Freak out

Voi vittu. Mä oon flipannu ihan täysin.

Minä, Filippa Madafaking Kveen, haluaisin löytää jonkun ihanan miehen. Oon ollut viime päivät ihan paskana kun tajusin tän jutun. Oon muutenkin pehmentynyt (henkisesti onneksi) ihan törkeesti, en edes meinaa tunnistaa itseäni ja ajatuksiani. Keittiöpsykologisoin asiaa ja ainoa looginen syy on tähän iso elämän muutokseni tuossa taannoin. Vanhassa elämässäni tein töitä miesvaltaisella alalla, missä minun piti 247 näyttää kaikille, että kyllä minä selviän ja pärjään. Nyt kun työympäristö on aivan eri, on myös mun pehmeempi puoli päässyt valloilleen ja se heijastuu myös mun vapaa-aikaa todella pahasti.

Mitähän vittua mä teen? En oo ikinä pokaillut ketään kunnolla. Voisinko ostaa postimyynnistä poikaystävän itselleni? Vai siis miten tässä nyt pitää toimia, kun ajatukset toimiikin kuten normaalilla tytöllä.

Nyt mua alkoi ahdistaan kun kirjoitin tän asian tähän. En mä ehkä haluakaan seurustella sittenkään. En tiedä. En pysty edes tänään vetämään perseitä, koska huomen pitää taas painaa duunia. Helvetti. Osaako joku auttaa mua? Jumala? Karma? Antakaa joku pieni vinkki miten päin mun pitäis olla!

Eat, work, sleep, repeat.

Ihana Tapsa oli ollut vallan hupsulla tuulella ja luullut, että minun ja päänvaivani juttu olisi muuttunut vakavaksi. Ikävä (?) tuottaa pettymystä, mutta syy radiohiljaisuuteen on ollut edelleen uusi elämäni. Olen paahtanut tukka putkella menemään yötä päivää ja käynyt kotona lähinnä nukkumassa. Tai en edes lähinnä käynyt, vaan käynyt.

Nyt tilanne on se, että flunssa on kaatanut minut sänkyyn ja olen lepäillyt ja lataillut akkuja tässä muutaman päivän (vapullahan ei ole sitten mitään asiaa tämän kanssa).

Kun kerroin aiemmin tuosta minun ihastumisesta päänvaivaani, niin se pitää osittain edelleen paikkaansa. Hän on siisti ja ihana ja helvetin haluttava tyyppi, muttei minun tuleva aviomieheni. Minua melkein ärsyttää, että hänellä on sellaisia arvoja tai luonteenpiirteitä mitkä sotivat omaa arvomaailmaani vastaan. Hän on ihana, mutta vain hetken huumaa. Sitä kauan tämä huuma kestää, en osaa sanoa.

Mitään muita mainitsemisen arvoisia miehiä elämässäni ei tällä hetkellä sitten olekaan, johtuen siitä, että olen vähän tarkoituksella haudannut itseni duuneihin ja downgradennu mun sosiaalisen elämän aika minimiin. Tämä siksi, että pystyn kesällä ottamaan vähän iisimmin ja elämään silloin.

Ja mitä mun uraan tulee, oon edelleen ihan sika innoissani kaikesta ja viihdyn hommissa helpostikin aamusta iltaan. Paljon teen duunia ns. ilmaseks ja omaan piikkiini, mutta jaksan uskoa, että tämä kaikki myöhemmin palkitaan ruhtinaalisesti. En vois olla onnellisempi päätöksestäni hypätä puuduttavasta oravanpyörästä tarpeeksi ajoissa pois, vaikka tämä nykyinen homma on ainakin henkisesti noin miljoona kertaa vaativampaa ja vie multa kaikki mehut, mutta se myös antaa mulle muutakin kun rahaa tilille kerran kuussa. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei ympäripyöreet päivät ja jatkuva duunintekeminen "välillä" töki, mut pakko takoa kun rauta on kuumaa.

Että sellaista. Kaikki hyvin Tapsa hyvä! Tuun kyllä tänne kertomaan jos tapahtuu oikeasti jotain jännittävää, mutta te ette halua kuulla kuinka herään kello 5:30, lähden duuniin, tuun kotiin joskus klo 21 ja menen nukkumaan. Niin. Heippa!