En ollut tajunnut Potentiaalisen viestissä sanottua syytä siihen, ettei voinut tulla jo illalla luokseni, joka oli aivan ymmärrettävä, looginen ja normaali.
Kuitenkin illalla vedellessäni herne-maissi-paprikoita nenääni juttelin ”Maailman Ihanimman” (en tiedä mitä senkään päässä liikkuu, mutta en ole varma voisinko sittenkin ottaa pois noi lainausmerkit sen nimestä...) kanssa ja lopputuloksena oli hyvinkin kiihkeät ja alastomat Skypetykset. Tämän vuoksi en muistanut edes perua aamuisia treffejä Potentiaalisen kanssa, olin hieman pihalla kun hän saapuikin…
Yhtäkkiä pelissä on kaksi vanhaa ja rakasta fuck buddya, jotka molemmat luulin jo kuopanneeni. Elämä on niin outoa. Niin outoa, että iltapäivällä opiskeluihin liittyneen tapaamisen peruin yhdellä sähköpostilla (joka toivottavasti tavoittaa arvon jumalat opinahjostani) ja lähden hieman ex tempore lomailemaan. Life is good!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti