Viekää minut hoitoon. Sunnuntaiaamu ja minulla on täysi tohina jo päällä. Pesukone laulaa ja siivoukset ovat aluillaan (ensin kuitenkin ihan vähän dataan...).
En tiedä onko tämä karmaa vai mitä, mutta en osu IKINÄ Potentiaalisen kanssa samaan aikaan ulos. Vuoden sisällä olemme kaksi kertaa olleet samaan aikaan samassa kaupungissa baareilemassa. Eilen oli Potentiaalinen ja minun täytyi syystä ja toisesta jumittaa himassa koko ilta. Syy miksi haluaisin tavata hänet humalassa on se, että hän saisi sanoa suoraan kuinka ihastunut minuun on.
Tilanteemme on ollut käytännössä sama jo viimeiset puoli vuotta. Aavistus pientä hempeilyä ja söpöjen lempinimien keksimistä hänen puoleltaan on alkanut olemaan, mutta muuten pari kertaa viikossa u know what. Sen verran salaista verhoa raotin hänelle pari päivää sitten, kun raukka oli jo parina päivänä kysellyt sivulauseissa minun muista mahdollisista miehistä, että onko niitä ja kuinka paljon. Vastasin totuudenmukaisesti olematta yhtään salaperäinen (damn it), että muita ei ole ja hän vaikutti todella tyytyväiseltä vastaukseen. He loves me.
Niin. Kuten huomataan, edelleenkään elämässäni ei tapahdu mitään erikoista. Ehkä suljen tämän kokonaan. We'll see.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti