Olen jo vuosikausia miettinyt, mikä on se juttu mitä haluan tehdä oikeasti työskeni. Olen keksinyt sen vihdoin. Se on aivan päinvastainen nykyistä alaani kohtaan, mutta olen tehnyt sitä enemmän tai vähemmän huomaamattani aina, eli se on käytännössä kulkenut vierelläni koko ajan, mutta en ole tajunnut sitä. Minun pitää pikkuhiljaa vetäytyä nykyisistä hommistani ja suunnata korkkarini oikeaan suuntaan. Tää fiilis on aivan mahtava, kun tietää, että edessä on tulevaisuus missä työajat eivät ole maanantaista perjantaihin ja saat tehdä jotain, mistä todellakin nautit. Life is good!!!!
Miesjutuista en jaksa edes puhua, ne on taas ihan sekaisin! Peace! <3
5 kommenttia:
Kuulostaa vähän ajatukselta tehdä harrastuksesta ammatti. Mieti kuitenkin asiaa vielä. Harrastaminen on kivaa, mutta saman asian tekeminen työkseen ei välttämättä ole. Joka tapauksessa menetät harrastuksen ja joudut etsimään uuden.
Esimerkiksi ratsastaminen on kivaa. Sen sijaan ratsastuksen alkeiden opettaminen pikkutytöille päivästä toiseen (tai illasta toiseen) voi alkaa tympiä merkittävästi ihan muutamassa vuodessa. Etenkin kun itse on nauttinut ratsastuksesta ja hevosten kanssa touhuamisesta.
Tarinassa pörssimeklari harrastaa tennistä. Hänen tenniksenopettajansa pyörittää pientä osakesalkkua vapaa-ajallaan - harrastuksena.
Tapsa: En ole varma kirjoitinko epäselvästi vai annanko itsestäni ulos kovinkin tyhjäpäisen kuvan, mutta olen hyvinkin tietoinen tuosta lähes itsestäänselvästä asiasta. Olen "harrastuksena" opettanut pikkutytöille vuosia (puhutaan lähemmäs jo 20 vuodesta) ratsastusta, kouluttanut heppoja, järjestänyt kisoja ja vienyt alaa eteenpäin. Eli käytännössä tehnyt duunia, mutta nyt haluaisin tähdätä korkeammalle ja se vaatii kokopäiväistä omistautumista ja lisäkoulutusta, joka on enemmän kuin fine minulle.
Olen (edelleen) yrittäjäperheestä ja tiedä tasan millaista se elämä on. Tiedän myös millaista on olla muilla töissä muille ja oman itseni tietäen ja tuntien teen mieluummin oikeasti intohimolla sitä mistä tykkään vaikka 247, kun pompin muiden pillin mukaan maanantaista perjantaihin 8:00 - 16:00.
xoxo, Filippa
Jokainen varmaan muodostaa blogisi perusteella oman arvionsa pääsi sisällöstä :oP
Tuo heppajuttu oli puhdas esimerkki. Et ole koskaan maininnut siitä mitään. No, sattumaa.
Kirjoitin kommentin sekä sinulle että muille lukijoille. Minulla on harrastusten kautta myös paljon nuorempia tuttuja ja monet tuskailevat töiden kanssa. On opiskeltu jotain (lähinnä vanhempien painostuksesta ja minne on päässyt) ja nyt sitten saman työn tekeminen hamaan eläkeikään ahdistaa. Tulee tunne, että haluaa tehdä jotain mistä nauttii. Sitä miettii, mitä se voisi olla ja mitä itse osaa. Vastaus on tietysti tehdä harrastuksesta ammatti.
Useimmiten lopputulos on huono. Esimerkiksi eläintenhoitajaksi on niin paljon halukkaita, ettei siitä tarvitse käytännössä maksaa palkkaa. Tanssin (tai ratsastuksen tms.) opettaminen vasta-alkaville pikkulapsille vuodesta toiseen on useimpien mielestä puuduttavaa. Meikkitaitelijan työstä iso osa on tehdä liukuhihnalla pikameikkejä keski-iän ylittäneille jonkun tavaratalon tuote-esittelyssä.
Huippuhommia on vähän. Siksi niitä sanotaankin huipuiksi. Kovin montaa laskuvarjohypyn ammattilaista tai delfiininkouluttajaa Suomeen ei mahdu. Tietysti aina pitää tähdätä korkealle, mutta varmaan siltä omalta kouluttautumisalaltakin löytyisi joku huippuhomma, jota tavoitella. Usein siihen pääsy voi olla helpompaa kuin eläminen käsitöitä myymällä tai taidemaalarina.
Sitten sinä, Filippa: Minulla ei ole pienintäkään epäilystä sinun kyvyistäsi ja tarmostasi. Blogisi perusteella hyödynnät niitä yleensä perin kummallisiin tarkoituksiin, mutta varmasti pystyt melkoisiin suorituksiin muillakin elämänaloilla. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä aikanaan paljastat päätöksistäsi ja valinnoistasi.
Krisse täällä moi!
Ihanaa Filippa! Kuulostaa mahtavalta.
Ollaan taas sattumalta samoissa kuvioissa samaan aikaan vaikka en enää blogia kirjoitakaan :D Mä oon miettinyt viime aikoina paljon tuota, että alkaa muiden pillin mukaan tanssiminen riittää ja haluaisin löytää sen "oman jutun". Jatkuva ammatillinen tyhjyys, tuuliajolla olo ja motivaatiopula syö naista, työ on kuitenkin niin valtava osa elämää. Sä oot tooosi onnekas, kun tiedät noin selkeästi mikä sun juttu vois olla :) Itselläni ei mitään hajua - ehkä perustan löytöeläinkodin :D
Oon varma, että tosta tulee hienoa (ja raskasta ja perseestä ja ajoittain tylsää, mutta sellaista elämä on ja sen me kaikki jo tiedämme). You go girl! <3
Mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä: avoliitto ja vauvakuume. Työ joka on niin tylsää ja turruttavaa, että se järsii mut hengiltä. Haluan muuttaa ulkomaille. Oon viimeksi bailannut kesäkuussa. Mutta kaiken kaikkiaan oon tosi onnellinen, vihdoin! :D
Pus!
Tapsa: Jäi siis sanomatta, että alani ei ole hepat tai ratsastus.
Olen paremmin kuin perillä millaisesta unelmasta nyt haaveilen. Voin sen verran paljastaa, että kyseessä on eräs laji, mitä olen itse harrastanut ja siinä ohella ohjannut ja valmentanut muita, järkännyt ja ollut duunissa eri tapahtumissa/kilpailuissa, kouluttautunut ja istunut seminaareissa vuosikausia. Ja nyt tähän duuniin mihin tähtään, taitaa Pohjois-Euroopassa olla tasan yksi taitaja, työnantaja on todella iso lafka ja tunkua noihin hommiin ei onneksi ole. Minusta kuullostaa melko realistiselta haaveelta tämä, koska olen nähnyt alalta aivan kaiken ja joka puolelta.
Krisse: JES!!!! Olen odottanutkin sinun kuulumisia. Aivan ihanalta kuullostaa toi avoliitto, vauvakuumeeseen ja juhlimattomuuteen en valitettavasti pysty samaistua! :D
Ihana kuulla myös et muitakin ahdistaa työt! Oon niin inspiroitunut tajuttuani oman juttuni, et oon tsempannut ja ollut ihan Sarasvuona psyykkaamassa frendejä oikeille raiteille työelämässä. :D Call me anytime jos tarviit jeesiä, oon ihan liekeis mitä urasuunnitteluun tulee (ei tarvii varmaan sanoa, et miesten kans en oo...)!
Jos päätät perustaa löytöeläinkodin, niin perunkin puheeni uudesta urasta ja voin tulla sinne täysipäiväseksi eläinten pussailijaksi!
PUSPUS!
P.S. Ootko ajatellut vieläkään palata blogosfääriin? ;)
Lähetä kommentti