Todella rakastunut?

Vietin edellisen yön rattopojan kanssa, enkä tiedä mitä ajatella. Toisaalta asiat olivat aivan normaalisti, toisaalta taas ei.

Hän oli välillä aivan normaali, mutta välillä... todella outo!

Ai, kuinka niin?

Esimerkki numero yksi (1) 

Olen joskus (oikein kauniisti ja neitimäisesti) todennut olevani hänelle vain Joku Pieni Mitätön Huora, enkä mitään muuta (ja olen ehkä saattanut sanoa hänen olevan minun man whore. Right, everybody loves Filippa!). Eilen illalla oli tilanne, missä naureskelimme jolleki ja kutsuin itseäni tuolla edellä mainitulla nimellä. Ja mitä rakas Potentiaalinen? Meni aivan vakavaksi ja sanoi: "Ei täällä kukaan oo kenenkään huora!". WTF!?

Esimerkki numero kaksi (2)

Numero duo, nousin sängystä hakemaan jotain ja seisoin hetken alasti hänen edessään (hengailen harvoin ilman vaatteita hänen edessään, kun iiks on kaksi (2) kiloa ylimääräistä kropassa. For real F, sulla on sixback muuallakin kun jääkaapissa.) katsomassa televisiota ennen kuin hyppäsin takaisin sänkyyn. Kun käänsin katseeni televisiosta häneen, hän katseli minua ja hymyili todella lämpimästi. Hän on tietoinen tästä kahden (2) (kolmen, neljän...) kilon kompleksistani ja yleensä kiltisti peittänyt silmät tai ollut katsomatta, jos olen alasti ollut hänen nähden. WTFF?!

Esimerkki numero kolme (3)

Hän vannotti tiistaisessa anteeksianeluviestissään, että lupaa totella minua joka asiassa kiltisti jos ja kun nähdään. Hyvän huumorintajun omaavana ilmoitin heti kun hän tuli, että saa nukkua sitten lattialla, jonka hän kuittasi nauramalla. Myöhemmin kun hän kiusaili minua, muistutin häntä lattiapaikan olemassa olosta. Hän oikeasti vähän melkein möksähtäen sanoi: "Voimmä sinne mennä jos sä sitä haluat". Awwlovlovlov. LOCA, WTF!?

Esimerkki numero neljä (4)

Hän alkoi torkkumaan ennen minua ja jatkoin television katselua hänen söpösti tuhistessa (lue: kuorsatessa) vieressäni. Kun sammutin kuvaputkiradioni, hän ei ollutkaan unessa, vaan otti minut todella, TODELLA kiukkaan otteeseen kainaloonsa ja piti minut siellä. <3 WTFFF?!
  
Etenkin kohdat yksi (1), kaksi (2) ja neljä (4) herättivät kummastusta, numero kolme (3) oli todella söpö ele, mihin ehkä vain nyt satuin kiinnittämään huomiota kaikkien noiden muiden jälkeen.

Niin. Että mitä? Olenko keksinyt koko jutun itse vai voisiko hän olla aikuisten oikeasti ainakin ihan vähän ihastunut minuun? Vai kyllästynyt (MAHDOTONTA!)? Hän on maailman kovin naistennaurattaja, mutta pohjimmiltaan todella ujo ja tuntuu, että melkein ujostuu kerta kerralta aina vaan enemmän. Ja ennen pystyimme hyvin heittämään härskiäkin huumoria, mutta nyt hän on kauhean vakava kanssani. 

MITÄ? MITÄ TÄMÄ MEINAA?

P.S. Hanki itsellesi uusi duuni. Asap!

1 tekstiviesti vastaanotettu, taas!

Mitä luulette, onko joku hieman katumapäällä?

Sain aamupäivällä Potentiaaliselta toisen viestin, vaikka en ollut vielä edes edelliseen vastannut mitään. Tämä jos joku on rakkautta! Tai sitten ei?

Vastasin vasta äsken viestiin, kun olin niin damn buzy koko päivän. Ja nyt hän ei ole vastannut siihen mitään. Apuapuapua! Ok, siellä menee taas jotain näitä urheiluita...

Mutta voi jeesus, että ihminen voi olla haavoittuvainen tällaisessa tilanteessa. Tuntuu, että ehkä on pakko nostaa kissa pöydälle asian suhteen, jos ja kun näemme. En kestä tällaista epätietoisuutta.

Rattopojan paluu.

Kyllä nyt sitten viesteihin vastaillaan heti eikä kahdenkymmenenviiden (25) tunnin viiveellä.

One word: miehet.

Vastasin Potentiaaliselle illalla sarkastisen nätisti. Ilmoitin hänen tippuneen rattopoikalistaltani (pidän yllä mielikuvaa, että miehiähän minulla riittää hahaha.) ja että hänen pelinsä on pelattu, mutta loppuun laitoin ystävällismielisesti (like I care a shit... ), että "Eilinen oli ihan ok, palaillaan joskus toiste...", johon hän tietysti vastasi lähes välittömästi (noin kahden (2) tunnin kuluttua, pikkuaika häneltä nykyään) jotain melko turhaa (harvinaista tuokin nykyään). Olisin niin sanotussa normaalissa tilanteessa vastannut viestiin, kun hän "lohdutti" minua kertomalla, että hänellä oli ollut maailman kauhein krapula- ja työpäivä ("Hirveen harmillista et tollasta pääsee käymään.").

Mutta kaikkien sinkkujen äiti ja esikuva, Filippa, jätti vastaamatta viestiin. Ja ajattelin, että vastaan hänelle vasta illalla. Jos vastaan. Toisaalta tekisi mieli antaa herralle pieni opetus taas ("You fuking motherfucker, stop fooling around with me!").

Niin, mutta minunhan ei pitänyt olla vihainen, pahoillaan tai yhtään mitään tästä.

1 selitystekstiviesti vastaanotettu

No niin. Ja sieltä se tuli, selvennyspahoitteluanteeksianelutekstiviesti. Kuten arvasin, eilinen oli hieman riistäytynyt käsistä (kuullostaako unelmamieheltä? Luojan kiitos suhteemme ei ole muuta kuin seksiä.).

En ole vielä vastannut viestiin. En tiedä mitä vastaisin. Toisaalta tekisi mieli olla hänelle ihana, kultainen oma itseni, eli vittuleva ja sarkastinen Filippa ("Vaikka ootki about parasta mitä jumala loi tälle maailmalle, mun täytyy todeta asian olevan ihan ok." Tms!) . Toisaalta taas tekisi mieli laittaa vaan jotain "Ei se mitään." (hänen isälliset vaistonsa varmasti heräisi, jos laittaisin jotain tuollaista <3).

Koska eihän hän ole minulle mitenkään tilivelvollinen, niin en näe syytä olla vihainen. Harrastamme kavereiden kanssa samanlaisia feidailuja vähän väliä (sovitaan mm. kello kuusi (6) aamulenkki, jolle kukaan ei ilmesty. No shit.), asia ei ole mitenkään big deal. Silti koen, että saan olla asiasta vähän möks tai aavistuksen edes ärtynyt, koska suhteemme ei ole kuitenkaan niiin läheinen, että ilmoittamattomia feidailuja sallittaisiin. Herrasmies olisi vaikka kuinka änkyräkännissä voinut ilmoittaa, että tänään ei pysty.

Rakas Päiväkirjani, kerro mitä minä teen? Laitanko hänelle neutraalin, sarkastisen, iloisen vai millaisen viestin? Milloin vastaan hänelle? Vai jättäisinkö kokonaan vastaamatta? Mitämitämitä?

Oharit edelleen.

Potentiaalisesta ei ole vieläkään kuulunut mitään.

Facebookstalkkaus (paha, paha Filippa) tuotti sen verran tulosta, että hänestä on lisätty yksi uusi kuva sinne. Jota en tietenkään näe.

En vaan jaksa uskoa, että hän olisi kääntänyt kelkkansa niin totaalisesti parissa tunnissa. Siksi en halua kauheasti stressata tai panikoida asiaa. Hän vielä laittaa tänään minulle anteeksipyyntöviestin, johon vastaan jotenki tosi coolisti, nätisti, mutta samalla välinpitämättömästi.

No niin, hengitetään vaan syvään. Kaikki on hyvin.

Vai onko tällaiset oharit kuinka paha asia?

Oharit.

Ja nostetaan hattua Potentiaaliselle. Hän ei ole täällä, vaikka hänen pitäisi olla. Sovimme jo viime viikolla, että tapaamme maanantai-iltana. Ja vielä eilen hän varmisteli, että nähdäänhän huomenna.

Nyt kello on lähemmäs kymmenen (10? Ei. 22) ja miestä ei kuulu eikä näy.

Ja syy siihen on? Luultavasti baari tai sitten hän nukkuu krapulaansa pois.

Sain päivällä häneltä yhden viestin, mikä viittasi siihen, että eilinen ilta on jatkunut tämän päivän puolelle. Vastasin viestiin, että pullo menee kiinni kellon lyömällä X, kun olen takaisin kaupungissa. Ja tämän jälkeen shhhhh.

En sisäänsä ole kauhean pettynyt, että joudunkin viettämään illan yksin, koska jouluähky on suunnaton. Mahaan sattuu ja hän voisi pian luulla, että on onnistunut pökkäisemään pullat uuniin. Mutta voisihan hän ilmoittaa, jos meinaa tehdä oharit. Prkl.

Minulla on suunnitelma. En vastaa hänen (känni)puheluihin ja anteeksipyyntely-viesteihinkin vastaan pitkän ajan kuluttua melko neutraalisti (olen muotoillut erilaisia vastausvaihtoehtoja erilaisiin viesteihin, mm. "No panic!", "Ok.", "Jep.", "Aha.", "Jaa.", "Jees, katotaan vaik joku toinen päivä.").

Mutta en jaksa ainakaan vielä olla hänelle vihainen, saanpahan rauhassa silitellä vatsaani ja näyttää joulukinkulta.

Jouluähky

Buenos tardesta ja hyvät joulut vaan! Huono huumori kukoistaa ja maha on niin täynnä, ettei tarvitse loppuvuonna syödä enää mitään (haha). Perusjoulu siis. Tai no, yllättävän rauhallisesti tempperamenttinen perheemme kohtaaminen on mennyt so far. Mitä nyt eilen käytiin aavistuksen kiivassanainen keskustelu perheemme pään kanssa eräästä ajankohtaisesta asiasta. Lopulta tajusimme, että puhumme samasta asiasta eri nimillä, hahaha. Muuten volyymit ovat pysyneet harvinaisen matalalla ja joulurauha on säilynyt.

Haluatteko kuulla poikajuoruja? No, en jaksa sen syvällisempiin analyyseihin mennä, mutta kaksi entistäni on muistanut minua yöllisillä puheluilla (</3). Potentiaaliselta olen saanut hyvän joulun toivotuksia ja huomenna näemme taas (eli harrastamme eläimellistä seksiä koko yön <3).

Niin, olen tässä nyt vähän taas miettinyt, pitäisikö häneltä kysyä tilanteestamme? Joo? Ei? 

EI!

Hitsi, joulusuklaat painavat niin paljon vatsassa, etten kykene mihinkään järkevään taaskaan. Palataan asiaan, kunhan minulla on oikeasti jotain kerrottavaa. Voin vaikka tiistaina kirjoittaa pienen eroottisen kuvauksen edellisestä illasta.

Miten niin naisen mieli on ailahtelevainen?

Ja voi ahdistus. Nyt taas tuntuu siltä, että seinät kaatuvat päälle ja tarviisi saada joku selvyys tästä jutusta.

Hengitä Filippa, hengitä. Kyllä se siitä!

Laita puhelin jonnekin kauas. Hengitä taas. Mene suihkuun, pue nuhjuinen yöpuku päälle ja mene sänkyyn.

Älä tuijota puhelinta, vaan siirrä katseesi siihen televisioon. Kyllä se hyvän yön toivotus-viesti tulee, jos on tullakseen.

ARGGGH. Kun haluaisin niin vain pyytää Potentiaalisen tänne ja saada häneltä maailman isoin halaus ja käpertyä (lässynlässyn) hänen kainaloon nukkumaan. Lässynlässynlää. Where is my life - again?

1 viesti vastaanotettu. Taas.

Voi. Potentiaalinen muisti minua viestillä, kun jaksoin kiukutella ja olla tarpeeksi kauan hiljaa. 

Potentiaalinen on ihana!

Sitä taas en ymmärrä, miksi minun täytyy aina laittaa niin nasevia ja vittuilevia vastauksia hänelle. Rakkaudesta se hevonenkin potkii, kuulemma.

Huora haluaisi kysyä yhden kysymyksen.

Kuinka huora ihminen voi olla? Sain juuri... Häneltä, siis Häneltä Häneltä.

Ei kai tästä voi syyttää ketään tai olla pahoillaan. Epäselvä tilanne Potentiaalisen kanssa, teki mieli ja Hänelle voi aina soittaa. Tai no pahoillaan voi olla ja omatunto saa kiljua, koska Hän olisi halunnut jäädä yöksi, tehdä lapsia ja mennä naimisiin.

En vaan tiedä haluanko tai voinko edes aloittaa keskustelua "Mitä tämä on?" herra Potentiaalisen kanssa. Ensinnäkin tiedän (olen fiksu ja tiedostava nainen aina silloin tällöin), ettei miehet riemastu tuollaisesta keskustelusta. Mutta häiritseekö niitä(kin) tällainen määrittelemätön suhde? Huokaisisiko (hallelujah suomen kielelle) Potentiaalinen helpotuksesta, jos ilmoittaisin minullekin olevan OK pelkkä seksisuhde? Vai järkyttyisikö hän siitä, kuinka huora olen? Vai ärsyttäisikö häntä ylipäätään se, että kaikki pitäisi määritellä?

Vai mitä vittua?

Potentiaalinen lähti taas eilen aamulla. Se pään silittely oli ihan söpöä. Mutta sen jälkeen ei mitään. Nyt ajattelin olla itsepäinen ja katsoa milloin herra suvaitsee ottaa yhteyttä.

Huoh. En jaksaisi vaan tätä "Nähdään kerran viikossa ja kadotaan omille teillemme kuudeksi (6) päiväksi". Haluan jotain, sanotaan nyt esimerkiksi "Nähdään joka päivä, nussitaan joka päivä, ollaan onnellisia kahdestaan ja eletään elämämme onnellisesti yhdessä loppuun asti". Tai jotain tonne päin...

Seesteinen elämä

Rakas Päiväkirja! Anteeksi pieni hiljaisuus taas, syynä tähän on ollut tällä kertaa... ELÄMÄ! Believe it or not.

Potentiaalinen on noussut taas pinnalle syvyyksistään, vietimme esimerkiksi viime yön yhdessä. Ja aamulla hän oli aika söpö, kun silitteli päätäni. Awwfloshloooov!

Kiinnostaisiko teidä kuulla muutakin? Ne myöhässä, Hän ahdistelee, opiskelut ovat nostaneet päätään tyynystä, työrintamalla menee mukavasti, paino lähtenyt vaihteeksi laskuun, joululahjat ostamatta ja UV-bileistä tulee villit.

Olen liian onnellinen viime yöstä kirjoittaaksi mitään järkevää, lalallaala!

P.S. Minun melkein tekisi mieli edelleen avata keskustelu "Mitä tämä on vai onko tämä mitään?". Joo? Ei?

P.P.S. Anna hänen tehdä aiheesta aloite!

P.P.P.S. Vaikken itsekään tiedä tarkalleen mitä haluan tai mitä en halua, olisi äärimmäisen kätevää, jos Potentiaalinen itsekin tiedostaisi sen, että hän haluaa kanssani naimisiin.

Katoava seksipartneri

Lähestyvät Ne (hmm, anna niiden tulla, en halua vielä perustaa Potentiaalisen kanssa perhettä) ja sekava ja määrittelemätön seksisuhde ei ole hyvä yhdistelmä. Onneksi tiedostavana ja fiksuna ihmisenä koitan pitää matalaa profiilia nyt, mutta entäs jos ei yhtään huvittaisi moinen?

Tekisi mieli soittaa Potentiaaliselle ja käskeä hänet tilille tunteistaan. Olenko hänelle vain satunnainen pano (kiitos kysymästä, olen edelleen hänelle elämänsä rakkaus), seksiobjekti (tätäkin), tuleva vaimo (TAHDOTAAN, MOLEMMAT!) vai mikä?  Vai mitä vittua se on, että hän tulee tänne, riisuu itsensä ja minut heti, harrastetaan seksiä ja erinäisiä variaatioita siitä, pitää minua kainalossaan, silittää minut uneen, herättää keskellä yötä seksiin, jonka jälkeen ottaa takaisin kainaloonsa nukkumaan. Aamun sarastaessa (kuvittele ainakin se kesäinen sarastus <3), hän nousee, pukee vaatteet päälle ja lähtee. Ja katoaa.

Kunnes määrittelemättömän ajan kuluttua hän kaivautuu takaisin maanpinnalle ja sama alkaa alusta. Kuvitteleeko hän, etten enää tarvitse niitä päivittäisiä tuhansia tekstiviestejä, vaan olen hänen vapaastikäytettävä seksiorjansa? Vai alkaako häntä ujostuttamaan (kun tajuaa, että minä olen hänelle Se Oikea)? Vai katoaako hän muiden naisten luokse (hahah, johan vitsin murjasin! Tietysti hän on minulle uskollinen, hamaan loppuun saakka!)?

Voi rakkaat menkat, alkakaa nyt vaan, niin loppuu tämäkin ahdistus ja olen tyytyväinen siihen, että edes saan.

P.S. Eikö elämäni vaikuta ihan älyttömän mielenkiintoiselta nykyään? Niin, sitä minäkin!

Ja sieltä se tuli.

Vastausviesti nimittäin.

He still loves me!

And only me!

Hmm.

Ei vieläkään vastausta. Totuus on luultavasti se, että Potentiaalisella on aivan hirveästi töitä nyt (hänkin on pukin pikku apuri), mutta ahdistaa silti hänen vastaamattomuutensa. Eikö ihastuneella olisi aikaa pieneen viestiin töidensä ohessa, jos vain haluaisi?

Shit!

Vastaavastaavastaavastaavastaavastaavastaavastaavastaavastaavastaavastaavastaavastaavastaavastaa!

Yöllinen avautuminen

En haluaisi olla yksi niistä tytöistä, jotka vaativat, kitisevät, itkevät, tivaavat, jankkaavat, utelevat ja ovat enemmän tai vähemmän suoraan mustasukkaisia ja epäluuloisia. Mutta sellainen Filippa yrittää nostaa päätään jostain sisältäni.

Syy siihen on tadaa, Potentiaalinen. Ja meidän määrittelemätön suhde.

Vietimme viime yön yhdessä, mukavaa oli ja hän lähti aamulla. Eilen ei koko päivänä mitään viestiä, joten taivuin sellaiseen itse illalla (ok, todella myöhäinen ajankohta), johon ei tietenkään vielä mitään vastausta ole tullut. Kello on tällä hetkellä 4:21 ja olen about hermorauniona yksin kotona "Miksei se vastaa, mitä se tekee, kenen kanssa hän on, eihän hän vain ole Eräs Tytön kanssa? Anna hänen olla yksin kotona myös, hyvin väsyneena ja tyytyväisenä ja tyydyttyneenä edellisestä yöstämme!!".

Enhän minäkään aina jaksa vastata hänen viesteihinsä, jos ne tulevat illalla. Mutta... Kun... Ennen hän laittoi aina itse oma-aloitteisesti jotain hyvän yön toivotuksia tms. Onko suhteemme jo liian vakiintunut tällaiseen? Hmm, vissiin ehkä olemme jonkun rajan ylittäneet, kun eilen molempien seksin harrastamisten jälkeen molemmat tekivät omia juttujaan lusikassa hengailun ja söpöilyn sijaan, haha.

En tiedä pitäisikö minun kysyä häneltä suoraan, mikä tämä juttu on. Puhdas seksisuhdekin olisi ihan ok, jos sitä seksiä sitten saisi useammin kuin kerran tai kaksi viikossa. Myös ehkä jotain enemmän se voisi olla (tai ainakin niin, ettei hänellä saisi muita olla, hahahahaha).

Nyt kun kaikki on mustaa valkoisella ja katsoin hänelle lähetetyn viestin kellonajan, oloni on noin tuhat kertaa rauhallisempi, mieli selkeä ja kirkas. Tietysti Potentiaalinen on ihastunut (ja rakastunut) minuun, pitää minua hauskana, seksikkäänä ja pirun viehättävänä ja haluaa olla minun kanssa (vain ja ainoastaan minun). Ainoa ongelma tässä on hänen ujous. Pitäisikö minun ehkä nousta sen yläpuolelle ja nostaa kissa pöydälle vai odottaa ja antaa hänen avata se(kin) keskustelu vai vaan antaa asian olla vai vai?

Rakas Päiväkirjani, kerro mitä minun pitäisi tehdä?

Nyt voisi olla korkea aika painua takaisin pehkuihin, jotta jaksaisin huomenna tehdä töissä muutakin kuin valittaa. Pari viime viikkoa on taas ollut niin hulluja (jep, oon Korvatunturilla tonttuna, kiirettä pitää!), että odotan vain joulua, rauhaa ja joulurauhaa!

Mutta nyt ihanan hyvää yötä ja huomenta! Palataan asiaan.

P.S. Vai voiko miehen ihastuminen haihtua yhden päivän aikana pois kokonaan?

Näpit irti, se on minun!

En tiedä miten päin olla vai ollakko mitenkään päin? Ignorata koko juttu vai kysyä asiasta enemmän? Vai vaan kertoa, mitä hauskaa kuulin?

Olin tulossa töistä kotiin, kun matkalla poikkesin muutamassa kaupassa. Eräässä liikkeessä näin Erään Tytön, jonka tiedän olevan Potentiaalisen kaveri. Hänen ympärillään oli pari muuta tyttöä (vai naisistako pitäisi puhua, kun ikä lähentelee kolmeakymmentä (30)?) ja keskustelu kävi kiivaana liikkeen ovella. Olin lähdössä liikkeestä ulos, juuri kun kuulin osan keskustelusta: "... ja sit mä laitoin Potentiaalisen kahviin...". Luulen ainakin sanan olleen kahvi. Ja äänensävy oli: hyvin ihastunut.

Mikä kahvi? Missä? Mitä laitoit sinne? Miksi puhut Potentiaalisesta monien naisten ympäröimänä? Vielä minun kuullen?

Teki mieli pysähtyä ja kysyä: "Mutta laittoiko Potentiaalinen sinulle päivällä tekstiviestiä, missä kutsui sinua söpöllä lisänimellä?", mutta olin aikuinen ja jatkoin muina naisina ulos.

Luulen tämän Erään Tytön tietävän minut ja että ainakin tunnen Potentiaalisen. He olivat muutama viikko sitten yhdessä reissussa ja Potentiaalinen piti minuun sieltäkin yhteyttä (ja ryntäsi sillä samperin lentokoneella luokseni sen sijaan, että olisi jäänyt tämän tytön kanssa vehtaamaan). Voisiko tyttö siis tietää minusta ja Potentiaalisesta jotain? Voisiko hän olla ihastunut Potentiaaliseen ja halusi minun kuullen sanoa jotain hänestä? Jos Potentiaalisella olisi jotain vispilän kauppaa tuon Erään Muijan Tytön kanssa, niin antaisin asian olla kokonaan. Miehistä tappelu ei ole minun juttuni (ja tiedän, että Potentiaalinen valitsisi minut tämän epätodennäköisen tilaisuuden tullen, hahahaha!).

Äh, helpottipas avautuminen. Hengittelen silti vielä hetken syvään, etten tee mitään hätiköityä (kuten laita jotain mitä vittua-tekstiviestiä). Koska minua Potentiaalinen rakastaa ja haluaa, vain minua! Eikö niin?

Hengissä ollaan.

Mutta olen niin puhki (nussittu) ja niin väsynyt (nussimisesta). Osittain siksi, että olemme muutaman hyvinkin kiihkeän yön viettäneet Potentiaalisen kanssa yhdessä ja osittain siksi, että flunssa koittaa kolkutella ovella (vittu, mene pois!).

Koitan olla positiivinen ja häätää tämän orastavan kurkkukivun muistelemalla esimerkiksi meidän eilistä iltaa ja viime yötä. Voi pojat, saatan ihan oikeasti olla ihastunut Potentiaaliseen.

He loves me. He adores me.

Olen viettänyt aivan uskomattoman yön ja aamun Potentiaalisen kanssa. Hän on niin ihana, niin hauska, niin ihana, niin seksikäs ja niin paras!

Nyt on vähän väsy vähäisiksi jääneiden yöunien vuoksi, en pysty seikkaperäiseen tarinaan meidän petipuuhista yöstä, ehkä huomenna sitten (paitsi jos yöuniani tulla tänäänkin häiritsemään, hihihi).

Li-li-li-li-life is awesome! Good night (even better than the last one)! 

P.S. Pääsimme jo hieman hempeilyn makuun, kiitos kuningasalkoholin. Enää ei ollut ainoastaan eläimellistä seksiä, vaan mukana oli myös ripaus tunteita/romantiikkaa/hellyyttä. 

Aww? AWW!