Sleepless in City

Olen ollut kellon ympäri duunissa joka helvetin päivä tällä viikolla (esimerkiksi minut löysi tänään aamulla kello 10 officesta. Niinpä, eikä pidetty edes jatkoja siellä jonka vuoksi tuo paikka ja aika saattaisi olla hieman ymmärrettävempi), aivot lyö pientä erroria tässä vaiheessa ja sydän hakkaa kahta sataa. Käyn niin ylikierroksilla, että nukkuminen on pelkkä suuri märkä haaveeni tässä vaiheessa polvissa roikkuvista silmäpusseista huolimatta. Vielä pari päivää ja sitten meitsi pitää pienen ansaitun breikin. Mutta sitä ennen Filippa muun muassa hiippailee laitokselle ja istuu pari rästiin jäänyttä luentoa. Saa nauraa!

Mistä pääsemmekin kätevästi aasin sillalla asiaan, mitä vitun tyhmää ihminen tekee tsempatakseen muita jaksamaan. Olin tässä eräs päivä lounaalla ja paljastin eräälle työkaverilleni Potentiaalisen henkilöllisyyden. Tarvitseeko kertoa, että vähän meni sushit väärään kurkkuun. Voi helvetin paska! Ei sillä, luotan että tämä fakta pysyy työkaverini sisällä, mutta silti ahdistaa. Vetoan siihen, että oli paska ja pitkä päivä ja tilanne kaipasi kipeästi kuumia juoruja (ja päätin sitten juoruta itsestäni, hyvä veto!).

Vietin erään yön tässä viikolla yllä mainitun herran kanssa ja  olen kovasti halunnut jokaisen sen jälkeen hänen kanssaan, mutta en ole uskaltanut, siis USKALTANUT pyytää häntä tänne. Mitä vittua tämä nyt sitten on?

Maailman Ihanin on kuvioissa mukana, mutta sillä erotuksella, etten ole yhtään innostunut hänestä (ENPÄ!). Esitän hänelle coolia ja koitan parhaani mukaan olla ottamatta yhteyttä häneen. Hän on ollut kyllä aina yhteydenotoistani innostunut ja odottaa innolla tapaamistamme taas. Mutta en ehkä pysty olemaan hänen kanssa vain ystävä ja nyt mietin kuumeisesti, jaksanko alkaa käymään läpi keskustelua haluaisinmahdollisestijotainpaljonenemmänjamenetkökanssaninaimisiinjarakastatminuavittuforerver?

Miksi minusta tuntuu, että nykyään on helpompi olla yksin ja tutustumatta uusiin miehiin ja harrastaa vain fuck buddyjä? Ne ovat niin helppoja (silloin kun ne toimii, eli yksi tuhannesta keissistä), harmittomia (no joo no...) ja toimivia (selataanko pari aikaisempaa päiväkirjamerkintää läpi vaikka viime talvelta?). Voisin olla ja elää loppuelämäni Potentiaalisen kanssa näin. Nautin vapaudesta ja tyhjästä kodista, mutta nautin, että on kainalo minne mennä, jos mieli tekee ja uskaltaa soittaa. En käsitä mitä tämä ujosteluhomma oikein on? Ehkä vain rohkaistun ja otan yhden puhelun (ok, tekstiviestin) hänen suuntaan, koska tämä nyt vaikuttaisi siltä, että minua kiinnostaisi mitä hän ajattelee vonkauksestani tai muusta.

Äh, ei mulla oikeasti ollut mitään asiaa, vaan välttelen erinäisiä vuoria mitä asunnostani tällä hetkellä löytyy (pyykkivuori 5,2m, tiskivuori 2,8m, vaatekasavuori 6,5m, silitettävien pyykkien vuori 10m).

Kiitos, hei ja tsemppiä minulle tulevaan viikkoon!

Edit 1: Laitoin Potentiaaliselle vonkausviestin. Hyvä, säikähdin jo, että olen ihastunut häneen tai jotain, kun noin panikoin yhteydenottamista häneen.

Edit 2: Olis mulla ollutkin juoruja. Mua on pyytänyt tällä viikolla syömään yks tyyppi. IIKS! Ja hän kiinnostaa kun kilo paskaa. Perus.