Kestihän sitä kuukausi.

Nimittäin rakastumista ja nyt nyt se arki, paniikki ja sitoutumiskammo sit iski. Tekis mieli heivata Mun Kielletty menemään ja jatkaa ah, niin seesteistä ja mahtavaa sinkkuelämää. Ja lähtee vähän naurattaan miehiä perjantaina...

Good old times?

Ettei elämäni kuulostaisi liian ruusuilla tanssimiselta ja vaahterasiirapissa kylpemisellä, niin voin kertoa, ettei tämä kahden hyvin erilaisen ihmisen tunteiden näyttäminen ja/tai sovittaminen samaan muottiin ole kovin helppoa. Olen viimeiset pari tuntia puinut kavereideni kanssa, että miten tässä pitäisi olla, kun saa toisen suuttumaan jokaisesta sanasta. Ja myönnän täysin, että vika on 50-50 molemmissa. Minun sarkastinen huumori tuottaa ongelmia ja hänen herkkä, mutta hyvin utelias, hipiänsä ei sitä aina kestä. Mikä on kovin ymmärrettävää, mun jutut on ajoittain todella ala-arvoisia!

Salaa kaipaan aikoja, kun minulla oli fuck buddyjä, joita kävin nylkyttämässä ilman huolta huomisesta. Elämä kulki ilman suurempia ongelmia (suurin ongelma oli, jos joku ei antanut) ja pystyi keskittymään muuhunkin kuin johonkin hyvin raastavan ihanaan kaksilahkeiseen.

No enkä! Oikeasti veikkaan kaiken tämän kiukuttelun ja eripuran johtuvan ikävästä, joka vaivaa molempia. Hienoa olla kaukosuhteessa! Jos joku tietää miten tämmöiset hommat hoidetaan kotiin, niin let me know!

Kaikesta huolimatta toivotan mitä parahinta viikkoa sinulle ja minulle, kyllä täältä vielä noustaan! Koska saan mun kultamussukkarakkaan tänne pian!! <3

The Big Bang

Öö sunnuntaiaamu, kello ei ole vielä edes kymmentä, mitä parhain pikkujoulukausi meneillään ja MEITSI ON HEREILLÄ JA YKSIN ENSIMMÄISTÄ KERTAA VARMAAN KUUKAUTEEN.

Skippasin eilisen baarin, koska musta on tullut periaatteessa varattu nainen ja lihatiskillä notkuminen kiinnostaa saman verran kun kilo sitä itseään. En käsitä mitä on tapahtunut, koska vaikka vielä kuukausi sitten kävin baareissa, pidin hauskaa, en katsellut miehiä sillä silmällä vaan keskityin jorailuun ja kavereihin. Sitten tuli elämäni "the Big Bang" ja kaikki muuttui. Tapasin Mun Kielletyn ja loppu onkin melko imelää luettavaa. Oon kelaillut tässä kaikkia tapahtuneita ja menneitä sinkkuvuosiani ja oon huomannut, että juuri edellä kerrotun tylsistymisen takia oon huomaamattani juossut poikkeuksetta kaikkia miehiä karkuun ja suosinut fuck buddyja, jotka eivät ole hidastaneet tai tylsistyttäneet minua. Ainoa asia mitä mun tekis mieli tehdä, on istua Mun Kielletyn kainalossa ja pussailla ja hmmhmmhmm se kanssa loputtomiin. Buu me whore!

Mutta en voi valittaa, oon löytänyt aivan superin miehen. Se tekee mulle ruokaa. Se huolehtii ja välittää musta aidosti. Se haluaa pitää mua kaikin puolin hyvänä, sanoo mulle oikeita (ja ihania) asioita ja on tähtitieteellisen täydellinen sängyssä. Huoh, kaadoin just näppiksille siirappipurkin, mut totuus on toi. <3

Okei, ei me oikeasti vielä ihan virallisesti seurustella, mut molemmat ollaan niin in love ja varmoja tästä jutusta, et ollaan sovittu et ollaan vaan toistemme kanssa ja eletään elämämme onnellisina loppuun asti ilman kiirehtimisiä.

Että sellaista! Siirappista isänpäivää kaikille höpöille iseille! <3