Kahta minuuttia vaille itku

Voi vittu että ahdistaa. Potentiaalisen ja minun välinen hiljaisuus on jatkunut jo hieman yli kaksikymmentäviisi (25) tuntia, syystä että ?.

En oikein tiedä mitä tapahtui. Hän ryntää tänne suoraan koneesta, on iloinen jne. Aamulla kaikki on jotenkin kylmää, hän ryntäsi (saattoihan siihen vaikuttaa toki se, että hän oli melkein myöhässä töistä...) ulos asunnostani ja se siitä. Ok, aamupäivällä muutama viesti vielä vaihdettiin, mutta sen jälkeen totally silence!

Vaihtoehtoja tälle hiljaisuudelle olen tietysti miettinyt koko yön, tässä muutama:

1. Hän tajusi olevansa niin rakastunut minuun, että on pakko ottaa vähän etäisyyttä (Anna sen olla tämä!)
2. Hän tajusi, että olen todella huono ja tylsä (Tämä vaihtoehto on mahdoton!)
3. Hän on ihastunut (Joo no, korkeintaan minuun, koska on mahdotonta ihastua kehenkään toiseen enää sen jälkeen, kun on ollut kerran kanssani. Haha.)
4. Hänellä on kiire töissä (Ei pitäisi olla nii kiire, että unohtaa elämänsä naisen siinä hässäkässä!)

Eli ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jää numero uno (1) tai numero quattro (4).

No, vaikka on todella kivaa, että Potentiaalinen rakastaa minua niin paljon, että ihan ujostuttaa, niin minulla on edelleen eilinen dilemma ratkaisematta... Mitä vittua haluan/teen tälle meidän suhteelle? Minun mielenterveydelle tällä ei ole kovin hyvä vaikutus, nähtävästi.

Kaikki keittiöpsykologit, Ellu Jokiset ja Dr. Phillit, avatkaa sanaiset arkkunne ja auttakaa vitun hukassa olevaa neitoa!