hyvin taas.

Viikonloppu teki tehtävänsä, oon takas punasilmäisenä, tärisevänä, hikoilevana ja hyvin tyytyväisenä sinkkuna. Vietin viimeiset pari päivää maailman parhaassa seurassa, humalluin ihan liikaa ja no... Vietin parhaan viikonlopun hetkeen. Mutta mun pää selveni, tajusin kuinka siistiä mun elämä on, sain relattua ja ladattua akkuja. Okei, vika juttu oli valhe, mutta muuten totta joka sana.

Mua edelleenkin sylettää mun nykyinen duuni ja ala, mut ei auta itku markkinoilla nyt, vaan on toimittava. Ja aloitan toiminnan samantien kun tää darra väistyy.

Ja sit. Haluisin mennä yhden julmettoman kuuman miehen kans deiteille. Minä. Haluan. Deiteille. Se mies on 110% tihkuvaa seksiä, mua kuumottaa sen ulkoinen habitus niin kovaa, et haluisin linjoja pitkin tipahtaa sen syliin ja nylkyttää joku vuorokausi sitä putkeen.

Et ei mulla muuta, täällä kaikki taas hyvin! <3

Ristiriita

Mulla on outo olo. Mun tunteet on ihan solmussa ja ristiriidassa. On jotain, mitä en ehkä osaa tai halua myöntää itselleni. Ennen kuin kerron, että mitä se on, puolustuksekseni vedän tämän pimeän ajan ja ihmisen normaalin läheisyyden tarpeen.

Eli. Minusta olisi kiva, että elämässäni olisi yksi (1) hyvin erityinen henkilö. Ei kuitenkaan mikään virallinen poikaystävä, mutta joku jonka viereen voisi mennä nukkumaan tarvittaessa. 

Syystä tai toisesta mulla on moneen vuoteen ensimmäisen kerran olo, että tarvitsen läheisyyttä. Tämä olo saattaa johtua siitä, ettei minulla ole tainnut olla näin periaatteessa hiljaista vaihetta elämässäni useampaan vuoteen. Ensin oli seurusteluseksiläheisyysoverdose, sit oli Potentiaalinen useamman vuoden ja viime talvi meni Mun Kielletyn kans. Olen viime aikoina ikävöinyt systeemiä Potentiaalisen kanssa. Aika on todella pahasti kullannut muistot, mutta kuinka siistiä se oli, että yksi puhelinsoitto ja herra oli useimmiten käytettävissä. Voin kertoa, todella siistiä! Eli käytännössä kaipaan elämääni vakavaa ja pysyvää seksisuhdetta. Anyone?

Tietenkään kukaan elämässäni pyörivistä miehistä ei täytä vakavan seksipartnerin kriteereitä, koska ne ovat joko liikaa tai liian vähän. Kelailin just, et laittaisinko Tinderiin ihan reippaasti mitä haen? Toisaalta, mun duunien ja oman pärstän kannalta voi olla parempi, etten laita.

Luojan kiitos on perjantai ja viikonloppuna on tiedossa aivan huikeita juttuja. Ehkä mun pää selkenee ja sydän kylmenee sen aikana. Mahtavaa loppuviikkoa sulle ja mulle! <3

Kerran kymmenessä vuodessa...

...on hyvä käydä kunnon deitellä. Ne meni ihan hyvin, tyyppi oli hauska, mutta ei yhtään mun tyylinen. Oon kovin tyytyväinen ettei siitä oo kuulunu enää mitään.

Ja luonnollisesti treffien jälkeen hipsin tän erään Spesiaalin luokse ja vain juteltiin puoli yötä. Ei, ei edes n*ssittu. Nyt vähän väsyttää. Se on vaan niin siisti tyyppi! Eikä halua onneks seuccaa. Vaikka se eilen sanoikin et näkis helposti et seurustelis mun kanssa, jos tilanne olis parempi. Käskin sen olla hiljaa.

Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Tää mun darra vaan jatkuu, mun oli eilen pakko karata kesken päivän himaan nukkuu pariks tunniks. Ei auttanu. Mul on huomenna deitit. Ihan oikeat deitit. Ja Mun Kielletty otti muhun yhteyttä eilen. Samoin Potentiaalisen BFF toissa päivänä. Ei sit muuta.

Vuosisadan darra.

Pitikin pitää pari melko tipatonta viikonloppua. Jos tästä päivästä selviin hengissä, selviän mistä vaan ja lupaan miettä noiden kakkosten vetämistä uudestaan.

Awkward!

Tämä Spesiaali (alan luultavasti pian käyttämään hänestäkin hipsukoita)... Mitenhän tämän tarinan edes alottaisin? Noh. Hän on överisuorapuheinen ja rehellinen, joka on todellakin fine by me. Hän on eronnut taannoin piiiitkästä suhteesta ja haluaa olla sinkku ja deittailla muita, mikä on myös minulle ok. Viikonloppu koitti, eksyttiin vähän ulkoilemaan kavereiden kanssa (kuka tippui tuolilta? Mikä yllätys, Filippa juhlimassa!) ja todella kummallisten sattumien kautta eksyimme raflaan X (sanomattakin selvää, etten ikinä käy siellä). Olin kerennyt olla sisällä noin 15 sekuntia, kun näen Spesiaalin (seisoin tietty ainoana naisena muutaman miehen kanssa). Neljän hengen seurueessa, kaksi miestä ja kaksi naista. Tupladeitit siis. Sydän hypähti tietty vähän kurkkuun, mut öögasin tilanteen nopeasti, katseemme kohtasi, hymyilin ja moikkasin hänelle hieman vaivihkaa. Heidän tupladeittiseurueensa oli juuri sopivasti lähdössä ja heidän piti kulkea ohitsemme ulko-oville. Spesiaali tuli kohdalleni, oli silminnähden jäässä ja selitti änkyttäen: "Öö sori, meidän pitää nyt mennä..." ja halasi minua. Olin kerennyt onneksi sulatella koko tapausta kokonaiset 30 sekuntia, jotta kykenin olemaan arvokkaan viileä, väläyttämään hänelle hurmaavan hymyn ja päättämään kohtaamiseen aidosti iloisella äänensävyllä sanoihin: "Joo ei mitään, mukavaa illanjatkoa!".

Heidän lähdöstään meni noin kolme (3) minuuttia, kunnes sain ensimmäisen viestin. Luin sen jossain vaiheessa iltaa, mutten vastannut. Myöhemmin yöllä tuli toinen. Ja aamulla kolmas. Vastasin hänelle lopulta aloittaen viestin sanoilla: "Bro' chill out..." (saanko ainakin kahdeksan (8) cooliuspistettä?). Johon hän sitten vastaili kaikkea ällöttävää ja itsestäänselvää, että oon paras jne. KERRO MULLE JOTAIN UUTTA! Tietysti hänellä oli paikannus päällä puhelimessa ja näin, ettei niitä viestejä oltu lähetetty himasta. Ylläri.

En tiedä ihan tarkkaan mitä tossa jutussa oli, mut multa meni vähän fiilis. Mut ei se haittaa, mul on deitit tiedossa lähipäivinä (APUA!).

Sellaista. Nyt pitää juosta palaveriin. Mageeta viikkoa sulle ja mulle! <3

P.S. ...

Pieni irtiotto tästä sykkivästä pääkaupungistamme teki tehtävänsä ja huomattavasti rauhallisempi, levänneempi ja seesteisempi Filippa on takaisin kuvioissa mukana. Viikonloppu meni rentoutuessa ja nukkuessa. Ja poratessa. Itkin perjantaina ylhäisessä yksinäisyydessäni kuin pieni porsas about vuoden itkut pihalle. Se helpotti kummasti ja selkeytti ajatuksia aikalailla.

Miesjutut olen edelleenkin rajoittanut tähän yhteen spesiaaliin, jonka kans meillä on tosi, TOSI, ihanaa yhdessä. Mutta luojan kiitos se ei halua seuccaa. Aloin kelaileen näitä juttuja ja vaikka se on tyyppinä todella kiva ja aviomiesmatskua, iski muhun kauhea paniikki, kun aloin miettiin, et jos tää nyt oliski tässä. Ei onneks oo! Huh. Mietin et jos ehdottaisin sille puhdasta seksisuhdetta loppuelämäksi, oiskohan se ok?

Ja mitä mun tulevaisuuden suunnitelmiin tulee, aion laittaa niihin tällä viikolla niin paljon vauhtia kun vain mahdollista. En kestä tätä enää!

P.S. Ai niin! Mul on ihan järkyttävää pahoinvointia ollu täs jo muutaman päivän. Wish me luck!

Pieni flippaus

Oikoluin tän nopsaa, pahoittelen sekavaa ja hieman epävakaata tekstiä. Oon oikeasti ihan kunnossa, mulla on vaan joku haikeusmoodi nyt päällä.

Mua kriisityttää ja vähän masentaa, haluaisin olla Krissen tavoin jo perillä. Tiedän, että unelmani jahtaaminen vie oman tovinsa ja sattuneista syistä en ole voinut vielä alkaa konkreettisesti kulkemaan sitä kohti muutoin kuin ajatuksissani. En malttaisi olla paikoillaan ja odottaa sopivaa hetkeä.

Mun pitäis olla tästä kaikesta ihan sika innoissani, että "JES OLEN LÖYTÄNYT OMAN JUTTUNI!", mutta silti mulla on ollut vähän mieli maassa. En tiedä onko se johtunut syksystä vai mistä (miehistä). En ole ehkä ikinä ollut kauhean takertuvaa ja roikkuvaa tyyppiä, mitä miehiin tulee, mutta en voi väittää, etteikö Mun Kielletyn seurustelusuhde vähän saa mua alakuloiseksi jollain tavoin. Ei sen takia, ettenkö haluaisi hänen olevan onnellinen tai saisi jatkaa elämäänsä, vaan siksi, että kaikki on ihan oikeasti ohi. Joku toinen tyttö saa nähdä hänen hymynsä, olla hänen sylissää ja kokea sen intohimon ja rakkauden mitä siitä tyypistä lähtee. Onhan meidän juttu ollut jo pitkään loppu ja minullakin oli ne muutamat (lähemmäs 15 kappaletta! Hups...) miesseikkailut kesällä, mutta silti. Olo on kovin haikea.

Kuitenkaan en ole surullinen asiasta. Alakuloni ja haikeuteni alla kuitenkin hymyilen hänelle, niin hyvä tyyppi tarvitsee hyvän tytön rinnalleen. Ehkä minua ahdistaa se, ettemme ole missään väleissä hänen kanssa. Haluaisin ottaa häneen yhteyttä ja sanoa, että olen onnellinen hänen puolestaan ja toivon hänelle pelkkää hyvää. Pyytää anteeksi sanottuja asioita ja tehtyjä juttuja. Ehkä voisin sanoa, että minulla on ikävä häntä ja tämä seurustelu konkretisoi sen, etten välttämättä voi kovin hepposin perustein ottaa häneen yhteyttä ja alkaa frendailemaan hänen kanssaan.

Muihin miehiin en jaksa taaskaan paneutua. Mulla oli ollu tässä viime viikkoina vientiä, mut oon dumpannu kaikki deittikutsut niin tylysti, ettei niistäkään tyypeistä kuulu enää kenestäkään mitään. Ja tää yks spesiaali on kiireinen elämässään ja reissaa ympäri maailmaa koko ajan. Mutta turha tässä on valittaa, itse oon soppani ja tämän eräänlaisen hiljaiselon ympärilleni keittänyt. Pieni rauhottuminen tekee minulle hyvää oikeasti hieman riehakkaan ja hektisen kesän jälkeen.

Nautin hiljaiselosta ainakin vielä tämän viikonlopun ja koitan saada tämän pienimuotoisen flippaukseni selvitettyä luonnon helmassa. Superia viikonloppua! <3

Kiitos, kiitos, KIITOS!

Jes hei kiitos sille tai niille jotka ikinä lähettikään minulle hyvää karmaa. Olen juuri saanut niin törkeän hyvää seksiä sen spesiaalin kanssa, et mun tekis mieli kosia sitä (ei oikeesti!).

Ihanaa viikonloppua kaikille, jakakaa rakkautta. Ja jotain muutakin. Se on kivaa! <3

Otetaan vastaan hyvää karmaa, annetaan pois huonoa!

Nyt sitä hyvää karmaa jostain tänne heti ja paljon! Viime aikoina pienet vastoinkäymiset ovat rytmittäneet elämääni ja ne tuntuvat vaan jatkuvan. Voitte minun puolestani loppua jo, kiitos.

Tänään esimerkiksi olen huomannut että Mun Kielletty seurustelee ihan virallisesti ja tää yks spesiaali tyyppi on alkanut erinäisissä someissa seuraamaan erästä todella halpaa ja epämiellyttävää tyttöä. Lisäksi muutama tyyppi on hiljentynyt pelottavasti viikon sisällä.

What's wrong with my life now?

I found it!

Olen jo vuosikausia miettinyt, mikä on se juttu mitä haluan tehdä oikeasti työskeni. Olen keksinyt sen vihdoin. Se on aivan päinvastainen nykyistä alaani kohtaan, mutta olen tehnyt sitä enemmän tai vähemmän huomaamattani aina, eli se on käytännössä kulkenut vierelläni koko ajan, mutta en ole tajunnut sitä. Minun pitää pikkuhiljaa vetäytyä nykyisistä hommistani ja suunnata korkkarini oikeaan suuntaan. Tää fiilis on aivan mahtava, kun tietää, että edessä on tulevaisuus missä työajat eivät ole maanantaista perjantaihin ja saat tehdä jotain, mistä todellakin nautit. Life is good!!!!

Miesjutuista en jaksa edes puhua, ne on taas ihan sekaisin! Peace! <3

Eeppinen kriisi.

Siitäkin huolimatta, että elämäni on ajoittain melko menevää ja jännää, on pinnan alla kytenyt pitkään tyytymättömyys. Mun oli pakko ottaa vähän omaa lomaa ja selvittää päätä. Musta tuntuu, et saatan sanoa pian hyvästit Suomelle hetkeksi aikaa ja menen auttamaan orpoja norsun poikasia jonnekin. Ne tarvitsee mua enemmän nyt mitä mun a(a)siakkaat. Haluan heittää nurkkaan kaiken pintaliidon ja glamourin, pukeutua risasiin shortseihin ja heinähattuun. Ja auttaa -  tehdä jotkut enemmän apua tarvitsevat onnelliseksi. Suomessakin on paljon apua tarvitsevia, mutta nyt tuntuu siltä, että on pakko lähteä kauas, että näen taas selvästi. Viimeinen vuosi on mennyt sumussa ripauksella tähtipölyä, olen hukannut itseni ja sen mitä elämältä haluan. En mä jaksa ikuista shampanjan juontia Helsingin pintaliitopaikoissa, siitä tulee korkeintaan kauhea darra ja morkkis.

Kuten huomaatte, mua kriisityttää ja pahasti!

Normi maanantaideitit.

Mun elämä on aika kivaa. Jännää. Ja yllättävää. Hoipuin just yksiltä todella ex tempore-deiteiltä duuniin pari tuntii sit ja mua hymyilyttää todella pelottavasti. Tyyppi oli aivan superihana ja -mukava ja sil tais myös jäädä aika hyvä fiilis meidän kohtaamisesta. Toisaalta mua taas pelottaa ihan pikkasen, koska mulla on sellanen jännä tunne.

Niin...

Mitähän menin taas eilen manaamaan, kun kerroin noista mun kutinoistani ääneen? En halua sanoa tätä ääneen tai kirjoittaa tähän mustaa valkoiselle, mut musta tuntuu et tosta tulee joku tosi spesiaali tyyppi mun elämään.

YOLO!

Holy madafakin' shit mikä viikonloppu! Hikoiluttaa, pelottaa ja vapisuttaa, kuten aina maanantaisin. Mutta voi pojat, se kaikki oli taas tämän arvoista. Heräsin esimerkiksi kahden eri tyypin vierestä (toisen luota hipsin klo 7:00 vaivihkaa pois, ei mitään hajua kuka tai mikä tyyppi oli)(btw, en edelleenkään muka harrasta yhden illan juttuja), eli viiniä on virrannut enemmän kuin vettä Niagaran putouksessa keskimäärin minuutissa. Onneksi nämä dokaushommat loppuvat tähän, koska nyt alkaa uusi elämä! Alan treenaamaan, katsomaan rahojeni perään, rauhotun ja aikuistun.

Kyllä, olen vitsikkäällä tuulella näin maanantaisin!

Totta puhuakseni minulla on mennyt aivan liian lujaa sen jälkeen, kun olen eronnut Mun Kielletystä. En tiedä olenko kertonut ikinä, mutta minulla on aina välillä vähän kutinoita tulevasta. Ja nyt mulla on alkanut olemaan sellainen olo, et tää mun hillitön bileputki tuntuu joltain eräänlaiselta loppukiriltä johonkin. En tiedä mihin ja kauan tätä kestää, mutta todellakin lähden tulevanakin perjantaina kello 14 aftereille, jos siltä tuntuu, koska YOLO!

Ihanaa viikkoa kaikille, karatkaa tänään(kin) töistä ajoissa, koska tuolla on ihana ilma!

Back in business.

Olipa pitkästä aikaa virkistävää lorttoilla kunnolla ja olla kahden uuden miehen kans sillai saman päivän aikana. Molemmat oli tosi kivoja, haluisin vähän et tää jälkimmäinen ainaki laittais mulle jotain kivoja viestejä pian. Aww, se oli niin söpö!!

Ei mul muuta tähän hätään, palataan asiaan kunhan olen kotiutunut duunireissusta. Puspus, ihanaa viikkoa kaikille!

Major mayday!

Morjesta pöytään! Tiedän et oon ollu kauhea, kun en oo kirjottanu mitään pitkään aikaan tänne vaikka kaikki on ruudun toisella puolella käynyt päivittämässä sivut pari kertaa päivässä. Vitsivitsi.

Syy hiljaisuuteen on ollut jonkin asteinen syysmasennus, -väsymys, -ahdistus, -mikälie. Oon käyny hävyttömän vähän ulkona, oon ollu kipee, mua ei oo kiinnostanut miehet, Tinder on täynnä paskoja miehiä ja oon tehnyt töitä melkein turhaan aivan liikaa.

Aloitetaan duunista. Oon tehnyt överipitkiä päiviä käytännössä turhaan. Luulin (monien muiden kanssa), että asiasta olisi suurta apua, mutta sain pari päivää sitten puhelun jossa ilmoitettiin, ettei moiseen ole resursseja (toim. huom. olen aloittanut tässä duunissa tänä vuonna, eikä minua todellakaan ole laskettu mihinkään, vaan kaikki mitä teen lafkaan on suurta plussaa). WTF?? Olen alani asiantuntija, jonka vuoksi minut on tänne palkattu ja sitten ilmoitetaan, että joku semi-ammattilainen joutuu selviytymään keissistä yksin ilman apuani. Ihan oikeasti, esimieheni suusta kuului sanat: "Täytyy pitää huoli, ettei sinun asiantuntijuutta käytetä hyväksi!". Jep. En kommentoi duunipaikkaani sen enempää, mutta ei ihme, että asiat ovat Suomessa siinä jamassa mitä ovat.

Sitten miehiin. Mulle on iskenyt todellinen sisäinen kylmyys. Tai en tiedä voiko tätä sanoa lämpenemiseksi. Mua ei kiinnosta panna ketään. Oon ollut yli 2 viikkoa ilman seksiä (kyllä, minun mittakaavassani se on pieni ikuisuus), vaikka olisi ollut monta tilaisuutta. Mun frendit on aivan huolissaan tästä, mun piti näyttää kaikki mahdolliset chattiappsit niille, jotta ne usko etten kirjottele kenenkään kanssa tai oo ihastunut kehenkään salaa. En itsekään osaa selittää tätä, että mikä mulla on. Tai miks mulla on tällänen. Onko musta tullut normaali nuori nainen, jota ei kiinnosta pelkkä penis enää?

Ahdistaa. Kaikki. Haluaisin keskittää ajatukseni johonkin uuteen ja siistiin. Olen ajatellut aikuismaisesti aloittavani jonkun harrastuksen. Nypläys, kutominen, kuviokellunta? Ideaoita, anyone?

Kauhee jano.

On taas se aika viikosta, kun on aika ripittäytyä. Ripittäydyn oikeastaan siitä, että mitään ripitettävää ei suuremmin ole. Viime viikko oli yllättävän rauhallinen (toim. huom. minun mittapuulla). Yksi päivä dokaamista, muutama urheilusuoritus, n*ssittuja miehiä 1kpl. Melkein tekisi mieli julistaa itseni aikuiseksi vihdoin.

Haters gonna hate me again, 'cause... Olen tapani mukaan kääntänyt kelkan ja tällä hetkellä elämässäni on aivan eri mies ns. ykkössijalla, kuin mitä pari viikkoa sitten. Mutta mielestäni olen tähän käytännössä syytön, koska elämässäni pyörivät miehet ovat harvinaisen perillä mitä pääni sisällä liikkuu (siittiöitä).

Huvittavinta tässä kaikessa sekoilussa kuitenkin on se, että minun mielessäni pyörii yksi mies, joka vaikuttaa maailman parhaalta ja täydellisimmältä tapaukselta. Minun Kiellettyni nimittäin. UGH! Olen pohdiskellut kyseistä herraa tässä jo useamman viikon ja vertaan kaikkia tapaamiani miehiä häneen; kukaan ei ole hänen vertaisensa. Minua taitaa perjantai-illan lisäksi janottaa myös vähän vanha suola. Mitähän tää oikeasti on, osaako joku tulkita mua?

I'm so strong.

Niin.

Kyllästyminen

Mua taas kyllästyttää kaikki mun ympärillä pyörivät miehet siinä mielessä. Kieltäydyin viime viikolla seksistäkin kokonaan. Haluaisin nyt vähän uutta sutinaa, mutta edes paras ystäväni Tinder sellaista tarjoa. Viime kevääseen verrattuna on tapahtunut suuri inflaatio siellä olevien miesten suhteen, Jormat ja Sepot ovat vallanneet senkin sovelletuksen. Odotan sitä, että joku keksii tehdä Eliitti-Tinderin. En odota.

Muutenkin mun elämässä on pieni kriisi. Olen saanut juuri aivan mielettömän duunin, missä mulla on superhyvä palkka, duunikaverit kivoja ja duunitehtävät enemmän tai vähemmän lepposia. Mut mua ei kiinnosta. Tippaakaan. Haluan olla oman elämäni herra ja voi olla, että olen pian yksityisyrittäjä. En tiedä tarkalleen vielä mitä teen tai missä teen, mutta keksin jotain mahtavaa aivan varmasti. Tervetuloa miljoonat, itse määrätyt työajat ja pitkät lomat! <3

Alan kirjoittamaan irtisanoutumislappua. Palataan rakkaat!

Parisuhteessa

Kai tämän voisi jo laskea parisuhteeksi. Jo neljäs päivä putkeen, kun mietiskelen tota yhtä ja vietimmekin taas viime yön yhdessä. Meillä oli eilen jopa pieni söpö kinastelu, kun molemmat halus nähdä ja aikaa ei meinannu löytyä kalentereista. Olin radikaali ja jätin frendit ja terassit puolessa välissä iltaa ja kömmin tän tyypin kainaloon nukkumaan. Onneks hänelläkin on jonkin asteen "sitoutumiskammo" (ts. ei kiire suhteeseen), niin voidaan yhdessä hajoilla meidän ällöttävälle käytökselle ja yhteispäätöksellä pitää breikkejä tapaamisista: "Ei kyl enää nähdä ainakaan enää tän vuorokauden puolella" ja sit seuraavana päivänä noin kello 00.01 juoksemme toistemme syliin. <3 Okei, ei nyt ihan, mutta melkein. Mut saa viedä hoitoon, ihan vapaasti!

Niin. Ja sitten taas tämä yksi aivomato, joka pyörii mielessäni 237, on varsin mauton idiootti. Jota voisin käydä korkeintaan tiukan paikan tullen duunaamassa. Huomaatteko kuinka uskottava olen? Ei vaines. En ymmärrä miksi seksin takia tarvitsee olla vaikea. Saa leikkiä vaikeaa yksinään, mulla on mahdollisuus muihinkin (muuhunkin!) muniin.

Enää "pari" tuntia viikonloppuun. Siitä on tulossa mahtava, suorastaan huikea! Lovelove! <3

Oho.

Jo kolmas päivä putkeen, kun sama tapaus on ykkösenä elämässä. Nähtiin eilen, jopa kahteen otteeseen, ja minua ihan salaa harmitti etten herännyt hänen vierestä tänään. Hmmpf. Täytyykö tässä alkaa katseleen jo hääpukuja?

Onneks kuitenkin tää mun yks ultimate crush ja todellinen päänvaiva laittoi mulle yöllä viestiä. Se vähän ehkä tasottaa mun tunteita tota yhtä kohtaan.

Tasapaino

Sain huolestuneen yhteydenoton ihanalta Tapsalta ja voin hänen sekä teidän muidenkin helpotukseksi kertoa, että olen löytänyt elämässäni tasapainon. Ainakin luulen niin. Koska olen edelleen rakastunut jo eilen kertomaani häiskään eikä mieleni ole muuttunut asian suhteen enkä ole ollut kenenkään muun kans sillai tässä vuorokauden sisällä. Kai tätä vois kutsua aikuisuudeksi ja vakiintumiseksi jo, ainakin minun kohdalla?

Sekaisin ku seinäkello

Oikeesti. Voisko joku tehdä mulle lobotomian tai irrottaa mun aivot? Tää on raskasta olla minä.

Mua edelleen ahdistaa viikonlopun tapaus, vaikka se on tosi kiva ja näin. Mulla tulee kyyneleet aina silmiin ku mietinki sitä. En tajua miks oon näin paskana et oon yhtäkkii käyny duunaan jotain miestä?

No.

Mut.

Sit.

Tapasin eilen yhden tyypin kenet oon nähny pari kertaa aina aika huonossa jamassa (darrassa ja/tai maailman väsyneimpänä). Nähtiin siis kunnolla ja käytiin melkein ns. treffeillä ja meillä oli aivan överihauskaa. Tyyppi on komee, menestyny ja todella rento. Ja nyt oon yhtäkkii rakastunu siihen. Oon koko aamun vaan miettiny sitä ja kattellu sen kuvia. Mun mahassa on perhosia ja ruokahalu on kadoksissa.

Kyllä. Odotan innolla itsekin kuka huomenna on mun elämäni valo ja numero uno.

7 tai 8

Sain uuden sulan hattuuni, "jes". Tyyppi oli todella jees, oon pari kertaa treffannut hänet aikasemmin ja kaikki pitäis olla päällisin puolin ok, mutta mitämitä? FILIPALLA ON MORKKIS TAPAHTUNEESTA! Mikä mua vaivaa? Mua morkkistutti vielä eilenkin niin paljon, etten suostunut harrastamaan seksiä tämän morkkiksen aiheuttajan kanssa. Enkä myöskään tapausten A, B, C tai X kanssa. Oonko dokannut ittelleni moraalin tässä viikonlopun aikana? Vai onko se vaan tää helle?

Terve mieheen!

Öh. Perjantai. Darra. Viikonloppu tulossa. Kaks päivää tinttaamista. Auttakaa mua!

Mun pienoinen miesoverdoze alkaa oleen takana, onneks. Vetäydyin hetkeks luonnonhelmaan haukkaan happea ja johan taas jaksaa naurattaa Stadin kundeja! En ole varma millaisen sopan olen saanut pienen breikin aikana keitettyä, mut saattaa olla et aika mehukkaan. Suosittelen tekemään kulhollisen poppareita ja jäädä väijymään tätä saittia, koska kohta luultavasti pärähtää.

Ihanaa viikonloppua kaikille, muistakaa aurinkosuoja, ehkäisy ja kellukkeet! <3

Lame.

Ei mitään uutta kenellekään, mut poden tässä tämän viikon toista darraani. Eikä miehet kiinnosta edelleenkään. Onneks edes aurinko paistaa ja frendit on ihania! <3

Stupid me.

Niin. Ja sitten kun tää mun päänvaiva kysyy et nähtäiskö, niin menen ja kieltäydyn. What's wrong with me?

I hate boys!

Kuinka vitun ärsyttäviä miehet osaa olla? Voin kertoa että kovin ärsyttäviä! Tää mun yks päänvaiva lopulta nosti päänsä pensaasta, oli tosi kiva ja sovittiin et nähdään päivänä X. No. Eipä nähtykään. Vika ei oo täysin sen, koska saatoin vähän myöhäs laittaa sille viestiä (koska olin luvannut ilmoittaa et kerkeenkö näkeen sinä päivänä. Mun mielestä on normaalia ilmoittaa asiasta ehkä siinä kymppiuutisten aikaan!), mut silti tää jantteri vituttaa mua ihan sikana ja haluaisin päästä sen ajattelusta eroon. Vittuvittuvittu! 

Onneks tänään alkaa viikonloppu ja pääsen pois Stadista. Tää kaupunki on tällä hetkellä yks iso persereikä ja miehet täällä on mulkkuja. Oikeesti mul on noita muita sutinoita vaik kuinka paljon, mut tietty mua itteeni kiinnostaa vaan tää kusipää.

Ei sit muuta. Ihanaa viikonloppua ja rakkautta kaverit!

Miks kaikki väärät miehet laittaa viestiä, mut se yks ei?

Pari päivää unta putkeen ja elämä alkaa taas voittamaan. Ehkä selviänkin ilman virallista kesälomaa tämän(kin) kesän.

Olin viikonlopun käytännössä kuin nunna. En dokannut vaikka käväisin terassilla (ja juuri sanoin että nukuin pari päivää putkeen. No en nyt ihan, mutta melkein!), menin ajoissa nukkumaan ja treenailin vähän. Hyvä minä! About ensimmäinen krapulaton maanantai... hmm... ainakin kahteen kuukauteen!

Paitsi olen saattanut koko viime viikon nylkyttää arvatkaa ketä. No Maailman Ihaninta! Siis tätä erästä kusipäätä joka sotki elämäni parisen vuotta sitten aika tavalla. Hän muutti kanssani samaan kaupunkiin ja vietimme enemmän tai vähemmän tiiviisti yhdessä esimerkiksi viime viikon, vaikka taisinkin sanoa, että teen rakkautta korkeintaan sohvani kanssa. En ole aivan varma hänen aikeistaan, koska hän on puhunut mukavia ja leperrellyt minulle aivan törkeän ja epätavallisen paljon, mutta itse ainakin eilen ilmoitin hänelle ettei meistä tule mitään. Koskaan. Ikinä. En vaan käsitä miksi pitää olla kusipää toiselle syyttä suotta. Vaikka en asiasta katkera hänelle ole, ei mua silti kiinnosta tommonen ihminen vakavassa mielessä joka on joskus käyttäytynyt noin tökerösti. (Ja saattaahan asiaan vaikuttaa myös se, että vientiä tuntuu olevan. Voin melkein valita kirsikat kakun päältä ja jättää nahistuneet muille. Melkein siis!)

Eli kyllä, miehiä pyörii jaloissa melkein enemmän kuin haluaisin. Silti on yks tapaus (aivan laittoman kuuma!), joka pyörii 247 mun mielessä. Ja jolle oli vähän nihkee tovi sit ja nyt siitä ei kuulu enää mitään. Enkä tiedä kuinka paikkaisin asian enää. Oon koittanu pari sovittelevaa elettä tehdä, mutta en oo onnistunut. Pelkään nyt et oon mokannut kaiken. Ja muahan tietty kiinnostaa vaan se yks ja katon koko ajan puhelinta et olisko siltä tullu viestejä (ei oo ei, prkl!). Miks tää menee aina näin? Ja kun olin varma viimeisen tapaamisemme jälkeen, ettei mua kiinnosta se. Tyhmät aivot. Tyhmät, TYHMÄT! Ehkä mun pitää alkaa lämpeneen jolleki muulle, niin eiköhän tää laittoman kuumakin nosta taas päätään.

Oon kirjottanu tätä juttua parisen tuntia, stalkkaillu salaa tota mun päähän pinttymää ja käynyt juomassa liikaa kahvia, et mun pitää vissiin jatkaa hommia. Terve!

Sydämen tilalla tyhjyys

Mulle on tullut totaalinen yliannostus miehiä. Mua ei kiinnosta kukaan eikä mikään. Haluan vaan maata peiton alla ja nukkua viikon. Aion olla koko viikonlopunki himassa ja tehdä enyhtäänmitään.

Kuullostaako yhtään minulta? Jep, ei minustakaan. Nyt on pakko ottaa breikki KAIKESTA.

Man overdose

Hienoa huomata et kun raahaudut kirjaimellisesti viimeisillä voimilla duuniin juhannuksen jälkeen, niin täällä ei ole ketään. Ei ristinsielua. Onkohan juhannuksen jälkeinen maanantaina myös palkallinen vapaapävä?

Mutta asiaan. Tai siihen ettei minulla ole asiaa. Viime viikon elin kuin äiti Teresa. Olin duunireissulla, relasin, söin hyvin, treenasin ja kieltäydyin seksistä kahdesti. Mul saattaa olla pieni overdose kaikista noista miesjutuista nyt, koska parasta mitä pystyn ajatteleen on minä ja sohva kahdestaan.

Tällä viikolla ajattelin jatkaa ainakin tota elämästä nauttimista, mut miehiä en ajatellut kerätä enempää. Mul on nyt aika kiva pieni haaremi kasassa ja saatan mahdollisesti hyödyntää sitä, kun sille päälle satun.

En kykene darraltani tämän parempaan tekstiin. Palaan asiaan ehkä sitten kun olen lemmiskellyt sohvani kanssa tovin. Ihanaa viikkoa loverssit ja haterssit! <3

Kuudes

Tarvinneeko tätä selittää enempää? #oho #hups

Edit: Menin jo asioiden edelle, ei tää ollut seitsemäs vaan VASTA kuudes. 

Vaikea minä

Kuinka tyhmä ihmismieli voi olla?

On tapaus X. Tapaatte, pidätte hauskaa, hän on laittoman kuuma, mutta et ole kiinnostunut hänestä. Hän jatkaa pommittamista ja näette toisen kerran. Sama homma, teillä on hauskaa, mutta pääsi sisällä huudat "EI". Kunnes, menee päivä tai pari ja sinua alkaa nyppimään miksei mies enää otakaan yhteyttä ja on todella nihkeä. VAIKKA ET OLLUT KIINNOSTUNUT HÄNESTÄ SILLOIN KUN HÄN OLI LÄMMIN.

What's wrong with me?

Asia ei selkiydy edes sillä, että koitat hokea itsellesi ettei hänessä ollut mitään mikä sinuun vetoaisi (paitsi jotain fyysistä ehkä). Hienoa olla minä!

Noh, saan tapaukset Maailman Ihanin ja sanotaan vaikka nro 2:n parin päivän sisällä samaan kaupunkiin. Katotaan mitä niistä saan kehitettyä. Tästä hienosta kesäsäästä huolimatta ihanaa viikonloppua kaikille, juokaa liikaa skumppaa! <3

Can I smell some troubles?

Realiteetit alkavat pikkuhiljaa konkretisoitumaan. Minulla on pian tässä kaupungissa neljä miestä, jotka haluavat olla mun kans tavalla tai toisella. En oo varma kuinka tulen handlaamaan tämän, koska en haluaisi satuttaa ketään, jokainen heebo kiva ja jokaisen kanssa voisin olla todella hyvä frendi. Paitsi ehkä tämän yhden. Se vois olla mun Se. Mutta entäs nää kolme muuta? En tiedä mitä hittoa niille teen... Haluaisko joku?

Mul on melkei ollu pieni henkinen krapula ja morkkis viikonlopusta. Ihan oikeasti, milloin opit dokaan asiallisesti? Täytyis kai tajuta, ettei enää oo mikään nuori tyttö joka pystyy kiskomaan aamuun asti kirkkaita tuntematta sitä juurikaan missään. Ja vaikka koitan hokea itselleni, että elämä on tarkoitettu elettäväksi ja miehet käytettäväksi, on jopa minua hieman hävettänyt toimintani. Tosin kaikki on tapahtunut niin nopeasti (alle kahdessa viikossa), etten ole kerennyt edes tajuamaan mihin jamaan asiat ovat menneet siinä samalla kun olen pitänyt hauskaa.

Onneksi pian on Juhannus ja pääsen viettämään sitä kauas pois (ok, lähelle Potentiaalista. Höhöhhö kuinka moni arvaa miten tää Juhannus päättyy?), niin saan vähän etäisyyttä kaikkeen. Reilu viikko tsemppausta ja näiden mun miljoonien miesten kanssa tasapainottelua, sit saa relata. CAN'T WAIT!

Äh, ei tää oo edes oikeasti ongelma. Kunhan tapan aikaani duunissa. Ai niin ja sit mulla olis yks toive Pekka Poudalle ja/tai Ukko ylijumalalle: sitä aurinkoa ja lämpöä tänne nyt, kiitos!

Ja viides.

Mun viikonloppu ei mennyt välttämättä aivan niin kuin suunnittelin, mutta ei se haittaa, koska mulla oli kuulemma ollut hauskaa. Ja sainhan sen viidennenkin korkattua. Puollustuksena sanon tämän olleen silkka vahinko ja käytännössä asia oli minusta riippumaton. En jaksa morkkistella tapahtuneita, koska kundi oli söpö, päivä oli kaunis ja YOLO!

Do and do not

To do:

• pese vuoren korkuinen kasa pyykkejä
• tiskaa
• siivoa noin muutenkin
• käy kaupassa (aikuismaisesti)
• lepää
• urheile (oikeasti)
• nuku
• syö (terveellisesti)
• näe parhaita tyyppejä
• ota aurinkoa
• ajattele ihania asioita (<3)

Not to to do:

• älä juo alkoholia (tippaakaan!)
• älä levittele haarojasiympäri kylää
• älä valvo kellon ympäri vaikka on kesä (kerkeät myöhemminkin)
• älä someta tai räplää puhelinta 247 (kerkeät tehdä sen myös työajalla)
• älä mieti väsymystäsi
• älä mökötä!

Joku voisi rivien välistä ymmärtää, et mun tarvii ottaa vähän aikaa itselleni ja levätä. Yep, I'll do dat! Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Väsymys

Onkohan musta tulossa vanha, koska viime viikon riehumisen ja rällästyksen jälkeen olen hieman puhki ja epäkiinnostunut tapaamaan ketää kaksilahkeista siinä mielessä? Tää viikko on mennyt pitkälti koomatessa ja duunipäivistä selviytymistaisteluihin (ok, yhden hikisen yön olen viettänyt erään viime viikkoisen jantterin kanssa hieman hmmhmmhmm). Onneks on tulossa viikonloppu, jolloin aion (ihan oikeasti) aion vaan relata ja ottaa aurinkoa jossain kalliolla. Ihan oikeasti aion!

P.S. Kuulin Maailman Ihanimman sekaantuneen sen sortin lorttoon ihan vahingossa tuossa taannoin, etten pääse asiasta ehkä ikinä yli. Kestää varmaan tovi ennen kuin mun tekee mieli tehdä sen kans yhtään mitään! Pirun mieshuora!

Neljäs.

Haters gonna hate, mut koska tälle linjalle on lähdetty ni tällä myös mennään. Viime yönä saatoin eksyä taas jonkun eri heebon sänkyyn. Neljä miestä yhden viikon aikana, mun mielestä aivan kelvollinen saalis.

Horottelujen ohella mulla menee oikein loistavasti. Duuni kulkee unelmasti, siellä on aivan älyttömän huippua, kesä tulee, on kärpäsiä ja kuplivaa juomaa. Tästä tulee vielä mahtava kesä. <3

Jos kaksi heilaa helatorstaina, niin kymmenen koko kesänä!

Sen pidemmittä puheitta ja asioita hienostelematta, mulla menee lujaa. Siitä kertoo esimerkiksi se, että minulla on tällä viikolla ollut neljänä päivänä viidestä krapula ja olen n*ssinut alle kuuden tunnin sisällä kahta eri miestä (viiden päivän sisällä kolmea eri tapausta).

Lisäksi Maailman Ihanin on muuttamassa kanssani samaan kaupunkiin. Sit on yksi toinen kiva ja sit on myös tapaukset kolme ja neljä.

Sanotaanko näin, et jopa mua itseäni jännittää mitä tästä kesästä tulee!

Edit: Ai niin tää työpaikan Söpöläinen. Se on maailman paras ja hauskin tyyppi, mut meidän välit on harmittavan kaverilliset enkä tunne minkäänlaista vetovoimaa häntä kohtaan! Buu. Mut ei se mitään, koska tapaukset yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi kompensoi tätä ihan hyvin.

Työpaikan söpöläinen

Ja luonnollisesti uudessa duunissa on yks aika kiva ja komea jäbä, jolle esittäytyessäni se vain tuijotti mua silmiin eikä päästänyt kädestä irti. Awkwaaard! Not.

Luojalle kiitos oon ottanu selvää ja työpaikkaromanssit/sutina/suhteet/liitot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Fine by me!

OHOPSHUPS!

Kröhöm! Mun elämä on ollut aavistuksen villiä viime aikoina. Muutamat Tinder-tärskyt (mm. Mun tulevan aviomiehen kans, joka on nykyään mun tuleva ex-aviomies), yhden illan juttuja (eräs oli todella, TODELLA, mukava, hyvinvarusteltu ja äärimmäisen loistava. Ajattelin ehdottaa hänelle seksisuhdetta. Kai sellainen on ok?), liikaa skumppaa, tequilaa ja jallua (ja bissee. Ja mitä näitä nyt on...). Eli näillä näkymin mun ja Mun Kielletyn juttu on historiaa. Ehkä. Luulen niin.

Oon myös aloittanut uudessa duunissa ja uusissa tehtävissä. Ja voi pojat, tuntuu että ensimmäistä kertaa olen kotona. En ole saanut esimerkiksi viime yönä unta, kun odotin niin kovasti että pääsen sinne takaisin.

Mulla elämä hymyilee ja lujaa. En valita, pitkän ja äärimmäisen paskan talven jälkeen tuntuu taas siltä, että oon taas elossa.

Ihanaa päivää kaikille pupusille ja eräälle hankalle haterssille! <3

Shit happens when you party naked!

Ekat Tinder-deitit takana ja tyyppi oli vähän eimuntyylinen (paitsi kuulemma ne ei ollu edes treffit, koska ei halattu). Mut vaikka toi oli pieni askel yhteiskunnalle, se oli aikamoinen loikka mulle. En edes tajua kuinka suostuin niille, koska olin kauheassa darrassa ja näytin viehkeältä! Mutta en taida tavata tyyppiä enää, vaikka se oli menestynyt ja ihan hyvännäköinen, koska... Odottelen yhdeltä kuumikselta treffipyyntöä. Kyseessä on mun tuleva aviomies ja se on ihana. I-HA-NA!!! Ei välttämättä ihan painita samassa kastissa, mut samas sängys tullaan painiin loppuelämämme. <3

Love, love!

P.S. Ketä yllättää, et oon ehkä vieläki kännissä näin maanantaina iltapäivällä? Jep, ei ketään!

P.P.S. Sääntö nro 4324. Älä juo niitä shotteja kuin rekkamiehet, koska et oo sellanen.

%#@][{$€$

Tiedän et mun jutut on pitänyt viime aikoina sisällään erityisen paljon voimasanoja ja ne jatkuu edelleen.

VOI JUMALAUTA!!

Jos mulla olis pokkaa, niin jäisin saikulle siihen asti et mun duunit loppuu.

Mua ei edes piristä se, että mulle on ehdottanut aivan överikomeet miehet eräässä ehkä tämän hetken kuumimmassa appsissa deittejä.

Kaksi viikkoa ja olen vapaa tästä kaikesta paskasta, sit menen ehkä treffeille!

Oi jumalauta!

Mahtavaa alkavaa viikkoa! <3

Aamukampa, check!

Minä viimeisiä päiviä pian tulevassa ex-duunissa:

 

 

Kas noin, elämä takaisin raiteillaan.

Anteeks etukäteen kaikki kirjoitusvirheet ja muut, mutta olosuhteiden pakosta kirjoitan tätä peiton alla puhelimella. Tulin vaan kertoo, et alle kuukaus ja mul on uus duuni!!!! Ja huikee sellainen!!!! (Ja hiton hyvä palkkainen!!)

Ja muutenki asiat ovat hieman paremmalla tolalla kuin vaikka viikko sitten. Sotakirveet on haudattu ainaki hetkeks Mun Kielletyn kans ja kesäkin sieltä näyttää tulevan.

En vaan osaa päättää, annanko oikeasti anteeksi rumat sanat vai en? En halua olla yksi niistä tytöistä, joille muut pyörittelee päätään, koska valitsi miehekseen... Noh... Sellaisen vähän enemmän vapaa-aikaan suuntautuneen tapauksen. Eli suomeksi sanottuna rentuhkon tapauksen.

And it's over!

Kaikki alkoi olemaan hyvin. Loistavasti. Aivan täydellisesti.

Kunnes tuli eräs maailman suurin väärinkäsitys, mitä seurasi maailman suurin riita, missä käytettiin maailman rumimpia sanoja. Sellaisia, mitä en osaa tai pysty tai edes halua antaa ikinä anteeksi.

Ja se loppui siihen.

Yours truly,

Whore

P.S. Ei siinä mitään, koska tästä tulee minun elämäni kesä!

HAKEMUS

Arvoisa työnantaja!

Olen alle kolmekymppinen tekniikan alan korkeakoulutuksen omaava hurmaava nuori neito. Jos kaipaat maailman parasta työntekijää maailman parhaaseen firmaasi, ota rohkeasti yhteyttä. Hyvä palkka ja työsuhde-edut plussaa, komeat kolleegat myös.

Kunnioittavasti,

Filippa

U-turn

Nähtiin viikonloppua Mun Kielletyn kanssa pitkästä aikaa (oltiin kaks viikkoa näkemättä, mikä on seitsemän (7) päivää enemmän kuin edellinen ennätys!!). Puhuttiin ennen viikonloppua, et nyt tsempataan ja lopetetaan kaikki hölmöilyt ja kiukuttelut, ja käyttäydytään suhteellisen aikuismaisesti.

Ja.

Meillä oli täydellistä. Ihanaa! Täydellisen ihanaa. Sellaista mitä meillä on ollut viimeks marraskuun lopussa. Aamulla oli kauhean kipeät ja herkät hyvästit, nähdään taas ehkä viikon kuluttua (kerroinko jo, että etäsuhteet on perseestä?).

Että semmosta, ei mulla sit muuta. Rakkautta ja aurinkoa kaikille! <3

Olis yks kysymys...

Mun on pakko kirjottaa nyt, vaikka istun palaverissa, koska mua ahdistaa. Ihan vitusti! Ja mulla olis yks kysymys, johon en löydä vastausta.

Onko vika mussa, miehessä vai "meissä", kun haluaisin olla yksin ilman sitoutumista, mutta en kuitenkaan haaveile (ihan kauheasti) ainakaan muista miehistä?

Mulla on ihan älytön vapaudenkaipuu ja mietin vaan koko ajan, kuinka rentoa olis kun ei tarvis välittää kenestäkään? Meillä on ollut Mun Kielletyn kanssa aivan äärimmäisen suuria ja hajottavia riitoja viime aikoina liittyen meidän arvoihin. Mut kuitenki se tyyppi on maailman siistein ja ihanin.

Eli mistä tietää, missä menee se raja, että kannattaako omia arvoja vähän löysätä vai pitääkö kiinni niistä tiukasti? Mun on tosi vaikea kuunnella mun pauhaavaa (anteeks tää sana, en voinu vastustaa) sydäntäkään tässä asiassa, koska se lyö about 200 kertaa minuutissa ehkä pienen ylirasitustilan ja stressin takia. (Ja missä vaiheessa maailman rennoimmasta tyypistä on tullut stressaaja ja panikoija??)

Apua. Help. SOS!

Ihanaa viikonloppua kaikille, taidan nollata "pitkästä aikaa" kunnolla. <3

Ei muuta sanottavaa.

 

Tarviin lomaa mun elämästä. Jos en olis just tehny 12 tunnin duunipäivää yhdellä pikaisella tauolla, ni kertoisin toki lisää aiheesta. Mut jos jollain on ylimääräisiä lentolippuja esim. Paratiisiin, niin let me know!

Well hello...

Tuhannet ja taas tuhanne lukijat ovat kaivanneet minua takaisin ja olleet huolestuneita olenko kunnossa. Tääl ollaan ja kaikki ihan ok... Jep, ihan ok.

Mun vähäiset kirjoitustaidot ovat kadonneet tässä parin kuukauden aikana jonnekin seurustelun syövereihin ja pahoittelen jo etukäteen todella huonoa monologia, jonka oksennan ulos juuri nyt.

Mun Kielletty on edelleen kuvioissa mukana, mutta meillä on ollut aikamoista vuoristorataa viime kuukaudet (oikeastaan tasan siitä asti kun aloitin pillerit). Miten voi olla, että joistain asioista niin samaa mieltä olevat henkilöt ovat taas joistain muista asioista aivan eri mieltä? Meidän erimielisyydet liittyvät melko tärkeisiin arvomaailman kysymyksiin ja tässä nyt pohditaan (tai minä pohdin) voinko sulattaa moisia aatoksia. Nyt tässä rauhassa edetään ja katsellaan, mihin suuntaan tämä juttu kehittyy. Tää tyyppi on vaan niin älyttömän ihana ja mahtava, etten ihan helpolla haluais luovuttaa tän kans (voitteko kuvitella, et täällä puhuu sama tyyppi joka koko viime vuoden hehkutti kuinka mahtavaa on olla sinkkuja ja ilman mitään sitoutumista? Jep, en minäkään. Eikä mun frendit!).

Oon lopettanut baareilut lähes kokonaan Mun Kielletyn astuttua kuvioihin ja syytä tähän en tiedä. En oo ikinä ainakaan tietoisesti lähtenyt etsimään sinne miehiä (korkeintaan jotain sutinaa yhdeksi yöksi tai pidemmäksi aikaa, muttei missään tapauksessa vakavassa mielessä). Kuitenkin nyt kiinnostus on ollut täysi nolla, kunnes viime viikolla saatiin melko messevä kauhutrilleri aikaiseksi ja päätettiin viettää viikonloppu totaalisen irti toisistamme. Olin jo niin kurkkua myöten täynnä sitä ikuisesti jatkuvaa kinaamista ja kränäilyä, että avattiin kauan kaapissa säilynyt vuosikertaskumppa ja täräytettiin se naamariin ja lähdettiin vähän tuulettumaan. Ja voi pojat mulla oli hauskaa. Ja sain ihan sikana huomioo (ällöiltä, mutta kuitenkin!). Olin astetta rennompi kun niinä parina kertana kun oon eksynyt tässä viime kuukausien ajan baariin ja juttelin tyypeille, hypin, nauroin, tanssin ja kumosin juomaan. Mun frendi totes, ettei seurustelu sovi mulle. Mustakin tuntuu siltä. Mä lamaannun aivan täysin. Siitä entisestä itsenäisestä ja vahvasta naisesta on kaukainen muisto ja tilalla on sohvan nurkassa kyhjöttävä avuton tyttörukka. Mitä vittua, kysyn vaan!?

Mua muutenkin vähän nyppii mun elämä. Duuni on perseestä, siellä (täällä) on tosi raskasta ja... No siinä se olikin miks mua vituttaa. Tarviin lomaa kipeästi ja harkitsen vakavasti suunnan (alan) muuttamista elämässä.

Mun on pakko palata sorvin ääreen ja loppuviikon oonki sit enemmän "kiinni". Tulin vaan ilmotteleen teille (sulle siis Krisse!), et elossa ollaan. Just ja just! Anyway ja anygay, pidän teidät ajantasalla, jos kun mun elämässä tapahtuu suuria ja mullistavia juttuja lähiaikoina.

C U!

P.S. Potentiaalinen on toodella vihainen tästä mun ja Mun Kielletyn suhteesta.

P.P.S. Mulla on vähän ikävä Potentiaalista.

P.P.P.S. Okei, aika paljonki...

P.P.P.P.S. Aion tehdä tästä vielä paremman vuoden mitä 2013 oli!