Noin kello kaksikymmentäyksi (21) saimme idean lähteä baariin. Ja mehän lähdettiin, toinen silmä meikattuna ja verkkarit jalassa paineltiin ajankohtaiseen juottolaan katsastamaan, että mitä hä?
No mitä hä?
Ilta meni suunnilleen seuraavasti: saavuimme baariin (no shit?!?), sain melkein heti itseeni kiinni tutun tuttuja ja todella mielenkiintoisen (ja pelottavan vaativan työtarjouksen) heiltä, lisää varakkaita miehiä, Hän, Potentiaalisen BFF (lyhenne hänestä on pelkkä BFF), Hänen karkoitus, BFF:n valvovan silmän alla oleminen, Hänen valvovan silmän alla oleminen, varakkaita miehiä edelleen ympärillä, varakkaiden miesten lääppimistä, Hänen lässytystä varakkaista miehistä, valomerkki, BFF:n kanssa juttelua...
Ja siitä se sitten vähän räjähti. Mainittakkoon tässä vaiheessa, että Hän ja Potentiaalisen BFF tuntevat toisensa (nähtävästi...).
Hän tuli minun ja BFF:n väliin ja katsoi molempia uhmakkaasti. BFF oli luonnollisestikin melko WTF ja kysyi kohteliaasti, että mikä tässä on tilanne ja tarvitseeko hänen poistua paikalta? Roikuin hänen käsivarressaan suunnilleen itkien ja ruikutin: "Älä mee, älä jätä mua ton kans kahdestaan". BFF oli tässä vaiheessa aivan WTFS ja Hän sivisti kertomalla meidän seurustelleen ennen (olisin voinut pakahtua ylpeydestä sillä hetkellä...). Siinä vaiheessa Filippa otti jalat alleen ja teki näyttävän poistumisen... Kunnes tajusi narikkalappuni olevan kaverilla (oh why, oh whyi? Oli mulla omakin laukku!) ja joutui palaamaan rikospaikalle. Siinä vaiheessa Hän about itki BFF:lle jotain, olin aivan kauhuissani ja varma siitä, että Hän menee nyt suolaamaan minut aivan täysin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja BFF saatiin pelastettua itkevän pojan hampaista. Olin aivan äärettömän nolona ja pyytelin anteeksi noin viisi (5) minuuttia putkeen (ja vaivihkaa kysyin sivulauseessa, että mitä hittoa Hän oli selittänyt?). Hän oli kuulemma jotain tosi outoja puhunut, eli luultavasti väitti meidän vielä seurustelevan tai jotain muuta mukavaa.
Hänestä kuoriutui sellainen drama queen, että kiistän tästä lähtien edes tuntevani hänet. Mä häpeen! Voi elämä!
Kerettiin tämän draamailun lomassa kuitenkin puhumaan pari sanaa itse herra Potentiaalisestakin. En tietenkään voinut kysyä, että missä hän on tms., vaan esitin totaalisen coolia. Sain selville seuraavia faktoja: en kuulemma suutu ikinä mistään (jep, ikinä ei oo minkäänlainen vihannes nenässä!) ja *rumpujen pärinää* minun ja Potentiaalisen välillä on jotain. Muistaakseni. Iski aivopieru enkä muista enää oikeastaan sanaakaan mitä BFF minulle sanoi, mutta sain sellaisen kuvan, että Potentiaalinen rakastaa vain ja ainoastaan minua.
Niin. Muuta sitten ei olekaan tapahtunut hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti