Ujot pojat ei oo kivoja.

Heräsin tähän aamuun iloisesti ja virkeänä valmiina aloittamaan viikonlopun töiden jälkeen. Fiilis oli katossa, töissä hauskaa ja elämä hymyili. Elämä hymyili myös töiden jälkeen, lähdin iloisesti hyppelehtien kotia kohti, kunnes näin jotain... Potentiaalinen hänen ystävänsä kanssa. Ei sinäänsä mitään hälyttävää, mutta voi kuinka ujona hän oli. Ja kuinka nätisti hän hymyili minulle, oli suorastaan hämillään ja hymyili. Small talkit ja muut heitettyämme lähtin jatkamaan matkaa. Ja mitä sitten?

EI MITÄÄN! EI SAATANA MITÄÄN! Oh lord, onko hänen pakko olla noin helvetin ujo?

Vittu, vittu, vittu! Puren käteni ja jalkani, jotta en lähetä hänelle viestiä "Rakas tule nussimaan minulta aivot pellolle!"

En kestä. Saatan lähteä tänään nollaamaan tilanteen. Moro!