Ajattelin jakaa teille tällaisen erään tiedon, joka kiinnostaa kaikkia. Minä ovuloin eilen. Yhtään biologiaa lukeneet tietävät, että silloin panettaa ja paljon. Ja lyhtypylväskin näyttää komealta.
Hieman kyllästyneenä yksin kotona makaamiseen soitin Hänelle. Ja loppu onkin historiaa... Melkein. Joo, pantiin ja teki tosi kovaa mieli ja olin kosteampi kuin vesiputous ja mitä näitä näitä nyt on.
Mutta.
MUTTA!
Halailin Häntä. Suukottelin Häntä. Olin oikeasti ystävällinen (tämä on tapahtunut ehkä viimeksi vuonna -95?). Halusin myös jäädä nukkumaan Hänen viereen.
Asiasta ei olisi tullut näin huono omatunto, mikäli tunteet olisivat molemmilla samat. Mutta huomasin (ja sitä oli todellakin sydäntäriipaisevaa katsella), kuinka Hänen silmänsä loistivat ja kuinka Hän laittoi parastaan, kun huomasi minun kerrankin vähän edes lämpenevän Hänelle.
Syytänkö asiasta ovulaatiota ja luontoa (niinhän se luonto ohjailee miehienkin käyttäytymistä mitä naisiin tulee...) vai otanko itseäni niskasta kiinni (juoksen karkuun pari kilometriä?)?
Ei näin, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti