sunnuntai 11. elokuuta 2013

Rakas päiväkirja vol. 666

Mun elämä on nykyään yhdellä sanalla kuvattuna outoa. Mulle sattuu outoja juttuja, tapaan outoja ihmisiä, mua pokailee oudot tyypit ja käyttäydyn itsekin aika oudosti. En tiedä onks se tää kaupunki vai mikä, mut elämä on niin outoa, ettei mitään järkeä.

En ole törmännyt vie-lä-kään kehenkään kivaan mieheen täällä. Tai kyllähän niitä tuolla juoksee pitkin poikin, mut yleensä niillä on joku tympeen näköinen hidaste (ei este!) käsipuolessa. Ainoa toivoni on, että pelastan jonkun miehen huonosta suhteesta, koska kaikki hyvät ja normaalit miehet on luonnollisesti varattuja tässä iässä (still twenty something <3). Minun mielestä aivan hyvä, normaali ja toimiva suunnitelma.

Kunhan vaan repisin jostain aikaa alkaa pokailemaan miehiä. Ei tarvii kauheesti ihmetellä sutinattomuuden puutetta, jos perjantainakin officen ovet suljettiin samaan aikaan kun kaupoista loppui alkoholin myyminen. Eikä mun pitkiä duunipäiviä oo edes piristämässä mikään tai kukaan kiva potentiaalinen sutina. Oon valinnu niin väärän alan, insinöörit on hiton tylsiä ja mun alalla ne on niitä kaikista tylsimpiä. Tai oudoimpia. Ja nyt voidaan kysyä, että mitä minä tällä alalla teen? Niinpä... Ei vaine, oikeesti tykkään mun työstä, alasta ja duunikavereista, vaikka siel ei liiku mitään hottiksia. Oon kyl tässä miettinyt jo alan vaihtamista vaikka finanssipuolelle. Kai tylsää duunia kompensois ne kuumat uroot mitä siellä pyörii? Musta tulis oikein pätevä ylimmän johdon assari, osaan kirjoittaa, lukea ja käyttää kopiokonetta, keittää kahvia, hymyillä nätisti ja sipsuttaa korkkareilla. Ei kai siinä muuta tarvi osata?

P.S. Ja mitä mun vanhoihin sutinoihin, panoihin ja "juttuihin" tulee, niin ainakin yksi pano on kuopattu ja ihan helvetin syvälle. Heivasin kerralla Potentiaalisen mappi Ö:hön (poistin hänet jokaisesta paikasta mistä pystyin) ja toivottavasti ei tule sieltä enää takaisin. Poistin hänet hyvin aikuismaisesti raivariviestini jälkeen kaikista mahdollisista paikoista, eikä hänestä juurikaan ole kuulunut sen jälkeen mitään. How sad is that, buhuu?!

P.P.S. Millon mun jutuista on tullut näin tylsiä?

Ei kommentteja: