Hei minä! Hei sinä!

Tämä on Filipan Päiväkirja. Tätä ei ole tarkoitettu sinulle (Hei älä mee pois, saa tätä lukea, jos kiinnostaa! Epäilen vaan suuresti...), ystävilleni (Menkää pois nyt!) tai miehille, vaan minulta itseltäni minulle itselleni! Että muistan, mitä on tapahtunut ja mitä haluan tulevan tapahtumaan tai mistä olen haaveillut.
Kuka minä olen ja mistä minä tulen?

• Olen Filippa, twenty something
• Sinkku, ollut vuoden
  
• Edellinen päiväkirjani keskittyi Häneen ja Hänestä eroon pääsemiseen. Ero on onnistuneesti takana ja taputeltuna mappiin Ö (nimenomaan öö!? Ketä yritän huijata?).
•  Olen onnellinen ja tyytyväinen sinkkuelämääni (oikeasti! Tätä asiaa on ehkä vaikea havaita välillä ironiaa ja sarkasmia tihkuvan egoni takaa, mutta tämän vannon käsi sydämellä!)
• Rakastan: sarkasmia, mustaa huumoria, hyvää ruokaa (sokeria, hiilareita), komeita miehiä, kohteliaita ihmisiä, nopeasti ajattelevia ja puhuvia ihmisiä, aurinkoa, sadetta, valoa, pimeää, vapaapäiviä, ystäviä, seksiä, listojen tekemistä...
• On myös asioita, joista pidän vähemmän. Niistä muutamia mainitakseni: yhdys sana ja kieli oppi virheet, Facebook (ja siellä näkyvät yhdys sana ja kieli oppi virheet), huono ruoka (sokerit ja hiilarit), krapula, komeat miehet (sellaset ei oo ikinä vapailla markkinoilla), hitaat ihmiset (puhuminen, ajattelu ja toimiminen), epäsosiaaliset ja epäkohteliaat ihmiset (miten aikuiset ihmiset eivät osaa sana sanoja "Hei!" tai "Kiitos!"?? Ymmärrän, että rakkaudentunnustuksia on välillä vähän vaikea sanoa ääneen, mutta vittu kiitos ja hei!), kosteaa ilmaa, hämärää, tuulta, seksiä (mikä ehkäisy?), yhdenillan juttuja. Näin esimerkiksi.
• Olen se surullinen tapaus, joka ei saa koskaan gradua valmiiksi. Siksi roikun kaiket päivät töissä ja suunnittelen sen aloittamista asap.

Aloitin edellisen Päiväkirjani kirjoittamisen, koska halusin päästä Hänestä eroon. Pitkän huopaamisen ja soutamisen jälkeen siinä vihdoin onnistuin ja erosta on nyt kulunut (päivälleen tänään kannoin tavarani yhteisestä kodistamme pois, saa onnitella!) vuosi. Ero ja yhteinen elämämme on minun osaltani ollut hyvän tovin over and out, Hän kyllä jaksaa vielä elätellä toiveita yhteenpaluusta ja meistä. Minä haluan kuitenkin jotain suurempaa ja parempaa, jalat alta vievää rakkautta. En halua tyytyvä enää ihan kivaan elämään.

No more miehiä. Niistä ei puhuta tässä Päiväkirjassa tämän enempää (plaaplaaplaaPotentiaalinenplaaplaa)(ellei tapahtu sitten jotain todella järisyttävää). En jaksa enää pohtia eroamista, miesten metsästämistä tai miehettömyyttä. Haluan keskittyä nykyhetkeen ja vähän tulevaankin. Lopetan menneisyyteen katselun ("Good old times!" Sun nuoruus meni jo, sori!) ja kauas tulevaisuuteen tähyilun ("Sitten joskus, kun...").

Elämä on tässä ja nyt. Kuulemma.