Maanantain vapinat

Elossa ollaan edelleen. Karkasin pienelle minilomalle viime viikolla ja viikonloppuna reivattiin yksi (1) pariskunta avioliittoon (ällöttävää!).

Potentiaalisen kanssa on reissujen vuoksi ollut melko hiljaista viime aikoina, mutta hän rakastaa minua silti, yhä ja edelleen. Eikö niin?

Tämän tärinän ja vapinan vuoksi en pysty nyt parempaan. Tack o adjö!

Yksi melkein soitettu kännipuhelu

Taaskaan ei ole mitään sen suurempaa juoruttavaa. Eilen oltiin baarissa ja tulin kännissä kuin käki yksin kotiin. Olin melkein jo soittamassa elämäni ensimmäistä kännipuhelua Potentiaaliselle, mutta viime hetkellä sammuin tulin järkiini.

Meidän välit ovat taas vähän lämmenneet, olemme nähneet  harva se päivä taas. Ja hän on söpö. Höpö. Voisin sormia napsauttamalla ihastua häneen, mutta en tee mitään aloitetta. Se on hänen heiniään.

Ei mulla muuta. Elämä on ihanaa.

Kaunis päivä!

Huomenta rakas Päiväkirja! Elämä on ihanaa. Kesä tulee, linnut laulaa, silmät ovat täynnä siitepölyä, aivastuttaa ja hengitys rahisee. Voiko mikään olla huonosti? Ei voi!

P.S. Käytiin eilen tiukkasanainen keskustelu Potentiaalisen kanssa, missä kävi ilmi, että olen hänen ainoa. Ja että hän haluaa minua.

I just don't get it?

Holla diary!

En nyt ota selvää siitä hemmetin Potentiaalisesta. Minulla on kaksi vaihtoehtoa, miten tilanne saattaa olla.

Vaihtoehto 1: Hän on todella ihastunut ja rakastunut minuun, niin kovaa ettei uskalla enää tehdä aloitteita, koska käyttäydyn todella kylmästi. (Ai miten niin vaikuttaa kylmältä, jos kerron ettei minulla ole muita, mutta kuitenkin saatan olla viikkoon ottamatta yhteyttä häneen?)
Vaihtoehto 2: Tätä epäilen kovasti, mutta hänellä voisi olla joku toinen (kolmas, neljäs...) tyttö kierrossa.

Uskon, toivon ja rukoilen oikean vastauksen olevan vaihtoehto numero yksi (1).

Haluatko Päiväkirjani kuulla perusteluja? No, viimeksi kun hän oli täällä, teki hän suhteellisen hellän eleen siihen nähden, että me todellakin harrastamme vain seksiä. Nukuimme sylikkäin lusikassa (tai minä nukuin, hän koitti saada minut hereille) ja hän painoi kasvonsa ihan kiinni niskaani. Se tuntui aivan superintiimiltä (ja superihanalta) siihen nähden, miten yleensä käyttäydymme. Eikä hän kaiken tämän söpöilyn jälkeen meinannut lähteä pois luotani, vaikka tiesi autonsa olevan sakkopaikalla (ja hän sai sakot <3).

Mutta kaikesta huolimatta, hänestä ei ole kuulunut sen jälkeen mitään. Eli mitä hittoa? Vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1), vaihtoehto numero yksi (1)!

Hmm... Superstalkkerina myös huomasin ihan ohimennen sivusilmällä, ettei hän ollut ehkä koko iltana Facethefukingbookissa onlinessa. Tai ainakaan koskaan, kun minä olin. UGH! Missä hän oli? Kenen kanssa? Suomen pelin aikaan hän oli, muttei sanonut minulle mitään. MIKSEI?

Sorruin.

Olin halpa ja päästin Potentiaalisen luokseni aamulla.

En ole aivan varma, mutta tunnelma oli erilainen kuin ennen. Kylmempi, kuumempi, kiihkeämpi, laimeampi? Ainoa adjektiivi mitä minulle tulee mieleen, on kyllästynyt. Juttumme polkee paikallaan aika pahasti, ehkä. Enkä nyt tarkoita, että meidän pitäisi välttämättä käydä läpi mikä tilanteemme on (pääsin tuosta ahdistuksesta vihdoin yli, mutta eihän se tietenkään huonoa tekisi), mutta kaavoihin kangistuminen on pahinta mitä tiedän ja sitä on nyt havaittavissa. Niin...

Hän on nyt ainakin kaksi päivää far out. Saa nähdä mitä sen jälkeen, hän saa tehdä seuraavan siirron jos haluaa. Minulla ei ole nyt "mitään tarvetta" nähdä häntä välttämättä enää koskaan  pieneen hetkeen.

Nyt minä jatkan odottelua, että viikonloppu alkaisi. Ihan supermageeta viikonloppua minulle ja sinulle!

Onko joku viisas joskus sanonut naisia vaikeiksi?

Potentiaalinen on pihdannut jo yli viikon. Tarkalleen ottaen olemme nähneet niissä merkeissä viimeksi viime tiistaina. Viikko sitten tiistaina. Ennen vappua tiistaina. Ja viimeksi olemme olleet yhteydessä sunnuntaina. Vappuna ei tullut kännipuheluita tai -viestejä. Ei sitten yhden yhtäkään. Kröhöm, ihan kun itsekään hänelle koskaa soittelisin...

Nyt hän sitten vissiin päätti, että voisi lopettaa mököttämisen (ja pihtaamisen?) (tosin minun aloitteestani, kun aloin juttelemaan Facethefukingbookissa) ja kysyi, josko nähtäisiin aamulla...

Mitä vittua minä teen? Annanko aivan pokkana vai kiukuttelenko vai mitä? Tekisi mieli vetää itkupotkuraivarit hänelle ja käpertyä kainaloon itkemään ja hän voisi silitellä pääni ja pyyhkiä kyyneleeni. Mutta eihän se ole minun tapaistani. Eli? Annanko? Vai olenko vain aamulla avaamatta hänelle oven?

Vai? Tai? Perkele. Aluksi sitä kiukutellaan, kun ei saa ja sitten kun saa, mietitään että antaisiko sittenkään. Ei ole helppoa ei.