Siitäkin huolimatta, että elämäni on ajoittain melko menevää ja jännää, on pinnan alla kytenyt pitkään tyytymättömyys. Mun oli pakko ottaa vähän omaa lomaa ja selvittää päätä. Musta tuntuu, et saatan sanoa pian hyvästit Suomelle hetkeksi aikaa ja menen auttamaan orpoja norsun poikasia jonnekin. Ne tarvitsee mua enemmän nyt mitä mun a(a)siakkaat. Haluan heittää nurkkaan kaiken pintaliidon ja glamourin, pukeutua risasiin shortseihin ja heinähattuun. Ja auttaa - tehdä jotkut enemmän apua tarvitsevat onnelliseksi. Suomessakin on paljon apua tarvitsevia, mutta nyt tuntuu siltä, että on pakko lähteä kauas, että näen taas selvästi. Viimeinen vuosi on mennyt sumussa ripauksella tähtipölyä, olen hukannut itseni ja sen mitä elämältä haluan. En mä jaksa ikuista shampanjan juontia Helsingin pintaliitopaikoissa, siitä tulee korkeintaan kauhea darra ja morkkis.
Kuten huomaatte, mua kriisityttää ja pahasti!
1 kommentti:
On ihan hyvä vain välillä pysähtyä miettimään missä on ja minne on matkalla. Joskus miettimisen käynnistymiseen tarvitaan jokin iso isku, välillä taas hetken hiljaisuus. Voit mainiosti tulla siihenkin tulokseen, että jatkat vielä samalla uralla, tai sitten päädyt hyppäämään uuteen uraan. Asiaa on kuitenkin hyvä pohtia, älä sitä pohdintaa pelästy.
Lähetä kommentti