Annoin numeroni jollekin miljonäärille (vielä ei oo kuulunut). Oikeasti siis jollekin ihan vitun rikkaalle ja menestyvälle äijälle. Todella asiallisesti pukeutunut, todella koulutettu, todella asiallinen (jos unohdetaan hänen kuiskailut, kuinka helvetin seksikäs ja pantava olen (johon vastasin tietysti vaatimattomaan tapaani: "Niin olenkin!" HAHAHA!) tai sen, että olisi halunnut viettää yöni kanssani), ei paha ulkoisestikaan (kai). Eli täyttää kaikki kriteerit, mitä naiset miehiltään periaatteessa
Mutta.
Vittu. Hän ei ollut Potentiaalinen!
Potentiaalinen on tapaus, joka on saanut pääni aivan sekaisin. Meillä vain synkkaa/synkkasi niin helvetin hyvin ja lujaa, ettei varmaan kenelläkään muulla tällä planeetalla. Sitten menin mokaamaan tämän tarkoituksettomalla tylyydelläni (jotain osviittaa tavastani puhua miehille hetki sitten tuossa ylempänä...) ja loppu on historiaa. Vittu aamen!
No, tämä Miljonääri halaili ja pussaili minua pikkuisen ja se tuntui hyvältä. Niin paljon paremmalle mitä Hänen kanssaan, vaikka en tuntenut häntä millään tavoin. Sisälläni asuu siis edelleen se pieni nymfo, jonka olemassa olosta olen ollut vähän jo huolissani. Anteliaisuus on ollut tavaramerkkini suhteissa ja olen alkanut pelkäämään olenko minä pian yksi niistä naisista, joiden ei vaan tee mieli. Don't worry, vika näyttää olevan vain Hänessä, minulla pelittää kaikki vielä alapäässä.
Ja pienen aasin sillän jälkeen pääsemme Häneen. Hän lähti juuri luotani. Pikaiset vaan. Vittu ettei meidän kemiat kohtaa. Minä olen tuli ja hän vesi ja lopputuloksen voi yhtään kemiaa lukeneet aavistaa.
Haluan itselleni miehen, joka on bensaa. Vähintään! Siis jos haluan miehen, niin sitten tuollaisen. Mutta eihän minun pitänyt kirjoittaa miehistä sanaakaan enää.
No, tänään on ollut kiva päivä. Ei muuta. Moi.
Ai niin, voitin eilisessä kilpailussa ainakin kohdan numero neljä (4). Miten muut sijat jaettiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti