Sain huolestuneen yhteydenoton ihanalta Tapsalta ja voin hänen sekä teidän muidenkin helpotukseksi kertoa, että olen löytänyt elämässäni tasapainon. Ainakin luulen niin. Koska olen edelleen rakastunut jo eilen kertomaani häiskään eikä mieleni ole muuttunut asian suhteen enkä ole ollut kenenkään muun kans sillai tässä vuorokauden sisällä. Kai tätä vois kutsua aikuisuudeksi ja vakiintumiseksi jo, ainakin minun kohdalla?
2 kommenttia:
Ajattele kaappikellon heiluria: Sekin on tasapainossa - silmänräpäyksen ajan - aina ohittaessaan keskikohdan. Siitä se jatkaa heilahdustaan ääripisteeseen - ja jälleen takaisin - loputtomiin.
Tapsa: Tik, tak, tik, tak. Minua voisi kuvailla myös sanoilla tikittävä aikapommi?
Lähetä kommentti