Everything here happens for a reason.

Anteeksi todella kliseinen otsikointi, mutta se on vaan niin noin.

Mun huonon fiiliksen ja huonot fibat selitty (selittyy!) Sillä Ajalla Kuusta. Mulla on aina, siis AINA, todella huono flow niitä ennen ja niiden aikana. Todella makeeta, että kerran kuussa kaikki menee päin sitä itseään viikon ajan. Kuten esimerkiksii vaikka nyt on mennyt. Vittuvittu!

Tää ketä oon nähnyt nyt pari kertaa. Hän on raivostusttava. Enkä tiedä mitä hän minusta haluaa. Hän viestittelee minulle jatkuvasti. Mutta ei puhu minulle mitään näkemisestä. Tai seksistä. Ei minulla ole aikaa tai haluja olla jonkun text buddy. Vittu. Ehkä jätän jatkossa vain vastailematta hänelle, vaikka haluankin häntä aivan hulluna. AAAAARRRGGGHHHH!! Tietty ois helpointa kysyä häneltä itseltä suoraan, että mikä on homman nimi, mutta...

Ja mitä tulee viikonloppuun, niin istuin himassa yksin lähes kaksi päivää. Ei vaan huvittanut. Tosin uudet tuulet olivat ainoa asia minkä takia sosialisoin hetken. En malta odottaa, että saan rattaat pyörimään kunnolla, hukuttaa itseni työhön mistä nautin ja unohtaa kaikki miehet.

Kaikista ärsyttävintä tässä mun itkupotkuraivarimoodissa on se, että mulla on asiat oikeasti edelleen todella hyvin, mutta en vaan jaksa iloita niistä. Mulla on edelleen todella hyvä ja hyväpalkkainen duuni, mulla on mahtavat kollegat, mulla on mahtavia ystäviä (meille on muodostunut aivan superihana kaveriporukka viime vuoden aikana. Unohtamatta mun vanhempia ystäviä, ne kaikki saa ihania lapsia ja ne on ihania itsekin!), mun perhe vihdoin monen vuoden jälkeen puhaltaa yhteen hiileen (mikä on todellatodellatodella jees!), oon terve, mun läheiset on terveitä, oon keksinyt mitä haluan tehdä isoja ja mulle on annettu siihen nyt mahdollisuus (kiitoskiitoskiitos!), mulla on todella kiva koti, kiva auto jne. Ja mua silti vituttaa.

Kuinka epäkiitollinen ihminen voi olla?

Lyökää mua joku halolla päähän. Tää on todella naurettavaa masistella ja olla huonolla tuulella kaksilahkeisten takia. Joku kiva tyyppi (oli se sitten mun elämäni mies tai ihan vaan kunnon fuck buddy) tulee mun elämään, jos ja kun on tullakseen.

P.S. Lisää ilonaiheita. Mun tipaton on tehnyt ihmeitä. Mun koko vuoden (tai sen 9kk mitä meidän bileet kesti) silmien alla roikkuneet krooniset silmäpussit ovat hävinneet. Samoin mun unenlaatu on parantunut noin 200%, epämääräinen kropan turvotus kadonnut ja se tuntuu muutenkin paremmalta paikalta olla. Olisit kiittämätön penikka edes näistä onnellinen!

Fuck the losers!

Mun aavistuksen huono fiilis meinaa jatkuu edelleen, johtuen ilmeisesti miehistä.

Tää yks uus kiva tapaus on outo. Se on pommittanut mua monta viikkoa viesteillä ja laitellut hyvän yön toivotuksia ja muita. Ja eilen ei mitään. Myöskään aamulla ei tullut mitään viestiä. Paitsi oon kirjottanu tätä juttua aamusta asti ja siltä tuli tos pari tuntii sitten viestiä. Mutta kysy vaan neuvoa yhdes mitättömässä jutussa, buu. Voisin kai antaa tämänkin tapauksen olla? Mun miesahdistusta lisää se, että ne ketä en itse himoitse tai halua, ne taas luonnollisesti pommittaa mua enemmän tai vähemmän jatkuvalla syötöllä ja sit nää potentiaaliset fuck buddyt on hiton outoja. En oo varma ettiskö nää tyypit oikeesti jotain vakavampaa ja säikähtää mun asennetta vai mitä hittoa? Toisaalta jos ne ite selvällä suomenkielellä sanoo mulle itsekin, etteivät etsi mitään, niin missä on vika? Tuskin ainakaan mussa!

Mut luusereista huolimatta aion pitää lystiä viikonloppuna. Ja tulevaisuudessa. Tiedossa on pikkasen pintaliitoa (ilman alkoholia, mulla alko uus elämä!), uusiin tuuliin liittyviä juttuja, urheilua, chillailua ja frendejä. Tästä tulee vielä hyvä, aivan varmasti tulee! <3

Holahola luuserit!

Pitkästä aikaa täällä! Mahtavaa! Monet tietysti luulee, että olen ollut niin kiireinen ja elämäni täynnä äksöniä, että en ole yksinkertaisesti kerennyt tulla juoruilemaan tänne mitään, mutta totuus ei ole niin jännittävää.

Tai no olen ollut vähän kiireinen, mutten niin yltiöpäisen kiireinen, ettenkö olisi kerennyt täällä pyörähtää. Oikeasti olen ollut väsynyt ja hiljentänyt vähän elämääni. Olen ollut käytännössä yli pari viikkoa joulun aikaan lomalla (kuten varmasti kaikki muutkin on ollut). Ja sitten mua on väsyttänyt. Ja oon istunu nenä kiinni puhelimessa 237. Mua oikeesti vituttaa noiden appsien selailu. Aamusta iltaan, päivästä toiseen. Nykyään huomaan iltaisin et istun sohvalla selailemassa puhelinta sen sijaan, että vaikka katsoisin tuhannen kerran näytettäviä Sinkkuelämän uusintoja tv:stä. Ja teen tätä tuntikausia. Somettaminen on lamaannuttanu ihmiset ihan täysin, kuinka perseestä!

Joku saattaa huomata pienen negatiivissävytteisen tunnelman kirjoituksissani. Mua ahdistaa työt. Tää jotenkin konkretisoitu vuodenvaihteessa. Kun katson vuotta 2015 eteenpäin näin normisuunnitelmien mukaan, on se täynnä duunia, duunia ja duunia. Mun on pakko koittaa pyöräyttää isommat rattaa mut uusien tuulien kanssa asap ja tehdä niinkin järjetön veto ja jättää vakituinen todella, TODELLA, hyvä ja arvostettu duuni jossain vaiheessa. Ei oo vaan mun juttu. Sori kaikki, mutta kliseisesti vois heittää, et mun my life, my rules. On aika alkaa oikeasti elämään tätä itselle ja jättää muiden odotukset omaan arvoonsa.

Sit mua myös ahdistaa miehet. Esimerkiks tää mun spesiaalitapaus. En oo kuullu siitä varmaan kuukauteen mitään. Me tullaan aivan törkeän hyvin juttuun, meil on paljon yhteistä, seksi aivan huikeeta ja se itse jopa sano, että näkis meidät yhdessä. Sit sille jäbälle ei kelpaa edes seksi mun kans. Mitä vittua? En jaksa edes ajatella asiaa realistisesti, et sen elämä on todella vaiheessa eikä se oo vissiin edes ollut Suomessa tässä nyt toviin, mut se vituttaa mua silti. Miksei se muka haluais mua? Sanomattakin selvää myös se, etten oo ite ottanu siihen mitään yhteyttä.

Tietty oon tavannut tässä kuukauden aikana myös uusia ihmisiä. Ja uusia miehiä. Voisin kertoo yhdestä erityisestä miehestä. Se on todella mukava. Ja hauska. Ja meillä synkkaa. Ja se kuulemma himoitsee mua ihan hulluna. Silti sille riittää näkeminen about kerran viikossa. Eikä se pysty nukkuu mun (tai kenenkään muunkaan kans) yhdessä.

Oikeesti. Mitä luusereita tää kaupunki on täynnä?

Pienestä Thursday bluessista huolimatta ajattelin tehdä tästä vuodesta parhaan ikinä. Pusspuss kaikille! <3

Euriborkipuja

Mulla on joku suunnaton kirjoitusvimma päällä. Luultavasti varmaan siks, ettei mitään ole kauhean jännää ole pariin päivään sattunut mistä pitäisi tulla kertomaan. En ole oikeasti viettänyt näin rauhaisaa eloa sitten... Noh, pitkään aikaan.

Oon kuitenkin supertyytyväinen elämääni ja innoissani kaikesta. Tää kaikki johtuu varmaan siitä, et vihdoin mulle selkeyty mitä haluan tehdä ja mitä en. Ja mulle annettiinki aivan loistava mahdollisuus siihen (kiitos, kiitos, kiitos!). Aloitan siirtymiseen uuteen elämään ainakin näin alussa hitaasti ja varmasti, ja sit ku saan hommat rullaan kunnolla niin siirryn sivuun nykyisistä tehtävistä (ellen yhtäkkiä tajua, että tää onki ihan huippua hommaa! Öh...).

Mulla on myös edelleen kämppäkuume. Tein laskelmia ja päädyin siihen, et ostan ehkä kahden vuoden sisällä asunnon. Sen lisäksi, että elämä on tota täydellistä unelmaa siinä vaiheessa, niin tiedän vähän millainen mun taloudellinen tilanne on silloin. Nykyisillä tuloilla ei oo ongelmaa säästää ja maksaa tarvittavia kuluja, mut pitää vielä tsekata millaset tienestit onnistun itselleni järkkään unelmassani (hyvät, mut kuinka hyvät ni sitä en osaa vielä sanoa), et selviän kaikesta kunnialla. Ja sit aattelin ostaa osakkeita... Seuraavaksi kerron pari sanaa euriborista, ilmastonmuutoksesta tai Ukrainan tilanteesta.

Kuinka tylsäksi (ja aikuiseksi!!) ihminen voi käydä tässä talven pimeydessä? Voi olla, että tää väliaikainen rauhottuminen tekee ihan hyvää, niin saan ladattua akkuja "aika" railakkaan vuoden jälkeen (ja kerkeän tekemään kaikki tarvittavat duunit ennen joulua), ni jaksaa sitten tammikuussa alkaa elämään täydellä teholla PARASTA VUOTTA EVER VOL. 3:sta, mikä tulee pitämään sisällään ihania miehiä, ihania kavereita, ihania iltoja/öitä/aamuja/päiviä, ihania reissuja, ihania juttuja, paljon ihanaa seksiä, ihania duunijuttuja ja paljon muuta ihanaa.

Whiiiiii!! <3

P.S. Mites toi Tinder? Se on täyttä paskaa ja täynnä paskaa! Ton tasosta kertoo jotain, et tindasin tossa pari päivää sit 3h putkeen ja yksikään ei mennyt jatkoon. Ne vähäisetki kuumikset ilmeisesti löysi täydellisen tindersuhteen ja seuccaavat täysillä. Yäk!

Kurkkukipuja

Vitsi tällänen aikuinen elämä maistuu. Viikonloppuna join kaks annosta alkoholia ja olin lauantainakin ennen kello 01.00 nukkumassa kotona. Ja tänään olen herännyt vir-ke-ä-nä il-man kel-lo-a vähän ennen kuutta. Siis ihan aamulla. Kyllä. Minä. Itse.

Rauhallinen viikonloppu johtui edellisellä viikolla hankitusta megalomaanisesta darrasta, väsymyksestä ja jäätävästä kurkkukivusta, jonka vuoksi olen ollut hiljaa suurimman osan ajasta (mikä taas sopii mun läheisille paremmin kuin hyvin). Mut vitsi kun on kiva fiilis. Mun oloa vielä buustaa se, et suurin osa kollegoista on ollut viikonloppuna vetämässä rehelliset kakkoset ja ne ketkä ovat suvainneet tulla paikalle, eivät näytä kovin hyvältä. Vähän kuten allekirjoittanut viime torstaina tsekatessaan itseään hotellista ulos 12:15 ilman meikkiä ja edellisillan hippamekko päällä. Ja se miksi olin hotellissa yötä, on taas aivan oma tarinansa...

Mutta en jaksa vaahdota dokaamisesta tai miehistä, koska oon aikuistunut noin kaksi päivää viikonloppun aikana ja tajusin, et haluun oman kämpän. Ainoo, et mun säästötilillä on 1,26€. Saakohan noilla säästöillä hyvän asunnon? No, anywaysohow oon pohtinu koko aamun, et pitäiskö toteuttaa yks unelma ja ostaa (ilmeisen minikokoinen) kämppä ihan ytimestä vai olla vielä enemmän aikuinen (ja tarvittaessa julkisten armoilla, yäk) ja muuttaa jonnekin kauas perähikiälle isoon kartanoon, kuten Espooseen? Niinpä, melkoisia ongelmia neiti F:llä jälleen. Jos joku kyseenalaistaa mielenterveyttäni pienoisen ailahtelevaisuuteni johdosta, niin en tiedä mistä puhutte. 

Nyt alan paukuttaan konetta siihen tahtiin, että pääsen perjantaina aloittamaan joululomani eräänlaisten kulkusten kilinän tahdissa. ;)

P.S. En nähny Mun Kiellettyä. Se on ihan mulkku!

Pääkipuja

Oi luoja. Nyt on perjantai ja mulla on valmiiks viikonloppua varten aivan jäätävä darra. Niin hirveä, et mun piti eilen jättää palaveri väliin, koska pääsin sängystä ylös vasta kello 12. Siinäkin vaiheessa sen takia, koska room service tuli potkii mut pihalle. Onneks 100% mun tiimin kollegoista on miehiä, niil oli yhtä kova darra ja ne tajus ton mun huonon olon ja et se johtui heidän tarjoamistaan viskeistä. Never again, paitsi taas ens kerralla. Sellaista.

Mut nyt miesjuoruja!

En jaksa darroissani olla kovin salaperäinen, vaan kerron suoraan mitä mun mielessä liikkuu. Oon huomannut, et himoitsen ihan hulluna sitä mun Spesiaalia. Ja mua vähän nyppii, et sen elämä ja duuni on sellaista, et se ei voi keskittyä muhun 110% koko ajan. Koitan pitää pään kylmänä ja piilottaa pienet ihastumisfibat. Se sano mulle, et näkis et seurustelis mun kans, mut se on just eronnu tosi pitkästä suhteesta ja haluaa olla yksin. Arvatkaa kuinka paljon tommone ärsyttää, kun itsellä on pieniä tunteita. En nyt oo varma jaksaisinko sen kans ihan for real seurustella, mut olis ihanaa, jos nähtäis usein ja nukuttais ja n*ssittais. Niin. Vittu.

Lisäksi Mun Kielletty on tulos tänään tänne. Saatetaan nähdä. Mayday! Mul on jotenkin niin darranen ja heikko olo, et jos se kosii mua, sanon varmaan joo.

Mut jäätävästä darrasta ja orastavista tunteista huolimatta mul on edelleen sika hyvä fiilis. En malta odottaa, et pääsen tekemään ens keväänä tarvittavia liikkeitä tulevaisuuden kannalta. Ihanaa viikonloppua kaikille, muistakaa juoda ne pari liikaa ja herätä väärästä paikkaa!

Lihaskipuja

Tiedättekö mikä on maailman paras tunne? Se kun sun kropan about jokainen lihas on jumissa. Eikä asiaan liity mitenkään painojen nostelu vaan seksi. Khihihih.

Viikonloppu oli aivan mieletön ja sain nollattua aavistuksen paskahkon viikon kunnolla. Tästä on hyvä jatkaa!

P.S. Krisse, haluan kuulla sun kuulumisia!