P.S. ...

Pieni irtiotto tästä sykkivästä pääkaupungistamme teki tehtävänsä ja huomattavasti rauhallisempi, levänneempi ja seesteisempi Filippa on takaisin kuvioissa mukana. Viikonloppu meni rentoutuessa ja nukkuessa. Ja poratessa. Itkin perjantaina ylhäisessä yksinäisyydessäni kuin pieni porsas about vuoden itkut pihalle. Se helpotti kummasti ja selkeytti ajatuksia aikalailla.

Miesjutut olen edelleenkin rajoittanut tähän yhteen spesiaaliin, jonka kans meillä on tosi, TOSI, ihanaa yhdessä. Mutta luojan kiitos se ei halua seuccaa. Aloin kelaileen näitä juttuja ja vaikka se on tyyppinä todella kiva ja aviomiesmatskua, iski muhun kauhea paniikki, kun aloin miettiin, et jos tää nyt oliski tässä. Ei onneks oo! Huh. Mietin et jos ehdottaisin sille puhdasta seksisuhdetta loppuelämäksi, oiskohan se ok?

Ja mitä mun tulevaisuuden suunnitelmiin tulee, aion laittaa niihin tällä viikolla niin paljon vauhtia kun vain mahdollista. En kestä tätä enää!

P.S. Ai niin! Mul on ihan järkyttävää pahoinvointia ollu täs jo muutaman päivän. Wish me luck!

Pieni flippaus

Oikoluin tän nopsaa, pahoittelen sekavaa ja hieman epävakaata tekstiä. Oon oikeasti ihan kunnossa, mulla on vaan joku haikeusmoodi nyt päällä.

Mua kriisityttää ja vähän masentaa, haluaisin olla Krissen tavoin jo perillä. Tiedän, että unelmani jahtaaminen vie oman tovinsa ja sattuneista syistä en ole voinut vielä alkaa konkreettisesti kulkemaan sitä kohti muutoin kuin ajatuksissani. En malttaisi olla paikoillaan ja odottaa sopivaa hetkeä.

Mun pitäis olla tästä kaikesta ihan sika innoissani, että "JES OLEN LÖYTÄNYT OMAN JUTTUNI!", mutta silti mulla on ollut vähän mieli maassa. En tiedä onko se johtunut syksystä vai mistä (miehistä). En ole ehkä ikinä ollut kauhean takertuvaa ja roikkuvaa tyyppiä, mitä miehiin tulee, mutta en voi väittää, etteikö Mun Kielletyn seurustelusuhde vähän saa mua alakuloiseksi jollain tavoin. Ei sen takia, ettenkö haluaisi hänen olevan onnellinen tai saisi jatkaa elämäänsä, vaan siksi, että kaikki on ihan oikeasti ohi. Joku toinen tyttö saa nähdä hänen hymynsä, olla hänen sylissää ja kokea sen intohimon ja rakkauden mitä siitä tyypistä lähtee. Onhan meidän juttu ollut jo pitkään loppu ja minullakin oli ne muutamat (lähemmäs 15 kappaletta! Hups...) miesseikkailut kesällä, mutta silti. Olo on kovin haikea.

Kuitenkaan en ole surullinen asiasta. Alakuloni ja haikeuteni alla kuitenkin hymyilen hänelle, niin hyvä tyyppi tarvitsee hyvän tytön rinnalleen. Ehkä minua ahdistaa se, ettemme ole missään väleissä hänen kanssa. Haluaisin ottaa häneen yhteyttä ja sanoa, että olen onnellinen hänen puolestaan ja toivon hänelle pelkkää hyvää. Pyytää anteeksi sanottuja asioita ja tehtyjä juttuja. Ehkä voisin sanoa, että minulla on ikävä häntä ja tämä seurustelu konkretisoi sen, etten välttämättä voi kovin hepposin perustein ottaa häneen yhteyttä ja alkaa frendailemaan hänen kanssaan.

Muihin miehiin en jaksa taaskaan paneutua. Mulla oli ollu tässä viime viikkoina vientiä, mut oon dumpannu kaikki deittikutsut niin tylysti, ettei niistäkään tyypeistä kuulu enää kenestäkään mitään. Ja tää yks spesiaali on kiireinen elämässään ja reissaa ympäri maailmaa koko ajan. Mutta turha tässä on valittaa, itse oon soppani ja tämän eräänlaisen hiljaiselon ympärilleni keittänyt. Pieni rauhottuminen tekee minulle hyvää oikeasti hieman riehakkaan ja hektisen kesän jälkeen.

Nautin hiljaiselosta ainakin vielä tämän viikonlopun ja koitan saada tämän pienimuotoisen flippaukseni selvitettyä luonnon helmassa. Superia viikonloppua! <3

Kiitos, kiitos, KIITOS!

Jes hei kiitos sille tai niille jotka ikinä lähettikään minulle hyvää karmaa. Olen juuri saanut niin törkeän hyvää seksiä sen spesiaalin kanssa, et mun tekis mieli kosia sitä (ei oikeesti!).

Ihanaa viikonloppua kaikille, jakakaa rakkautta. Ja jotain muutakin. Se on kivaa! <3

Otetaan vastaan hyvää karmaa, annetaan pois huonoa!

Nyt sitä hyvää karmaa jostain tänne heti ja paljon! Viime aikoina pienet vastoinkäymiset ovat rytmittäneet elämääni ja ne tuntuvat vaan jatkuvan. Voitte minun puolestani loppua jo, kiitos.

Tänään esimerkiksi olen huomannut että Mun Kielletty seurustelee ihan virallisesti ja tää yks spesiaali tyyppi on alkanut erinäisissä someissa seuraamaan erästä todella halpaa ja epämiellyttävää tyttöä. Lisäksi muutama tyyppi on hiljentynyt pelottavasti viikon sisällä.

What's wrong with my life now?

I found it!

Olen jo vuosikausia miettinyt, mikä on se juttu mitä haluan tehdä oikeasti työskeni. Olen keksinyt sen vihdoin. Se on aivan päinvastainen nykyistä alaani kohtaan, mutta olen tehnyt sitä enemmän tai vähemmän huomaamattani aina, eli se on käytännössä kulkenut vierelläni koko ajan, mutta en ole tajunnut sitä. Minun pitää pikkuhiljaa vetäytyä nykyisistä hommistani ja suunnata korkkarini oikeaan suuntaan. Tää fiilis on aivan mahtava, kun tietää, että edessä on tulevaisuus missä työajat eivät ole maanantaista perjantaihin ja saat tehdä jotain, mistä todellakin nautit. Life is good!!!!

Miesjutuista en jaksa edes puhua, ne on taas ihan sekaisin! Peace! <3

Eeppinen kriisi.

Siitäkin huolimatta, että elämäni on ajoittain melko menevää ja jännää, on pinnan alla kytenyt pitkään tyytymättömyys. Mun oli pakko ottaa vähän omaa lomaa ja selvittää päätä. Musta tuntuu, et saatan sanoa pian hyvästit Suomelle hetkeksi aikaa ja menen auttamaan orpoja norsun poikasia jonnekin. Ne tarvitsee mua enemmän nyt mitä mun a(a)siakkaat. Haluan heittää nurkkaan kaiken pintaliidon ja glamourin, pukeutua risasiin shortseihin ja heinähattuun. Ja auttaa -  tehdä jotkut enemmän apua tarvitsevat onnelliseksi. Suomessakin on paljon apua tarvitsevia, mutta nyt tuntuu siltä, että on pakko lähteä kauas, että näen taas selvästi. Viimeinen vuosi on mennyt sumussa ripauksella tähtipölyä, olen hukannut itseni ja sen mitä elämältä haluan. En mä jaksa ikuista shampanjan juontia Helsingin pintaliitopaikoissa, siitä tulee korkeintaan kauhea darra ja morkkis.

Kuten huomaatte, mua kriisityttää ja pahasti!