fucked up

Hakkaan päätäni täällä seinään ja koitan hokea itselleni, että kaikella on tarkoituksensa. Pakko olla!

Mut vittu silti!

Ihastunut Filippa täällä hei!

Nyt on kriisi!

Kaksikin kriisiä!

1. Mulla olis mahdollisuus tehdä tulevaisuuden suhteen siirto nyt todella nopealla aikataululla. Eli minulta lähtisi vakituiset tulot ja vakituinen duuni. Tilalle tulisi vapaus, epäsäännölliset tulot ja ihana elämä. What to do? Irtisanoudunko samantien, kun koeaikani on päättynyt? Voiko niin edes tehdä? Tekeekö järkevä ihminen niin? Vai onko ok seurata sydäntään ja vähän hullutella ja ottaa riskejä? Riskinotossa on se vaara, etten pääse enää ikinä takaisin nykyiselle alalleni.

2. Olen ihastunut. Korviani myöten. Tähän yhteen tyyppiin, kenelle en oo vaivautunut antamaan edes nimeä täällä. HÄN ON I-HA-NA! Ja mitä tekee Filippa, kun ihastuu? On outo, kieltää häntä pitämästä yhteyttä, kieltää häntä puhumasta todella kivoja ja ihania asioita jne. Toivottavasti minulla on vielä mahdollisuus paikata outoiluni ja selittää mistä kaikki johtuu. Haluan kertoa hänelle (silläkin uhalla, että häntä ei kiinnosta siinä mielessä), mitä tunnen häntä kohtaan ja miksi olen ollut niin kummallinen hänelle. Koska tilanne on nyt ikään kuin se, ettei se pidä muhun yhteyttä. Eikä se halua ehkä edes nähdä mua. Jep, maailmankirjat ovat sekaisin jälleen ja mun sekoilu ei auta tässä nyt yhtään.

"OK!"

Musta on tullut virallisesti vanha. Ja tylsä! Alle kuukausi uutta elämää takana ja meitsi ei jaksa bailata. Oon ollut tässä mun tipattomalla nyt kaks kertaa dokaamassa ja molemmilla kerroilla oon ollut niin wasted, ettei mitään järkeä.

Meil oli siis viikonloppuna aivan hillittömät bileet (tai no muilla oli, itse menin sieltä mistä aita on matalin ja juhlin vaan yhden päivän ja olin kiltisti jo neljän aikaan himas nukkumassa. Jees, ilman ylimääräisiä seuralaisia!) ja nyt vähän väsyttää. En tajua miten oon kesällä jatkanut bailata aamusta iltaan ja taas aamuun, oon käynyt kuitenki normaalisti päivätöissäki vielä samalla. Kai se on vaan tää pimeys, mikä saa ihmisen käyttäytyy epänormaalisti.

Mitään sen suurempia miesjuoruja mulla ei ole viikonlopulta, treffailen pian sitä erästä tyyppiä ketä oon täs nyt nähny. En oikein tiedä mitä mun pitäis ajatella siitä. Se on jotenkin tosi vaikea. Huoh! En jaksa panikoida tai stressata siitä, koska jos tätä yhtä ei kiinnosta, niin mulla on ikään kuin kiikarissa jo toinen tyyppi. Se on eräs tyyppi Tinderistä, jonka kanssa kirjoteltiin paljon syksyllä, mut se homma vähän jäi kun se asu eri kaupungissa ja sil oli hankalat työajat et oltais voitu mitenkään järkevästi nähdä (tää tyyppi sai mut tajuun, mitä haluan tehdä isona. Oon sille velkaa vähintäänki elämäni. Tai ainakin yhden seksikerran!). Kunnes se viime viikolla ilmotti et muuttaa Stadiin ja haluaa nähdä mut.  

"OK!"

20 päivää täyttä paskaa

Tänään, tammikuun 21. päivä vuonna 2015 on ensimmäisen oikeasti hyvä päivä tänä vuonna. Vaikka tänäänkin on sattunut pari kömmähdystä, niin en ole kompastunut ja jäänyt maahan itkemään, vaan olen noussut paskasesti nauraen ylös.

Kyl tää kuulkaa tästä. Mulla on niin hyvä kutina et se alkoi nyt, vuosi 2015!

P.S. Hyvään fiiliseen ei lähtökohtaisesti liity miehet. Paitsi yksi kiva laittoi mulle just äsken viestiä. Ja tää toinenki kenestä esimerkiksi eilen vaahtosin, on ollut tosi kiva tänään. Lovelove!

Girly girl?? Wtf??

En jaksanu oikolukee tätä tekstiä, koska mua vituttaa. Tässä oksennus aivoistani, olkaa hyvät ja bon appétit!

Tää ei nyt vaan meinaa lähteä. Tää vuosi nimittäin. Keittiöpsykologina oon kelaillut, et suurin nihkeys löytyy töistä. Mun pitäis tehdä vuoden loppuun mennessä työmäärä X ja mulla täydet valtuudet suunnitella omat menemiset ja tekemiset. Olen tehnyt tähän päivään mennessä tasan nolla näistä hommista. Mua ei vaan kiinnosta, en osaa ja ahdistaa. Sit ku tähän päälle ynnää oudot miehet elämässäni, niin aika surkee mimmi on kasassa. Vituttaa tällänen asenne ja tälläset ajatukset. En kehtaa kertoo näistä edes mun parhaimille ystäville, koska tää ei oo yhtään mua. Tai ton duunitilanteen ne tietää, mut miehistä mulla ei oo ollu tapana valittaa.

Mikä noissa miehissä sit mättää? No tää yks jantteri, jota oon tavannu täs joitain kertoja täs joulun jälkeen ja ollut paljonkin yhteydessä alkuun, mut nyt tuntuu, et homma viilenis. Paitsi sängyssä sen aikana, se sanoo mua ihanaks, rakkaaks, muruks ja kehuu kaikilla mahdollisilla tavoilla silloin. Mut sit irl se on vähän nihkee ja etäinen nykyään eikä laittele viestejä vanhaan malliin. Okei, tää kaikki saattaa olla mun pään sisällä, sillä a) taisin sanoa sille, etten jaksa kauheesti pidellä turhaan yhteyttä ja b) tietysti tyttö alkaa lämpee tollasten sanojen jälkeen. Mua vituttaa, jos se ei tarkottaiskaan noita juttuja mitä se sanoo. Tietenkään se ei tarkota, mut miks vaivautua sit sanoon tommosia?

Kuulkaa mua pitkästä aikaa tytötyttää, tekis mieli soittaa sille raivaripuhelu ja kysyä et mitä hittoo tää on ja missä mennään. Ennen mua ei oo haitannut, jos en oo tienny tykkääkö toinen musta oikeesti tai tapaileeko se muita, mut nyt haluisin tietää.

Jaxuhaleja saa lähettää virtuaalisesti, tarviin niitä nyt! </3

Oh crap!

Olen saattanut parissa edellisessä kirjoituksesta kertoa aavistuksen huonosta flowsta ja yleisestä fiiliksestä. Eilen tää kaikki kulminoitui pariin todella outoon, lapselliseen ja ala-arvoiseen tekstiviestiin, ja saa nähdä haluaako tää yks tapaus olla mun kans enää missään tekemisissä. Ups. Tässä vaiheessa täytyy uskoa vahvasti edellisen kirjoituksen otsikkoon! Heh.

Koska vauhdissa ollaan, niin kiukutellaan hieman lisää... Pitkästä aikaa aamulla tsemppasin ja ajattelin panostaa pukeutumiseni kanssa (lohtuneuleet rocks!). Kunnes sotkin ne totaalisesti minuuttia ennen kun olin ajatellut astua ovesta ulos. Kaikki vaihtoon ja lohtuneule päälle. <3

Mua ei hymyilytä eilen yhdeltä vanhalta sutinalta tullut viesti, ei se, että nukuin todella hyvin ja heräsin kerrankin silloin ku kello soi (mun unirytmit on ollut ihan sekaisin joulomasta asti. En ymmärrä miksei töihin voisi hoiperrella (luvallisesti) siinä puolenpäivän jälkeen...), ei eilinen hyvä treeni (ja ylipäätään hyvä treeniputki!), mun vihdoin rauhan löytänyt superherkkä ihoni (mulle pamahti joku käsittämätön aikuisiän näppyläpunoituskohtaus tossa syksyllä. Sillä tuskin on mitään tekemistä alkoholin kanssa.), bonukset ja mitä näitä nyt on.

Helvetti!

Vielä tämän päivän olen täällä pohjalla, sitten alan taistelemaan tuulimyllyjä vastaan!

Everything here happens for a reason.

Anteeksi todella kliseinen otsikointi, mutta se on vaan niin noin.

Mun huonon fiiliksen ja huonot fibat selitty (selittyy!) Sillä Ajalla Kuusta. Mulla on aina, siis AINA, todella huono flow niitä ennen ja niiden aikana. Todella makeeta, että kerran kuussa kaikki menee päin sitä itseään viikon ajan. Kuten esimerkiksii vaikka nyt on mennyt. Vittuvittu!

Tää ketä oon nähnyt nyt pari kertaa. Hän on raivostusttava. Enkä tiedä mitä hän minusta haluaa. Hän viestittelee minulle jatkuvasti. Mutta ei puhu minulle mitään näkemisestä. Tai seksistä. Ei minulla ole aikaa tai haluja olla jonkun text buddy. Vittu. Ehkä jätän jatkossa vain vastailematta hänelle, vaikka haluankin häntä aivan hulluna. AAAAARRRGGGHHHH!! Tietty ois helpointa kysyä häneltä itseltä suoraan, että mikä on homman nimi, mutta...

Ja mitä tulee viikonloppuun, niin istuin himassa yksin lähes kaksi päivää. Ei vaan huvittanut. Tosin uudet tuulet olivat ainoa asia minkä takia sosialisoin hetken. En malta odottaa, että saan rattaat pyörimään kunnolla, hukuttaa itseni työhön mistä nautin ja unohtaa kaikki miehet.

Kaikista ärsyttävintä tässä mun itkupotkuraivarimoodissa on se, että mulla on asiat oikeasti edelleen todella hyvin, mutta en vaan jaksa iloita niistä. Mulla on edelleen todella hyvä ja hyväpalkkainen duuni, mulla on mahtavat kollegat, mulla on mahtavia ystäviä (meille on muodostunut aivan superihana kaveriporukka viime vuoden aikana. Unohtamatta mun vanhempia ystäviä, ne kaikki saa ihania lapsia ja ne on ihania itsekin!), mun perhe vihdoin monen vuoden jälkeen puhaltaa yhteen hiileen (mikä on todellatodellatodella jees!), oon terve, mun läheiset on terveitä, oon keksinyt mitä haluan tehdä isoja ja mulle on annettu siihen nyt mahdollisuus (kiitoskiitoskiitos!), mulla on todella kiva koti, kiva auto jne. Ja mua silti vituttaa.

Kuinka epäkiitollinen ihminen voi olla?

Lyökää mua joku halolla päähän. Tää on todella naurettavaa masistella ja olla huonolla tuulella kaksilahkeisten takia. Joku kiva tyyppi (oli se sitten mun elämäni mies tai ihan vaan kunnon fuck buddy) tulee mun elämään, jos ja kun on tullakseen.

P.S. Lisää ilonaiheita. Mun tipaton on tehnyt ihmeitä. Mun koko vuoden (tai sen 9kk mitä meidän bileet kesti) silmien alla roikkuneet krooniset silmäpussit ovat hävinneet. Samoin mun unenlaatu on parantunut noin 200%, epämääräinen kropan turvotus kadonnut ja se tuntuu muutenkin paremmalta paikalta olla. Olisit kiittämätön penikka edes näistä onnellinen!

Fuck the losers!

Mun aavistuksen huono fiilis meinaa jatkuu edelleen, johtuen ilmeisesti miehistä.

Tää yks uus kiva tapaus on outo. Se on pommittanut mua monta viikkoa viesteillä ja laitellut hyvän yön toivotuksia ja muita. Ja eilen ei mitään. Myöskään aamulla ei tullut mitään viestiä. Paitsi oon kirjottanu tätä juttua aamusta asti ja siltä tuli tos pari tuntii sitten viestiä. Mutta kysy vaan neuvoa yhdes mitättömässä jutussa, buu. Voisin kai antaa tämänkin tapauksen olla? Mun miesahdistusta lisää se, että ne ketä en itse himoitse tai halua, ne taas luonnollisesti pommittaa mua enemmän tai vähemmän jatkuvalla syötöllä ja sit nää potentiaaliset fuck buddyt on hiton outoja. En oo varma ettiskö nää tyypit oikeesti jotain vakavampaa ja säikähtää mun asennetta vai mitä hittoa? Toisaalta jos ne ite selvällä suomenkielellä sanoo mulle itsekin, etteivät etsi mitään, niin missä on vika? Tuskin ainakaan mussa!

Mut luusereista huolimatta aion pitää lystiä viikonloppuna. Ja tulevaisuudessa. Tiedossa on pikkasen pintaliitoa (ilman alkoholia, mulla alko uus elämä!), uusiin tuuliin liittyviä juttuja, urheilua, chillailua ja frendejä. Tästä tulee vielä hyvä, aivan varmasti tulee! <3

Holahola luuserit!

Pitkästä aikaa täällä! Mahtavaa! Monet tietysti luulee, että olen ollut niin kiireinen ja elämäni täynnä äksöniä, että en ole yksinkertaisesti kerennyt tulla juoruilemaan tänne mitään, mutta totuus ei ole niin jännittävää.

Tai no olen ollut vähän kiireinen, mutten niin yltiöpäisen kiireinen, ettenkö olisi kerennyt täällä pyörähtää. Oikeasti olen ollut väsynyt ja hiljentänyt vähän elämääni. Olen ollut käytännössä yli pari viikkoa joulun aikaan lomalla (kuten varmasti kaikki muutkin on ollut). Ja sitten mua on väsyttänyt. Ja oon istunu nenä kiinni puhelimessa 237. Mua oikeesti vituttaa noiden appsien selailu. Aamusta iltaan, päivästä toiseen. Nykyään huomaan iltaisin et istun sohvalla selailemassa puhelinta sen sijaan, että vaikka katsoisin tuhannen kerran näytettäviä Sinkkuelämän uusintoja tv:stä. Ja teen tätä tuntikausia. Somettaminen on lamaannuttanu ihmiset ihan täysin, kuinka perseestä!

Joku saattaa huomata pienen negatiivissävytteisen tunnelman kirjoituksissani. Mua ahdistaa työt. Tää jotenkin konkretisoitu vuodenvaihteessa. Kun katson vuotta 2015 eteenpäin näin normisuunnitelmien mukaan, on se täynnä duunia, duunia ja duunia. Mun on pakko koittaa pyöräyttää isommat rattaa mut uusien tuulien kanssa asap ja tehdä niinkin järjetön veto ja jättää vakituinen todella, TODELLA, hyvä ja arvostettu duuni jossain vaiheessa. Ei oo vaan mun juttu. Sori kaikki, mutta kliseisesti vois heittää, et mun my life, my rules. On aika alkaa oikeasti elämään tätä itselle ja jättää muiden odotukset omaan arvoonsa.

Sit mua myös ahdistaa miehet. Esimerkiks tää mun spesiaalitapaus. En oo kuullu siitä varmaan kuukauteen mitään. Me tullaan aivan törkeän hyvin juttuun, meil on paljon yhteistä, seksi aivan huikeeta ja se itse jopa sano, että näkis meidät yhdessä. Sit sille jäbälle ei kelpaa edes seksi mun kans. Mitä vittua? En jaksa edes ajatella asiaa realistisesti, et sen elämä on todella vaiheessa eikä se oo vissiin edes ollut Suomessa tässä nyt toviin, mut se vituttaa mua silti. Miksei se muka haluais mua? Sanomattakin selvää myös se, etten oo ite ottanu siihen mitään yhteyttä.

Tietty oon tavannut tässä kuukauden aikana myös uusia ihmisiä. Ja uusia miehiä. Voisin kertoo yhdestä erityisestä miehestä. Se on todella mukava. Ja hauska. Ja meillä synkkaa. Ja se kuulemma himoitsee mua ihan hulluna. Silti sille riittää näkeminen about kerran viikossa. Eikä se pysty nukkuu mun (tai kenenkään muunkaan kans) yhdessä.

Oikeesti. Mitä luusereita tää kaupunki on täynnä?

Pienestä Thursday bluessista huolimatta ajattelin tehdä tästä vuodesta parhaan ikinä. Pusspuss kaikille! <3