maanantai 4. helmikuuta 2013

Kirottu Super Bowl

Onni on olla kaukaa viisas ja ottaa maanantai vapaaksi, jos on ollut vähän kostea viikonloppu. Totuuden nimissä saattaisin vieläkin puhaltaa pari promillea, sen verran naisellisesti tuli otettua. Mutta ei se haittaa, oli ehkä hauskinta ever (ainakin niiden vähäisten muistikuvien perusteella) ja olin ehkä kuumin ever kuvien perusteella (NOT!).

Mitään hurjia miesjuoruja viikonlopulta minulta ei ole, sen verran tiiviisti tuijotin vain skumppalasiini koko ajan. No eikä, nyt valehtelen. Olin niin kaameassa kunnossa, että jopa se baarin luisevin kuikelo juoksi minua karkuun.

Paitsi onpas mulla vähän. En edelleenkään ymmärrä kuka kehtaa väittää naisia vaikeiksi ja ailahtelevaisiksi. Kuten taisin viimeksi kertoa, niin Potentiaalinen nosti päänsä pensaikosta torstaina ja nyt hän on ollut aivan supermukava taas. Olin sitten "aikuinen", enkä lähtenyt hänen mökötysjoukkueeseen, vaan vastasin silloin myöhään illalla, että en ole maisemissa ja mitä??? Hän laittaa aamulla viestin, jossa vain toivottelee hyvää huomenta. Siis mitä vittua???

Anygay, vastasin samalla mitalla takaisin ("Good fuking morning!") ja laitoin pienen kuvavihjeen olinpaikastani, johon hän vastasi siihen Mikko Alatalon laulunsanoilla: "Älä anna muille, kun sä menet Lappiin" (ok, nyt paljastin missä olen ollut. Viimeistään nyt kaikki ymmärtävät olotilani.) ja laittoi vielä jotain arkista omista työjutuistaan. Tässä vaiheessa heitin puhelimen laukun pohjalle ja aloitin pari päivää kestävän dokaamisen (asiallinen työreissu).

Eilen sitten puntaroin, että mitä tehdä. Krapulani oli jäätävä ja en halunnut nukkua yksin. Minulla oli kaksi mieshenkilöä, joilta olisin voinut saada lohtukrapulapippeliä: Maailman Ihanin ja Potentiaalinen. Pyörähdin myös Maailman Ihanimman kaupungissa kotimatkalla, mutta päätin kuitenkin jatkaa samana päivänä vielä kotiin (ok, ja Maailman Ihanin on vähän jo so last year). Virhe! Tässä vaiheessa haluan kirota yöllisen Super Bowl-ottelun jonnekin Siperian perukoille, koska sen vuoksi en saanutkaan pippeliä. Laitoin Potentiaaliselle viestiä heti, kun olin hommannut lennot kotiin ja hän laittoi todella kiltin (ja aavistuksen söpön) viestin, jossa selitti juurta jaksaen minulle, että heillä on poikien yö ja he katsovat Super Bowlin finaalin (selitti myös mikä se on, aww) ja syövät herkkuja (luetteli myös nämä tarkasti, nam!), mutta että huomenna hän olisi käytettävissä illalla, mutta aika myöhään, että halutessani voitaisiin siirtää näkeminen myös tiistaille. VITTU! Siinä vaiheessa en enää kerennyt laittamaan viestiä Maailman Ihanimmalle ja kohtaloni oli sinetöity: home alone! Minua huvitti ja huvittaa edelleen suuresti Potentiaalisen kilometrien mittaiset kivat viestit, jollaisia olen saanut häneltä viimeksi ehkä vuosi sitten, enkä todellakaan ymmärrä häntä nyt. Viimeksi kun näimme, meillä oli oikeasti todella hauskaa ja erottiin hyvässä hengessä. Sitten hän onkin yhtäkkiä melkein pari viikkoa vastaamatta viestiini (kyllä, mietin kuumeisesti keitä kaikkia hän on pannut sillä aikaa. Itse taisin levitellä haarojani Maailman Ihanimmalle, eli en ole yhtään sen kiltimpi ollut...)...

No, palataan vielä nopsaa viesteihin. Laitoin pitkästä ja kivasta viestistä huolimatta hänelle melko tympeän viestin, jossa sanoin että krapulani on maailman kauhein, enkä uskalla olla yksin. Laitoin vielä äijämäisesti, että palataan asiaan, eli en varannut häntä vielä kummallekaan illalle. (Se myös vielä vastasi tohon viestiin, jossa naureskeli, mun krapulalle. Sanoinko jo, että huolestuttavaa?) Enkä tiedä haluanko nähdä sitä nyt (mulla alkaa Ne tänään). Helvetti. Ja se on lähdössä parin päivän päästä pariksi viikkoa pois. Helvetti.

Summa summarum: En tajua Potentiaalista.

Ei kommentteja: