Oikoluin tän nopsaa, pahoittelen sekavaa ja hieman epävakaata tekstiä. Oon oikeasti ihan kunnossa, mulla on vaan joku haikeusmoodi nyt päällä.
Mua kriisityttää ja vähän masentaa, haluaisin olla Krissen tavoin jo perillä. Tiedän, että unelmani jahtaaminen vie oman tovinsa ja sattuneista syistä en ole voinut vielä alkaa konkreettisesti kulkemaan sitä kohti muutoin kuin ajatuksissani. En malttaisi olla paikoillaan ja odottaa sopivaa hetkeä.
Mun pitäis olla tästä kaikesta ihan sika innoissani, että "JES OLEN LÖYTÄNYT OMAN JUTTUNI!", mutta silti mulla on ollut vähän mieli maassa. En tiedä onko se johtunut syksystä vai mistä (miehistä). En ole ehkä ikinä ollut kauhean takertuvaa ja roikkuvaa tyyppiä, mitä miehiin tulee, mutta en voi väittää, etteikö Mun Kielletyn seurustelusuhde vähän saa mua alakuloiseksi jollain tavoin. Ei sen takia, ettenkö haluaisi hänen olevan onnellinen tai saisi jatkaa elämäänsä, vaan siksi, että kaikki on ihan oikeasti ohi. Joku toinen tyttö saa nähdä hänen hymynsä, olla hänen sylissää ja kokea sen intohimon ja rakkauden mitä siitä tyypistä lähtee. Onhan meidän juttu ollut jo pitkään loppu ja minullakin oli ne muutamat (lähemmäs 15 kappaletta! Hups...) miesseikkailut kesällä, mutta silti. Olo on kovin haikea.
Kuitenkaan en ole surullinen asiasta. Alakuloni ja haikeuteni alla kuitenkin hymyilen hänelle, niin hyvä tyyppi tarvitsee hyvän tytön rinnalleen. Ehkä minua ahdistaa se, ettemme ole missään väleissä hänen kanssa. Haluaisin ottaa häneen yhteyttä ja sanoa, että olen onnellinen hänen puolestaan ja toivon hänelle pelkkää hyvää. Pyytää anteeksi sanottuja asioita ja tehtyjä juttuja. Ehkä voisin sanoa, että minulla on ikävä häntä ja tämä seurustelu konkretisoi sen, etten välttämättä voi kovin hepposin perustein ottaa häneen yhteyttä ja alkaa frendailemaan hänen kanssaan.
Muihin miehiin en jaksa taaskaan paneutua. Mulla oli ollu tässä viime viikkoina vientiä, mut oon dumpannu kaikki deittikutsut niin tylysti, ettei niistäkään tyypeistä kuulu enää kenestäkään mitään. Ja tää yks spesiaali on kiireinen elämässään ja reissaa ympäri maailmaa koko ajan. Mutta turha tässä on valittaa, itse oon soppani ja tämän eräänlaisen hiljaiselon ympärilleni keittänyt. Pieni rauhottuminen tekee minulle hyvää oikeasti hieman riehakkaan ja hektisen kesän jälkeen.
Nautin hiljaiselosta ainakin vielä tämän viikonlopun ja koitan saada tämän pienimuotoisen flippaukseni selvitettyä luonnon helmassa. Superia viikonloppua! <3
2 kommenttia:
Tsemppiä! Kyllä se siitä paremmaksi muuttuu. Kun luin tuota kohtaa missä puhuit siitä miten harmittaa toisaalta Kielletyn uusi seurustelu, tuli vain mieleen eräs kusipää omasta elämästä. Jospa itsellänikin olisi tuollainen asenne, että ei ole katkera ja että toinen ansaitsee sen onnen.
Meri: Mua ainakin helpottaa ajatella, että kaikkeen on joku syy. Jos joku ei halua olla mun kanssa tai juttu ei toimi, niin siihen on pakko olla joku syy vaikkei sitä itse tietäisi tai tajuaisi ihan heti. Tsemppiä myös sulle! <3 Älä tuhlaa aikaa ja energiaa johonkin idioottiin, kaikkea kivaa tapahtuu kun katsoo eteenpäin ja lopettaa menneisyyden vatvomisen, lupaan sen! :)
Lähetä kommentti