Kuinka tunteet voikaan olla näin sekaisin? Haluan sitä ja tätä ja tota, mutta kuitenkin ehkä sitten jotain muuta.
Elämäni on aivan selällään, minun pitäisi tehdä isoja päätöksiä, otanko ylennyksen vastaan vai muutanko vihdoinkin jonnekin pois? Minulla on kaksi paikkakuntavaihtoehtoa, toisessa asuu Maailman Ihanin ja toisessa "ei ketään". Mutta taas Eiketäänkaupungissa olisi parempi duuni (jep, en ole edes hakemusta laittanut, mutta paikka on mun!). Toisaalta, mulla olis ylennys, valmis kämppä, valmiit sosiaaliset piirit ja valmis (joskin ei niin hohdokas) elämä täällä. Ja ehkä yksi fuck buddy.
Ja sitten minulla on ikävä sekä Potentiaalista että Maailman Ihaninta.
Ja sitten minun pitäisi valmistua. Se on pienestä kiinni, tsemppaa nyt neiti F.
Miksi aikuisuuden täytyy olla niin vaikeaa? Kaikki tämä vapaus ja valintojen mahdollisuus saa minun pääni pyörälle niin karkkikaupassa kuin elämässä. Toisaalta, olisihan se tylsää tässä iässä olla opiskellut ammatti, minkä tiesi jo 5-vuotiaana, olla plakkarissa kunnon työkokemusta muutaman vuoden verran, asuntolaina, mies, 1 lapsi ja se kaksi kolmasosaa tilaukseessa. Ei, kivempaa on olla forever young ja reppu puoliksi pakattuna valmiina seikkailuihin.
Elämä, täältä tullaan. Ota mut kiinni ja järjestä jotain mahtavaa! Joo, joo, otetaan huone ton elämän kanssa. Oli toi sen verran imelä viimeinen rivi! Yäk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti