Tänään (kuten viimekin viikonloppuna) ajattelin ottaa "ihan iisisti". Pari lasillista (parillinen lukumäärä on esimerkiksi kaksi (2), kaksitoista (12), kaksikymmentäkaksi (22)) ja sit kotiin kiltisti nukkumaan.
Pidetään kaikki peukkuja, että kaikki menee paremmin (siihen ei paljoa vaadita) mitä viikko sitten! Ei haittaa, jos tapaan jonkun komean ku... tarkoitan kollin ja hän haluaa olla onnellisesti yhdessä elämämme loppuun asti, mutta olen tyytyväinen ihan jo siihenkin, että selviän muistinmenetyksettä kotiin asti.
Kauheasti muuta juoruttavaa ei ole kuluneelta viikolta, paljon duunia ja (paljon) seesteistä seksiä Potentiaalisen kanssa. Mitä hittoa, lueskelin vuoden takaisia tekstejä, joissa olen ollut päättömän ihastunut ja rakastunut Potentiaaliseen. Siis mitä vittua? Miksi olen unohtanut tällaisen asian ja missä vaiheessa ihastuminen on vaihtunut ystävyydeksi? Nauroin ääneen jutuilleni ja mietin, miten ihmeessä olen voinut olla ihastunut häneen? Ja Maailman Ihanimmasta ei ole kuulunut oikeastaan juuri mitään (hänellä
oli synttärit ja laitoin onnitteluviestin, johon hän kyllä vastasi iloisesti kiitelleen,
mutta ei mitään muuta. Ass hole! Mietin silti, pitäisikö ottaa häneen yhteyttä kun olen parin viikon kuluttua menossa käymään hänen reviirillään? Kusen tässä kyllä omaan silmääni, koska saatan oikeasti olla ihastunut häneen. Ehkä. En kyllä tarkalleen muista enää millainen hän on.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti