No niin. Ja sieltä se tuli, selvennyspahoitteluanteeksianelutekstiviesti. Kuten arvasin, eilinen oli hieman riistäytynyt käsistä (kuullostaako unelmamieheltä? Luojan kiitos suhteemme ei ole muuta kuin seksiä.).
En ole vielä vastannut viestiin. En tiedä mitä vastaisin. Toisaalta tekisi mieli olla hänelle ihana, kultainen oma itseni, eli vittuleva ja sarkastinen Filippa ("Vaikka ootki about parasta mitä jumala loi tälle maailmalle, mun täytyy todeta asian olevan ihan ok." Tms!) . Toisaalta taas tekisi mieli laittaa vaan jotain "Ei se mitään." (hänen isälliset vaistonsa varmasti heräisi, jos laittaisin jotain tuollaista <3).
Koska eihän hän ole minulle mitenkään tilivelvollinen, niin en näe syytä olla vihainen. Harrastamme kavereiden kanssa samanlaisia feidailuja vähän väliä (sovitaan mm. kello kuusi (6) aamulenkki, jolle kukaan ei ilmesty. No shit.), asia ei ole mitenkään big deal. Silti koen, että saan olla asiasta vähän möks tai aavistuksen edes ärtynyt, koska suhteemme ei ole kuitenkaan niiin läheinen, että ilmoittamattomia feidailuja sallittaisiin. Herrasmies olisi vaikka kuinka änkyräkännissä voinut ilmoittaa, että tänään ei pysty.
Rakas Päiväkirjani, kerro mitä minä teen? Laitanko hänelle neutraalin, sarkastisen, iloisen vai millaisen viestin? Milloin vastaan hänelle? Vai jättäisinkö kokonaan vastaamatta? Mitämitämitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti