keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Tunnelin päässä näkyy valoa. Ehkä.

Mun tunteet on menny tänään vuoristorataa, vihasta helpotukseen ja välinpitämättömyydestä lohduttomaan nyyhkytykseen väkijoukon keskellä. Se et mun ja päänvaivan juttu jatkuu korkeintaan platonisena, on vain hyvä juttu. Siinä herrassa on niin monta muttaa, että ne mutat olisi tuottanut suuremman itkun joskus myöhemmin minulle. Kyllä se silti vituttaa, ärsyttää ja syö naista, ettei kerennyt olla se joka laittaa tälle stopin. Mun pahin painajainen tässä kaikessa on se, että sitten kun tokenen tästä orastavasta burn outista ja löydän jälleen elämäniloni, niin hän haluaakin jälleen jotain vakavampaa. Mutta pysyn vahvana siinä vaiheessa ja muistan esimerkiksi sen, kuinka herraa ei kiinnostanut tukea minua vaikeina hetkinä.

Pohdin tossa pitkät tovit asiaa ja päädyin lopputulokseen, että tämä on oikeasti hyvä juttu. Mulla on helpottunut olo (suurimman osan aikaa) ja katse tiukasti tulevaisuutta kohti. Tiedossa on hyvin työntäyteinen talvi ja ei mulla mahdu ketään ylimääräistä ongelmaa elämääni. Joku kiva ja täydellinen kylläkin, jonka kanssa hommat menisi omalla painollaan, mutta ei mitään vänkäämistä, kinailua, epävarmuutta ja ahdistusta aiheuttavaa tapausta.

Mulla on huomenna onneks vapaapäivä. Aattelin potkia itteeni ihan huolella perseelle ja skarpata tästä mun masennuksesta ja uupumuksesta ylös. Ei tää murehtimalla parane, perkele.

Ahdistus vol 69

Mun kriisi ja ahdistukset sen kuin jatkuvat. Edes pidennetyt viikonloppureissut eivät auta minua, tuntuu että olen aivan loppu. Myös miesasiat tuntuvat menevän mönkään, mun tää päänvaiva alkoikin perumaan puheita (mikä on sinäänsä jännä tän mun käytöksen huomioonottaen) ja ei haluakaan musta mitään sen enempää.

Sellaista. Saatan palailla asiaan seuraavan kerran jostain palmujen alta. Terve vaan!

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Eksistentiaalinen kriisi

Minut on vallannut otsikon mukainen olemassa olon kriisi, missä kyseenalaistan itseni, elämän, elämän tarkoituksen ja tarpeellisuuden sekä käytännössä kaiken muunkin.

Kuten ehkä joku tietääkin, tein keväällä suuren elämänmuutoksen vaihtamalla työpaikkaa ja ns. hyppäämällä oravanpyörästä pois ennen keski-ikäisyyttä. Tuntuu silti siltä, että sekään ei nyt välttämättä riitä. Tämän kaiken sekoilun ja ahdistuksen taustalla saattaa olla ihan sellainen yksinkertainen fakta, etten ole lomaillut kunnolla pariin vuoteen ja siksi olen vähän väsynyt jatkuvasti ja aavistuksen vittuuntunut kaikkeen.

Mulla ei oo ikinä ollut mitään hinkua muuttaa Suomesta pois eikä matkustelu ole ollut suurin intohimoni koskaan. Paitsi nyt. Tuntuu että jonnekin kauas pitäisi päästä, jotta näkisi lähelleen. Tämä ei vaan nyt aivan onnistu tässä työtilanteessa (luojan kiitos siellä pyyhkii hyvin, mutta olisi kiva jos jaksaisi ja osaisi iloita siitäkin) kovin hyvin, koska silloin romuttaisin kevään ympäri pyöreiden päivien työt ja olisin ilman duuneja siinä vaiheessa jos ja kun palaisin Suomeen.

Helpoin ratkaisuhan tähän ongelmaan olisi Eurojackpotin päävoitto, kevyet 37 miljoonaa euroa, jotka ensi viikolla ajattelin kuittata itselleni. Viime yönä keksin tämän idean ja pyörittelin pari asiaa mitkä tekisin samantien. Tässä mun To do-lista, kun vajaa 40 milliä tipahtaa mun tilille noin kuukauden kuluttua ensi perjantaista:

- Osta isompi kämppä (kattoterassilla)
- Osta loma-asunto
- Osta vene
- Osta uusi lompakko
- Palkkaa siivooja/ruuanlaittaja
- Osta lentoliput yksityissaarelle
- Palkkaa terapeutti

*Noin viisi tuntia myöhemmin*

Ton terapeutin palkkaamisen jälkeen löysin aluks itseni katselemasta Suomen kalleimpia kämppiä, joiden jälkeen olin hilkulla ostamassa äkkilähtöä jonnekin kauas, kunnes tajusin, ettei minulla ole vielä niitä rahoja. Pian, muttei vielä.

Miesjutut menevät niin ja näin. Olen nähnyt tätä mun alkuvuoden totaalista päänvaivaa viime aikoina paljon ja meidän yhdessä olo on kaikinpuolin hyvin tulista ja räjähtelevää, niin hyvässä kuin pahassakin. Nähtiin eilen pikaisesti ja minun juuri alkaneiden naistenvaivojen vuoksi oli ensimmäinen kerta kun ei harrastettu seksiä ja oli jotenkin laimeeta ja aloin kyseenalaistamaan jälleen meidän suhteen ja sen järkevyyden. Ei olla siis puhuttu vieläkään, että onko tämä kenties kohti jotain vakavampaa vai vaan hauskanpitoa hyvin tiukilla säännöillä (mulla ei saa olla muita). Ollaan periaatteessa todella samanlaisia, mutta samalla kuitenkin hyvin erilaisia ihmisiä ja olen viimeisen vuorokauden hyppinyt seinille, kun olen koittanut miettiä tätä kaikkea, plussia ja miinuksia ja mahdollista jatkoa ja mahdollista suhteen lopettamista. En tiedä.

Taidan lisätä listaan, että tilaan yhden Prinssi Uljaan valkealla ratsulla, jonka kanssa kaikki natsais just eikä melkein.

Sellaista. Mulla oli tarkoitus kirjoittaa hirveän pitkästi ja syvällisesti pohdiskellen sekä kertoillen muutamista hauskoista bileilloista, mutta tuo parin tunnin tulevaisuudensuunnittelubreikki vähän kosautti aikataulut ja mun tarvii alkaa vääntää nyt duuneja.

Ihanaa darramaanantaita muillekin, palataan asiaan asap. Puspus! <3

P.S. KRISSE TUU KERTOON KUULUMISIA!