Ehkä joku maailman rasittunein, väsynein, raadoin ja iloisin Filippa täällä hei. Kyllä, iloinen! 110% päästä varpaisiin. Heräsin juuri muutaman tunnin "päiväunilta" ja aloin miettimään elämääni todella syvällisesti (not!) ja tajusin kuinka mahtavaa elämäni oikeasti on (talvimasennuksesta huolimatta).
Ja pakkohan minun oli päästävä ihan vaan nopsaan kertomaan asiasta sinulle, Rakas Ripulini...
Elän ja asun yksin eikä minulla ei velvoitteita suuntaan tai toiseen sen kummemmin ja olen ollut (kuten viisi (5) miljoona muutakin suomalaista) pari viimeistä kuukautta aivan puhkipoikkiväsynyt ja halunnut maata peiton allan. Sain hengenahdistusta ja epämiellyttävää hikoilua ajatuksesta, että mitä jos minulla olisi perhe ja lapsia? Tai edes koira (no myönnettäköön, että sellainen varmasti piristäisi oikeasti elämääni ja saisi sen jonkinlaiseen ruotuun vastuun vuoksi) . En voisi aina maata koko iltaa (tai no joulu-maaliskuuta) sängyssä puhumatta kenellekään tai nukkua vapaapäivinä kolmeen asti?
Olen niin onnellinen yksin, oikeasti. Pieni (paitsi pientä Potentiaalinen ei ole nähnytkään. Hähähähä.) piristävä toyboy on oikein kiva ja hyödyllinen asia, mutta se, että olisin 247 velvollinen jollekin jostain jotain edes jollain tasolla... No, no! Ei oo mun kuppi teetä ei.
Elämässäni on tapahtunut pientä kivaa muutenkin. Uusia duunikuvioita, asuntosäätöä ja... No... Ei kai sitten muuta. En siis yhtään valita, talvikin on pian selätetty ja kaikki on niin so fine. Kesä, kärpäset, terassit ja sosiaalinen elämä... Vapiskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti