Musta on tullut virallisesti vanha. Ja tylsä! Alle kuukausi uutta elämää takana ja meitsi ei jaksa bailata. Oon ollut tässä mun tipattomalla nyt kaks kertaa dokaamassa ja molemmilla kerroilla oon ollut niin wasted, ettei mitään järkeä.
Meil oli siis viikonloppuna aivan hillittömät bileet (tai no muilla oli, itse menin sieltä mistä aita on matalin ja juhlin vaan yhden päivän ja olin kiltisti jo neljän aikaan himas nukkumassa. Jees, ilman ylimääräisiä seuralaisia!) ja nyt vähän väsyttää. En tajua miten oon kesällä jatkanut bailata aamusta iltaan ja taas aamuun, oon käynyt kuitenki normaalisti päivätöissäki vielä samalla. Kai se on vaan tää pimeys, mikä saa ihmisen käyttäytyy epänormaalisti.
Mitään sen suurempia miesjuoruja mulla ei ole viikonlopulta, treffailen pian sitä erästä tyyppiä ketä oon täs nyt nähny. En oikein tiedä mitä mun pitäis ajatella siitä. Se on jotenkin tosi vaikea. Huoh! En jaksa panikoida tai stressata siitä, koska jos tätä yhtä ei kiinnosta, niin mulla on ikään kuin kiikarissa jo toinen tyyppi. Se on eräs tyyppi Tinderistä, jonka kanssa kirjoteltiin paljon syksyllä, mut se homma vähän jäi kun se asu eri kaupungissa ja sil oli hankalat työajat et oltais voitu mitenkään järkevästi nähdä (tää tyyppi sai mut tajuun, mitä haluan tehdä isona. Oon sille velkaa vähintäänki elämäni. Tai ainakin yhden seksikerran!). Kunnes se viime viikolla ilmotti et muuttaa Stadiin ja haluaa nähdä mut.
"OK!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti