MÄ HÄPEEN

Rakas entiseni, Hän, oli mennyt viikonloppuna taas rähisemään Potentiaalisen BFF:lle (muistinvirkistämiseksi tässä edellinen kerta). Tarina ei kuitenkaan kerro, että mitä... Ja ehkä ihan hyvä niin, koska nolottaa jo ihan tarpeeksi pelkkä tieto siitä.

Oi vittu mä häpeen. En kestä!

Unohdin kertoa viikonlopusta sen, että suoritimme pienen pako-operaation sunnuntain puolella. Olimme juuri lähdössä paikassa X pois, kun Hän ystävineen ilmestyy kuin taikaiskusta (tai vittu pieru Saharasta) samaan paikkaan. Kukaan ei jaksanut minkäälaista välikohtausta siinä vaiheessa ja ainoa vaihtoehtomme oli paeta. Siinä sitten ryömittiin pöytien alta, roikuttiin kattokruunuissa, piilouduttiin viherkasvien sisään, mentiin miesten ja naisten vessan kautta henkilökunnan tilojen lainaten takaovesta ulos, mistä laskeuduin köydellä piskuiselle takakujalle, jossa odotti pakoautoni. Noin suunnilleen se meni, yhtään liioittelematta. Tämä kaikki tapahtui tietysti musta ihoa myötäilevä nahkapuku päällä, mitä käytän ainoastaan äärimmäisissä takaa-ajotilanteissa.

En sitten tiedä oliko poistumisemme kuitenkaan niin huomaamaton vai mitä, sillä Hän oli muistanut minua epämääräisellä viestillä myöhemmin samana yönä.

Myydään Annetaan yksi nolo, sekopää entinen poikaystävä hyvään kotiin. Sisäsiisti (noin yleensä), rokotukset kunnossa, luovutusikäinen (ollut jo pidemmän aikaa).

Että sellaista, ei mulla muuta. Ihanaa tiistaita! Love is in the air.