maanantai 30. kesäkuuta 2014

Miks kaikki väärät miehet laittaa viestiä, mut se yks ei?

Pari päivää unta putkeen ja elämä alkaa taas voittamaan. Ehkä selviänkin ilman virallista kesälomaa tämän(kin) kesän.

Olin viikonlopun käytännössä kuin nunna. En dokannut vaikka käväisin terassilla (ja juuri sanoin että nukuin pari päivää putkeen. No en nyt ihan, mutta melkein!), menin ajoissa nukkumaan ja treenailin vähän. Hyvä minä! About ensimmäinen krapulaton maanantai... hmm... ainakin kahteen kuukauteen!

Paitsi olen saattanut koko viime viikon nylkyttää arvatkaa ketä. No Maailman Ihaninta! Siis tätä erästä kusipäätä joka sotki elämäni parisen vuotta sitten aika tavalla. Hän muutti kanssani samaan kaupunkiin ja vietimme enemmän tai vähemmän tiiviisti yhdessä esimerkiksi viime viikon, vaikka taisinkin sanoa, että teen rakkautta korkeintaan sohvani kanssa. En ole aivan varma hänen aikeistaan, koska hän on puhunut mukavia ja leperrellyt minulle aivan törkeän ja epätavallisen paljon, mutta itse ainakin eilen ilmoitin hänelle ettei meistä tule mitään. Koskaan. Ikinä. En vaan käsitä miksi pitää olla kusipää toiselle syyttä suotta. Vaikka en asiasta katkera hänelle ole, ei mua silti kiinnosta tommonen ihminen vakavassa mielessä joka on joskus käyttäytynyt noin tökerösti. (Ja saattaahan asiaan vaikuttaa myös se, että vientiä tuntuu olevan. Voin melkein valita kirsikat kakun päältä ja jättää nahistuneet muille. Melkein siis!)

Eli kyllä, miehiä pyörii jaloissa melkein enemmän kuin haluaisin. Silti on yks tapaus (aivan laittoman kuuma!), joka pyörii 247 mun mielessä. Ja jolle oli vähän nihkee tovi sit ja nyt siitä ei kuulu enää mitään. Enkä tiedä kuinka paikkaisin asian enää. Oon koittanu pari sovittelevaa elettä tehdä, mutta en oo onnistunut. Pelkään nyt et oon mokannut kaiken. Ja muahan tietty kiinnostaa vaan se yks ja katon koko ajan puhelinta et olisko siltä tullu viestejä (ei oo ei, prkl!). Miks tää menee aina näin? Ja kun olin varma viimeisen tapaamisemme jälkeen, ettei mua kiinnosta se. Tyhmät aivot. Tyhmät, TYHMÄT! Ehkä mun pitää alkaa lämpeneen jolleki muulle, niin eiköhän tää laittoman kuumakin nosta taas päätään.

Oon kirjottanu tätä juttua parisen tuntia, stalkkaillu salaa tota mun päähän pinttymää ja käynyt juomassa liikaa kahvia, et mun pitää vissiin jatkaa hommia. Terve!

Ei kommentteja: