Kaikki hyvin taas.

Viikonloppu teki tehtävänsä, oon takas punasilmäisenä, tärisevänä, hikoilevana ja hyvin tyytyväisenä sinkkuna. Vietin viimeiset pari päivää maailman parhaassa seurassa, humalluin ihan liikaa ja no... Vietin parhaan viikonlopun hetkeen. Mutta mun pää selveni, tajusin kuinka siistiä mun elämä on, sain relattua ja ladattua akkuja. Okei, vika juttu oli valhe, mutta muuten totta joka sana.

Mua edelleenkin sylettää mun nykyinen duuni ja ala, mut ei auta itku markkinoilla nyt, vaan on toimittava. Ja aloitan toiminnan samantien kun tää darra väistyy.

Ja sit. Haluisin mennä yhden julmettoman kuuman miehen kans deiteille. Minä. Haluan. Deiteille. Se mies on 110% tihkuvaa seksiä, mua kuumottaa sen ulkoinen habitus niin kovaa, et haluisin linjoja pitkin tipahtaa sen syliin ja nylkyttää joku vuorokausi sitä putkeen.

Et ei mulla muuta, täällä kaikki taas hyvin! <3

Ristiriita

Mulla on outo olo. Mun tunteet on ihan solmussa ja ristiriidassa. On jotain, mitä en ehkä osaa tai halua myöntää itselleni. Ennen kuin kerron, että mitä se on, puolustuksekseni vedän tämän pimeän ajan ja ihmisen normaalin läheisyyden tarpeen.

Eli. Minusta olisi kiva, että elämässäni olisi yksi (1) hyvin erityinen henkilö. Ei kuitenkaan mikään virallinen poikaystävä, mutta joku jonka viereen voisi mennä nukkumaan tarvittaessa. 

Syystä tai toisesta mulla on moneen vuoteen ensimmäisen kerran olo, että tarvitsen läheisyyttä. Tämä olo saattaa johtua siitä, ettei minulla ole tainnut olla näin periaatteessa hiljaista vaihetta elämässäni useampaan vuoteen. Ensin oli seurusteluseksiläheisyysoverdose, sit oli Potentiaalinen useamman vuoden ja viime talvi meni Mun Kielletyn kans. Olen viime aikoina ikävöinyt systeemiä Potentiaalisen kanssa. Aika on todella pahasti kullannut muistot, mutta kuinka siistiä se oli, että yksi puhelinsoitto ja herra oli useimmiten käytettävissä. Voin kertoa, todella siistiä! Eli käytännössä kaipaan elämääni vakavaa ja pysyvää seksisuhdetta. Anyone?

Tietenkään kukaan elämässäni pyörivistä miehistä ei täytä vakavan seksipartnerin kriteereitä, koska ne ovat joko liikaa tai liian vähän. Kelailin just, et laittaisinko Tinderiin ihan reippaasti mitä haen? Toisaalta, mun duunien ja oman pärstän kannalta voi olla parempi, etten laita.

Luojan kiitos on perjantai ja viikonloppuna on tiedossa aivan huikeita juttuja. Ehkä mun pää selkenee ja sydän kylmenee sen aikana. Mahtavaa loppuviikkoa sulle ja mulle! <3

Kerran kymmenessä vuodessa...

...on hyvä käydä kunnon deitellä. Ne meni ihan hyvin, tyyppi oli hauska, mutta ei yhtään mun tyylinen. Oon kovin tyytyväinen ettei siitä oo kuulunu enää mitään.

Ja luonnollisesti treffien jälkeen hipsin tän erään Spesiaalin luokse ja vain juteltiin puoli yötä. Ei, ei edes n*ssittu. Nyt vähän väsyttää. Se on vaan niin siisti tyyppi! Eikä halua onneks seuccaa. Vaikka se eilen sanoikin et näkis helposti et seurustelis mun kanssa, jos tilanne olis parempi. Käskin sen olla hiljaa.

Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Tää mun darra vaan jatkuu, mun oli eilen pakko karata kesken päivän himaan nukkuu pariks tunniks. Ei auttanu. Mul on huomenna deitit. Ihan oikeat deitit. Ja Mun Kielletty otti muhun yhteyttä eilen. Samoin Potentiaalisen BFF toissa päivänä. Ei sit muuta.

Vuosisadan darra.

Pitikin pitää pari melko tipatonta viikonloppua. Jos tästä päivästä selviin hengissä, selviän mistä vaan ja lupaan miettä noiden kakkosten vetämistä uudestaan.

Awkward!

Tämä Spesiaali (alan luultavasti pian käyttämään hänestäkin hipsukoita)... Mitenhän tämän tarinan edes alottaisin? Noh. Hän on överisuorapuheinen ja rehellinen, joka on todellakin fine by me. Hän on eronnut taannoin piiiitkästä suhteesta ja haluaa olla sinkku ja deittailla muita, mikä on myös minulle ok. Viikonloppu koitti, eksyttiin vähän ulkoilemaan kavereiden kanssa (kuka tippui tuolilta? Mikä yllätys, Filippa juhlimassa!) ja todella kummallisten sattumien kautta eksyimme raflaan X (sanomattakin selvää, etten ikinä käy siellä). Olin kerennyt olla sisällä noin 15 sekuntia, kun näen Spesiaalin (seisoin tietty ainoana naisena muutaman miehen kanssa). Neljän hengen seurueessa, kaksi miestä ja kaksi naista. Tupladeitit siis. Sydän hypähti tietty vähän kurkkuun, mut öögasin tilanteen nopeasti, katseemme kohtasi, hymyilin ja moikkasin hänelle hieman vaivihkaa. Heidän tupladeittiseurueensa oli juuri sopivasti lähdössä ja heidän piti kulkea ohitsemme ulko-oville. Spesiaali tuli kohdalleni, oli silminnähden jäässä ja selitti änkyttäen: "Öö sori, meidän pitää nyt mennä..." ja halasi minua. Olin kerennyt onneksi sulatella koko tapausta kokonaiset 30 sekuntia, jotta kykenin olemaan arvokkaan viileä, väläyttämään hänelle hurmaavan hymyn ja päättämään kohtaamiseen aidosti iloisella äänensävyllä sanoihin: "Joo ei mitään, mukavaa illanjatkoa!".

Heidän lähdöstään meni noin kolme (3) minuuttia, kunnes sain ensimmäisen viestin. Luin sen jossain vaiheessa iltaa, mutten vastannut. Myöhemmin yöllä tuli toinen. Ja aamulla kolmas. Vastasin hänelle lopulta aloittaen viestin sanoilla: "Bro' chill out..." (saanko ainakin kahdeksan (8) cooliuspistettä?). Johon hän sitten vastaili kaikkea ällöttävää ja itsestäänselvää, että oon paras jne. KERRO MULLE JOTAIN UUTTA! Tietysti hänellä oli paikannus päällä puhelimessa ja näin, ettei niitä viestejä oltu lähetetty himasta. Ylläri.

En tiedä ihan tarkkaan mitä tossa jutussa oli, mut multa meni vähän fiilis. Mut ei se haittaa, mul on deitit tiedossa lähipäivinä (APUA!).

Sellaista. Nyt pitää juosta palaveriin. Mageeta viikkoa sulle ja mulle! <3