Minut on vallannut otsikon mukainen olemassa olon kriisi, missä kyseenalaistan itseni, elämän, elämän tarkoituksen ja tarpeellisuuden sekä käytännössä kaiken muunkin.
Kuten ehkä joku tietääkin, tein keväällä suuren elämänmuutoksen vaihtamalla työpaikkaa ja ns. hyppäämällä oravanpyörästä pois ennen keski-ikäisyyttä. Tuntuu silti siltä, että sekään ei nyt välttämättä riitä. Tämän kaiken sekoilun ja ahdistuksen taustalla saattaa olla ihan sellainen yksinkertainen fakta, etten ole lomaillut kunnolla pariin vuoteen ja siksi olen vähän väsynyt jatkuvasti ja aavistuksen vittuuntunut kaikkeen.
Mulla ei oo ikinä ollut mitään hinkua muuttaa Suomesta pois eikä matkustelu ole ollut suurin intohimoni koskaan. Paitsi nyt. Tuntuu että jonnekin kauas pitäisi päästä, jotta näkisi lähelleen. Tämä ei vaan nyt aivan onnistu tässä työtilanteessa (luojan kiitos siellä pyyhkii hyvin, mutta olisi kiva jos jaksaisi ja osaisi iloita siitäkin) kovin hyvin, koska silloin romuttaisin kevään ympäri pyöreiden päivien työt ja olisin ilman duuneja siinä vaiheessa jos ja kun palaisin Suomeen.
Helpoin ratkaisuhan tähän ongelmaan olisi Eurojackpotin päävoitto, kevyet 37 miljoonaa euroa, jotka ensi viikolla ajattelin kuittata itselleni. Viime yönä keksin tämän idean ja pyörittelin pari asiaa mitkä tekisin samantien. Tässä mun To do-lista, kun vajaa 40 milliä tipahtaa mun tilille noin kuukauden kuluttua ensi perjantaista:
- Osta isompi kämppä (kattoterassilla)
- Osta loma-asunto
- Osta vene
- Osta uusi lompakko
- Palkkaa siivooja/ruuanlaittaja
- Osta lentoliput yksityissaarelle
- Palkkaa terapeutti
*Noin viisi tuntia myöhemmin*
Ton terapeutin palkkaamisen jälkeen löysin aluks itseni katselemasta Suomen kalleimpia kämppiä, joiden jälkeen olin hilkulla ostamassa äkkilähtöä jonnekin kauas, kunnes tajusin, ettei minulla ole vielä niitä rahoja. Pian, muttei vielä.
Miesjutut menevät niin ja näin. Olen nähnyt tätä mun alkuvuoden totaalista päänvaivaa viime aikoina paljon ja meidän yhdessä olo on kaikinpuolin hyvin tulista ja räjähtelevää, niin hyvässä kuin pahassakin. Nähtiin eilen pikaisesti ja minun juuri alkaneiden naistenvaivojen vuoksi oli ensimmäinen kerta kun ei harrastettu seksiä ja oli jotenkin laimeeta ja aloin kyseenalaistamaan jälleen meidän suhteen ja sen järkevyyden. Ei olla siis puhuttu vieläkään, että onko tämä kenties kohti jotain vakavampaa vai vaan hauskanpitoa hyvin tiukilla säännöillä (mulla ei saa olla muita). Ollaan periaatteessa todella samanlaisia, mutta samalla kuitenkin hyvin erilaisia ihmisiä ja olen viimeisen vuorokauden hyppinyt seinille, kun olen koittanut miettiä tätä kaikkea, plussia ja miinuksia ja mahdollista jatkoa ja mahdollista suhteen lopettamista. En tiedä.
Taidan lisätä listaan, että tilaan yhden Prinssi Uljaan valkealla ratsulla, jonka kanssa kaikki natsais just eikä melkein.
Sellaista. Mulla oli tarkoitus kirjoittaa hirveän pitkästi ja syvällisesti pohdiskellen sekä kertoillen muutamista hauskoista bileilloista, mutta tuo parin tunnin tulevaisuudensuunnittelubreikki vähän kosautti aikataulut ja mun tarvii alkaa vääntää nyt duuneja.
Ihanaa darramaanantaita muillekin, palataan asiaan asap. Puspus! <3
P.S. KRISSE TUU KERTOON KUULUMISIA!
1 kommentti:
Minähän olen ollut yrittäjä koko elämäni. Onneksi tällä alalla työt hiljenevät kokonaan heinäkuuksi ja jopa elokuun aluksi. Toisaalta se tarkoittaa, että rahaa tulee seuraavan kerran syyskuussa, kun elokuun vähät työt saa laskutettua. Noh, siihen on oppinut varautumaan.
En tiedä millä alalla olet, mutta onko siinä hiljaisempia kausia? Toisaalta et ole vielä nähnyt koko vuodenkiertoa, joten et voi oikeasti vielä tietääkään. Jatkuvassa asiakaspalvelussa (personal trainer, terapeutti tms.) pitää vain hyvissä ajoin kertoa ihmisille, että "olen sitten marraskuussa kaksi viikkoa reissussa". Kyllä ihmiset sen ymmärtävät. Kaikkein hankalinta on, jos työ on jokin jatkuva prosessi joka vaatii jatkuvaa seurantaa: eläinhoitola, tapahtumajärjestäjä tms. Sillon pitää vain järjestää jonkinlainen lomittaja.
Olen samaa mieltä siitä, että kaukaa näkee paremmin lähelle. Tulin juuri kotiin reissusta ja kylläpä täällä on hyvä olla. Minun reissukohteeni ja tapani ovat aika erikoisia, joten ei niistä sen enempää, mutta tuleepahan kohdemaan ruohonjuuri tutuksi. Ehkä siksi kotiin onkin niin mukava palata :)
Miesasioissa en osaa neuvoa, naisasia ehkä paremminkin.. Parisuhteen kannalta en ole varma onko mahdollisimman itsensä kaltainen kumppani paras valinta. Itse olen suhteillut hyvin erilaisten ihmisten kanssa: sekä keskenään erilaisten että minun suhteen. Monet tuntuvat etsivän tietyn tyyppisiä kumppaneita, eli keskenään samanlaisia. Toisaalta kun kaikki edelliset suhteet ovat päättyneet eroon, miksi siis hakea seuraavaa samanlaista? Itseni kaltaisen kanssa en haluaisi seurustella, se on ainakin varmaa.
Terapia ei ole mielestäni koskaan huono valinta, jos vain on sen verran rahaa ja rutkasti henkistä kapasiteettia kyseenalaistaa omia valintojaan ja käytöstään(?)
Lähetä kommentti