Hehkutus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

Yksinäinen yö takana ja olo on suorastaan surkea, riutunut, ikävöivä ja mitä lie... No ei kai!

Tietysti olisi ollut kivaa viettää yö taas Potentiaalisen kanssa, mutta eilen oli pakko (joo, todellinen pakko) hoitaa kunnolla kaverisuhteita (rakastunut bastard jättää vastaamatta niille lauantai-iltana puhelimeen, kun viettää aikaa mieluummin miehen kanssa...). Hän olisi voinut tulla syystä X luokseni, mutta asuntoni oli täynnä leidejä (joille juorusin meheviä yksityiskohtia hänen naisen sysytystaidoista), joten kaikkien katulamppujen valossa idea ei ehkä olisi ollut hyvä (vai kuinka moni mies haluaisi tulla käymään edellisen yön unikaverin luona, kun kaikki hymyilisivät ikenet paljastavaa I know what you did last summer night -hymyä?).

Täytyi tyytyä siis pikaisiin parveketreffeihin (täytyy romanttisena yksityiskohtana mainita se, että hän alkoi laulamaan jotain rakkausballadia, kun menin sinne. Rakastan niin hänen huumorintajuaan!), josta heittelin hänen tänne jättämät tavaransa (joku sininen samettinen pieni laatikko, minkä kannessa luki Tiffany (Tiffany who?), lastenvaunukuvasto, joku toinen samettinen pidemmänpuoleinen laatikko (kannessa se joku sama Tiffany), Lexuksen avaimet, ruusukimppu... Mitähän vielä oli?). Tämä näytti ehkä sivullisista siltä, että tiputin hänen omaisuutensa parvekkeelta, koska en suostunut päästämään häntä sisälle, haha. 

Mutta voi god hän on ihana.

Ihana!

Ihanin!

Voiko hän laittaa minulle pienen piristysviestin näin maanantain kunniaksi? Koska rakastaahan hän minua vieläkin?

Ihanaa maanantaita, lallallaa!