Freak out

Voi vittu. Mä oon flipannu ihan täysin.

Minä, Filippa Madafaking Kveen, haluaisin löytää jonkun ihanan miehen. Oon ollut viime päivät ihan paskana kun tajusin tän jutun. Oon muutenkin pehmentynyt (henkisesti onneksi) ihan törkeesti, en edes meinaa tunnistaa itseäni ja ajatuksiani. Keittiöpsykologisoin asiaa ja ainoa looginen syy on tähän iso elämän muutokseni tuossa taannoin. Vanhassa elämässäni tein töitä miesvaltaisella alalla, missä minun piti 247 näyttää kaikille, että kyllä minä selviän ja pärjään. Nyt kun työympäristö on aivan eri, on myös mun pehmeempi puoli päässyt valloilleen ja se heijastuu myös mun vapaa-aikaa todella pahasti.

Mitähän vittua mä teen? En oo ikinä pokaillut ketään kunnolla. Voisinko ostaa postimyynnistä poikaystävän itselleni? Vai siis miten tässä nyt pitää toimia, kun ajatukset toimiikin kuten normaalilla tytöllä.

Nyt mua alkoi ahdistaan kun kirjoitin tän asian tähän. En mä ehkä haluakaan seurustella sittenkään. En tiedä. En pysty edes tänään vetämään perseitä, koska huomen pitää taas painaa duunia. Helvetti. Osaako joku auttaa mua? Jumala? Karma? Antakaa joku pieni vinkki miten päin mun pitäis olla!

Eat, work, sleep, repeat.

Ihana Tapsa oli ollut vallan hupsulla tuulella ja luullut, että minun ja päänvaivani juttu olisi muuttunut vakavaksi. Ikävä (?) tuottaa pettymystä, mutta syy radiohiljaisuuteen on ollut edelleen uusi elämäni. Olen paahtanut tukka putkella menemään yötä päivää ja käynyt kotona lähinnä nukkumassa. Tai en edes lähinnä käynyt, vaan käynyt.

Nyt tilanne on se, että flunssa on kaatanut minut sänkyyn ja olen lepäillyt ja lataillut akkuja tässä muutaman päivän (vapullahan ei ole sitten mitään asiaa tämän kanssa).

Kun kerroin aiemmin tuosta minun ihastumisesta päänvaivaani, niin se pitää osittain edelleen paikkaansa. Hän on siisti ja ihana ja helvetin haluttava tyyppi, muttei minun tuleva aviomieheni. Minua melkein ärsyttää, että hänellä on sellaisia arvoja tai luonteenpiirteitä mitkä sotivat omaa arvomaailmaani vastaan. Hän on ihana, mutta vain hetken huumaa. Sitä kauan tämä huuma kestää, en osaa sanoa.

Mitään muita mainitsemisen arvoisia miehiä elämässäni ei tällä hetkellä sitten olekaan, johtuen siitä, että olen vähän tarkoituksella haudannut itseni duuneihin ja downgradennu mun sosiaalisen elämän aika minimiin. Tämä siksi, että pystyn kesällä ottamaan vähän iisimmin ja elämään silloin.

Ja mitä mun uraan tulee, oon edelleen ihan sika innoissani kaikesta ja viihdyn hommissa helpostikin aamusta iltaan. Paljon teen duunia ns. ilmaseks ja omaan piikkiini, mutta jaksan uskoa, että tämä kaikki myöhemmin palkitaan ruhtinaalisesti. En vois olla onnellisempi päätöksestäni hypätä puuduttavasta oravanpyörästä tarpeeksi ajoissa pois, vaikka tämä nykyinen homma on ainakin henkisesti noin miljoona kertaa vaativampaa ja vie multa kaikki mehut, mutta se myös antaa mulle muutakin kun rahaa tilille kerran kuussa. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei ympäripyöreet päivät ja jatkuva duunintekeminen "välillä" töki, mut pakko takoa kun rauta on kuumaa.

Että sellaista. Kaikki hyvin Tapsa hyvä! Tuun kyllä tänne kertomaan jos tapahtuu oikeasti jotain jännittävää, mutta te ette halua kuulla kuinka herään kello 5:30, lähden duuniin, tuun kotiin joskus klo 21 ja menen nukkumaan. Niin. Heippa!

shitshitshit

Moi! Oon ihastunut. Sain itseni kiinni ajattelemasta sitä, kuinka haluaisin halata ja päästä tän mun alkuvuoden päänvaivan kainaloon. Hieno homma. Kuka veis mut hoitoon?

Sellaista.

Mun uudet duunit ovat käynnistyneet todella vauhdilla ja on tullut painettua välillä yötä päivää hommia. Ja välillä taas oon ollu klo 12 päivällä valmis, vaikka kuten tänään. Tää on just se mitä oon halunnu; itse päätettävät vaihtelevat työajat, mitkä voi itseni halutessa olla maanantaista perjantaihin klo 8-16 tai jotain ihan muuta. Mulla on olo kuin vapaalla taivaanlinnulla ja oon tositositosi onnellinen. Mutta myös äärimmäisen väsynyt. Tällä viikolla on ollut vähän huonompi flow hommissa ja ensimmäiset epätoivon itkut on tullut tiratettua, mutta se kuuluu asiaan. Kaikki on mennyt tähän asti niin älyttömän hyvin, et pieni vastoinkäyminen herättää tän prinsessan hyvin todellisuuteen ja laittaa tsemppaamaan vieläkin enemmän.

Mun duunissa on se hyvä puoli, et se on todella intensiivistä ja vaatii multa ihan älyttömästi. Niitä tehdessä en kykene tai pysty miettimään mitään muuta, vaan fokus on ihan aikuisten oikeasti 110% niissä, enkä myöskään näe ympärillä olevaa maailmaa. Oon pystynyt blokkaamaan vähäisetkin ajatukset miehistä todella hyvin ja oon aika onnellinen siitä, koska ne on ihan tyhmiä. Yks on ärsyttävä, toinen väärällä puolella maapalloa, kolmas ei tajua ja neljäs ei vaan muuten nappaa.

Sellaista. Tääl on kaikki hyvin, onko siellä (KRISSE!!!)?

13.

Voi pyhä sylvi mun elämä on siistiä tällä hetkellä! Oon kelaillu täs pari viikkoa jo miksen tehnyt tätä oikeasti jo aikaisemmin. Toisaalta en varmasti osaisi arvostaa tän mun duunin siisteyttä, jos en olisi mennyt aluksi ojasta allikkoon väärällä alalla muutamia vuosia.

Mulla on tapana tehdä "manauksia" ja löysin yhden päiväyksellä 13.2.2015, jossa toivoin saavani tän mahdollisuuden itselleni. Jos olisin silloin nähnyt tasan kuukauden päähän myöskin perjantai 13. päivään, niin olisin varmasti pissannut housuuni. Täytyy olla varovainen näissä mun manauksissa, etenki viime aikoina ne ovat toimineet pelottavan hyvin. Onneks nää ei oo onneks toiminu miesjutuissa, koska mulla olis tällä hetkellä noin 99 aviomiestä ja kaikki ongelmia.

Josta päästiinkin näppärällä aasin sillalla miehiin.  UNIVERSUMIN IHANIMMASTA ei oo kuulunut mitään, luonnollisesti. Muista on sitten senkin edestä ja mua ei vaan kiin-nos-ta ne. Miks se menee aina näin? En käsitä!

Ai pahus. Juuri tossa aikataulutin mun ensi viikkoa ja mulla on siellä tasan yks vapaapäivä, muuten oon kellon ympäri töissä. Eli ihan jees, että UNIVERSUMIN IHANIMMASTA ei kuulu mitään, koska sillon mun pitäis kuola suupielestä valuen kieltäytyä hänen treffaamisesta. Eiku?? Haluisin mä sittenkin sanoo sille: "Sori muru mulla on kiireitä duunissa!".

Muutama kysymys.

Mulla on tossa mun vieressä vuoren korkuinen pino duunihommia, mitä pitäis käydä läpi, mutten voi keskittyä koska mua panikoittaa ja pahasti.

Mulla pyörii mielessä vaan UNIVERSUMIN IHANIN ja hänen käytöksensä. Hänestä ei ole (yllätysyllätys) kuulunut mitään sen jälkeen kun erottiin. Mutta ihan oikeasti. HÄN pussasi minua ennen kuin erottiin. Keskellä katua ja käytännössä keskellä kaupunkia. Ja asun Helsingissä eli yhdessä maailman suurimmista metropoleista. Mulla pyörii miljoona kysymystä päässä. Miks se pussas mua? Tarkottiko se jotain? Jos tarkoitti niin mitä? Entä jos ei tarkottanu, miks se silti teki sen? Mitkä sen motiivit on? Voisinko saada yksisarvisen? Ja koiranpennun? Ja voisinko olla tuleva rouva UNIVERSUMIN IHANIN? Olinko edes hyvä? Miks se pussas mua? Pussaileeko se muitakin samalla tavalla? Keskellä kaupunkia? Kuka? Mitä? HÄ??

Rakas universumi lähetä mulle vastaukset ja tähdet hyvät, pysykää niillä oikeilla paikoillanne. Kiitos!

Kiitos tähdet!

Ne ovat olleet viime aikoina enemmän kuin oikeilla kohdilla ja tää on mun mielestä tosi jees juttu, koska esimerkiski...

Heräsin aamulla ihanan tiukasta lusikka-asennosta UNIVERSUMIN IHANIMMAN sylistä. Ohops. <3 En ole ihan varma oliko sänkyyn meneminen tässä vaiheessa hyvä vai huono juttu, mutta aika (vai tähdet) sen näyttää. Anyway, meillä oli mukavaa (pienestä jännityksestä huolimatta) ja se pussas mua vielä ennen ku erottiin. Iiks!

Se miksi se otti muhun yhteyttä ja ehdotti tapaamista, on täysi mysteeri. Mutta en jaksa pohtia tai stressata asiaa nyt, vaan haluan fiilistellä tapahtuneita ja nuuhkia hänen tuoksua hiuksistani. Okei kyl mua vähän panikoittaa tää juttu. Meillä oli viimeksikin tosi hauskaa ja sit meni lähes pari viikkoa täydessä hiljaisuudessa (SILENCE!). Ehkä se johtuu vaan siitä, et se on oikeasti aikuinen eikä näprää puhelintaan jatkuvasti. Tai sitten se deittas muita ja tajus et oon oikeesti hauskin ja ihanin. Tai sit sillä oli vaan sikana duunia. Tai, tai, tai...

Ei nää asiat murehtimalla selviä tai parane. Ratsastan hyvällä flowlla ja katsotaan mihin se johdataa mut. Suunta on nyt ainakin todella hyvä! Ihanaa sunnuntaita kaikille, puspus!

P.S. Ai niin. Eihän mulla ollut aikaa murehtia ja pohtia näitä miesjuttuja. Niinhän se olikin.