Ei otsikkoa vol. 1

Eilen päivällä hehkuttaessani mahtavaa ja tapahtumarikasta sinkkuelämää, en olisi ikinä uskonut loppupäivän olevan niiin tylsä. Nukuin, jumitin himassa ja söin (yksinäisen sinkun yksinäinen pakastepizza!). Joku jossain vaiheessa repi mut hetkeks ulos fiilisteleen tulevaa kesää ja mun naama näytti ehkä tältä:

Mulla on pieni kriisi in my head, josta en ole uskaltanut juurikaan puhua kenellekään. Muutto pois hyvinkin pian on 87% todennäköistä ja en tiedä miten siihen suhtautuisin. Potentiaalinen oli eilen aivan supermukava ja söpö, paijasi ja halaili ja kikatteli (sillai miehekkäästi) mun krapulaleikeille. En oo uskaltanut sille edes kertoa, että olen käynyt Helsingissä työhaastattelussa ja saatan muuttaa pois melko nopealla aikataululla. Mulla on pian jatkokeskusteluja aiheesta ja pelkään tämmöisen tyhmän miesjutun vaikuttavan mun asenteeseen ja menettäisin aivan mielettömän duunin jonkun fuck buddyn takia (jonka tunteista en tiedä mitään). Yäääh!

Eilen tylsyydessäni koitin jutella "Maailman Ihanimmalle", mutta hänkään ei innostunut jutuistani (miten voi olla mahdollista?) ja juttumme jäi ihan muutamaan viestiin. Ok, se saattoi olla vihainen kun en vaivautunut vastaamaan hänen Hyvää yötä ihana rakas pieni mussukka söpöhöpö -viesteihin pari päivää sitten. Mut jos mies ei tunnista omaa impotenssiaan, vaan kutsuu sitä ystävyydeksi, niin ei oo ehkä ihan mun juttu?!