Potentiaalinen on pihdannut jo yli viikon. Tarkalleen ottaen olemme nähneet niissä merkeissä viimeksi viime tiistaina. Viikko sitten tiistaina. Ennen vappua tiistaina. Ja viimeksi olemme olleet yhteydessä sunnuntaina. Vappuna ei tullut kännipuheluita tai -viestejä. Ei sitten yhden yhtäkään. Kröhöm, ihan kun itsekään hänelle koskaa soittelisin...
Nyt hän sitten vissiin päätti, että voisi lopettaa mököttämisen (ja pihtaamisen?) (tosin minun aloitteestani, kun aloin juttelemaan Facethefukingbookissa) ja kysyi, josko nähtäisiin aamulla...
Mitä vittua minä teen? Annanko aivan pokkana vai kiukuttelenko vai mitä? Tekisi mieli vetää itkupotkuraivarit hänelle ja käpertyä kainaloon itkemään ja hän voisi silitellä pääni ja pyyhkiä kyyneleeni. Mutta eihän se ole minun tapaistani. Eli? Annanko? Vai olenko vain aamulla avaamatta hänelle oven?
Vai? Tai? Perkele. Aluksi sitä kiukutellaan, kun ei saa ja sitten kun saa, mietitään että antaisiko sittenkään. Ei ole helppoa ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti