En pysty keskittymään töihin; sydämeen sattuu ja kurkkua kuristaa. Ikävöin ja pohdin niin kovasti Maailman Ihaninta. Mietin hänen lausumiaan sanoja ja mitä hän niillä mahtoi tarkoittaa. Kidutan itseäni muistelemalla kuinka hän kosketti minua. Tai katsoi jäätävän sinisillä silmillään minua.
Arrrrrg, kuolen tähän ikävään ja ahdistukseen! Ja epätietoisuuteen. Ja kaikkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti