Ainakin omaksi harmikseni tämä tapahtui vain unissani, mutta parempi sekin kun ei mitään (alkusoittoa tulevalle!)? Ainoastaan hänellä oli todella outo ja pieni kieli sekä hänen henkensä maistui vähän pahalta (ehkä se olikin vain oma uninen hengitykseni mikä maistui paskalta, ups).
Riudun jo ikävästä, koska olen niin so in love with him. Olen miettinyt koko eilisen (työ)päivän sitä, miten hän kosketti kylkeäni, kun meni ohitseni. Tai kuinka hän katseli minua. TAI SITÄ, MITEN HÄN KUTSUI MINUT KÄYMÄÄN LUONAAN! Tyhmä Filippa, tyhmä, tyhmä! Jep, työt eteni melkein kaiken tämän muistelun, haaveilun ja huokailun keskellä.
Ah, olen niin rakastunut, ettei edes veri kierrä!
Rakkautta, life is good!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti