Irtisanoudunko töistä? Näkeäkkö vaiko eikö näkeä Maailman Ihaninta viikonloppuna? Muutanko uuteen kaupunkiin (mitä olen koko vuoden suunnitellut, mutta jäänyt aina syystä X tai Y toteuttamatta)? Hankinko koiran?
Yksi asia on varma, Potentiaalinen nussii aivoni pihalle asap!
3 kommenttia:
Ööö... Älä, ellei sinulla ole parempaa varmistettuna. Joo, kannattaa tarttua tilaisuuteen jos sellainen tulee tarjolle. Joo, jos siellä on asunto ja duuni tarjolla. Älä ainakaan hetken mielijohteesta. Yksinelävää koira sitoo ihan hemmetisti.
Good for you!
Ei ole, mutta tossa lahaajaa tekijä X (eli opiskeluje loppurutistus) matkassa, joka haittaa vähän etenemistäni uralla. Ei ole mahdollisuutta sellaiseen tänä viikonloppuna. Ei ole hetken mielijohde (kai?). Niin sitoo, mutta tunnevammaisena ihmisenä haluaisin kokeilla pystynkö pitämään edes eläimistä.
Good for me!
Eli irtisanoutuisit ja hoitaisit opinnot loppuun päätoimisesti? Uskotko, että se olisi ratkaisu? Kauanko siihen pitäisi varata aikaa? Riittääkö rahat/motivaatio?
Minusta erilaiset kokeilut elävillä luontokappaleilla ovat arveluttavia. Se kokeilu voi kestää 15 vuotta. Minkä ikäinen olisit silloin? Mitä kaikkea muuta seuraavan 15 vuoden aikana saattaa (tai pitäisi) tapahtua? Miten koira sopii niihin käänteisiin?
Blogin perusteella en pidä sinua mitenkään patologisen tunnevammaisena. Jos itse koet jotkin asiat vaikeiksi, niin sitten niihin pitäisi paneutua yrittää muuttaa juuri niitä. On vaikea kuvitella, että koira auttaisi ihmissuhteiden luomisessa tai ylläpidossa. Lähinnä se on rasite. (Tiedän sen omasta kokemuksesta. Minun koirani kuoli 14-vuotiaana pari vuotta sitten.)
Lähetä kommentti