Pitkästä aikaa täällä! Mahtavaa! Monet tietysti luulee, että olen ollut niin kiireinen ja elämäni täynnä äksöniä, että en ole yksinkertaisesti kerennyt tulla juoruilemaan tänne mitään, mutta totuus ei ole niin jännittävää.
Tai no olen ollut vähän kiireinen, mutten niin yltiöpäisen kiireinen, ettenkö olisi kerennyt täällä pyörähtää. Oikeasti olen ollut väsynyt ja hiljentänyt vähän elämääni. Olen ollut käytännössä yli pari viikkoa joulun aikaan lomalla (kuten varmasti kaikki muutkin on ollut). Ja sitten mua on väsyttänyt. Ja oon istunu nenä kiinni puhelimessa 237. Mua oikeesti vituttaa noiden appsien selailu. Aamusta iltaan, päivästä toiseen. Nykyään huomaan iltaisin et istun sohvalla selailemassa puhelinta sen sijaan, että vaikka katsoisin tuhannen kerran näytettäviä Sinkkuelämän uusintoja tv:stä. Ja teen tätä tuntikausia. Somettaminen on lamaannuttanu ihmiset ihan täysin, kuinka perseestä!
Joku saattaa huomata pienen negatiivissävytteisen tunnelman kirjoituksissani. Mua ahdistaa työt. Tää jotenkin konkretisoitu vuodenvaihteessa. Kun katson vuotta 2015 eteenpäin näin normisuunnitelmien mukaan, on se täynnä duunia, duunia ja duunia. Mun on pakko koittaa pyöräyttää isommat rattaa mut uusien tuulien kanssa asap ja tehdä niinkin järjetön veto ja jättää vakituinen todella, TODELLA, hyvä ja arvostettu duuni jossain vaiheessa. Ei oo vaan mun juttu. Sori kaikki, mutta kliseisesti vois heittää, et mun my life, my rules. On aika alkaa oikeasti elämään tätä itselle ja jättää muiden odotukset omaan arvoonsa.
Sit mua myös ahdistaa miehet. Esimerkiks tää mun spesiaalitapaus. En oo kuullu siitä varmaan kuukauteen mitään. Me tullaan aivan törkeän hyvin juttuun, meil on paljon yhteistä, seksi aivan huikeeta ja se itse jopa sano, että näkis meidät yhdessä. Sit sille jäbälle ei kelpaa edes seksi mun kans. Mitä vittua? En jaksa edes ajatella asiaa realistisesti, et sen elämä on todella vaiheessa eikä se oo vissiin edes ollut Suomessa tässä nyt toviin, mut se vituttaa mua silti. Miksei se muka haluais mua? Sanomattakin selvää myös se, etten oo ite ottanu siihen mitään yhteyttä.
Tietty oon tavannut tässä kuukauden aikana myös uusia ihmisiä. Ja uusia miehiä. Voisin kertoo yhdestä erityisestä miehestä. Se on todella mukava. Ja hauska. Ja meillä synkkaa. Ja se kuulemma himoitsee mua ihan hulluna. Silti sille riittää näkeminen about kerran viikossa. Eikä se pysty nukkuu mun (tai kenenkään muunkaan kans) yhdessä.
Oikeesti. Mitä luusereita tää kaupunki on täynnä?
Pienestä Thursday bluessista huolimatta ajattelin tehdä tästä vuodesta parhaan ikinä. Pusspuss kaikille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti