DIY kriisi, taas kerran!

Tämä viikko on mennyt enemmän ja vähemmän viime viikonlopun (tai no viime viikkojen) bailauksesta toipumiseen. Olen saanut pääni sisällä pienen kriisin kehiteltyä elämäni kanssa, enkä oikein tiedä mitä tekisin tai mihin suuntaan lähtisin.

• Opiskelut: Se on aivan pakko saada pakettiin tämän syksyn aikana, opinto-oikeuttani on venytetty lähes reittä apuna käyttäen pari viimeistä vuotta.
• Kaupunki: En ole muuttanut kovista uhkauksista huolimatta tämän vuoden puolella, syiden A ja B takia. Nyt on sellainen olo, ettei tällä kaupungilla ole minulle enää mitään annettavaa.
• Seurustelu: Tämän viikon kriisin keskellä olen diagnosoinut itselleni seuraavan: sitoutumiskammo. Kyllä! Mut on vissiin ok olla yksin alle 30-vuotiaana ja nauttia elämästä?
• Fuckbuddyt: Kaukosuhde fuckbuddyn kanssa ei toimi (Maailman Ihanin) ja paikallisen (Potentiaalisen) kanssa en tiedä mitä tehdä. Potentiaalinen käski ilmoitella, jos vielä haluan seksiä, mutta jotenkin minulla meni maku hänen touhuunsa. Toisaalta taas, se on pelkkää seksiä. Ja Maailman Ihanimmalta en ole saamassa ainakaan pariin viikkoon mitään muuta kuin korkeintaan tuhmia tekstiviestejä.
•  Enkä ole varma, onko minulle tullut vauvakuume. Saako sen takia sairaslomaa?

Jos joku tietää mitä minun pitäisi tehdä tai mistä aloittaa ahdistuksen purkaminen (tai no mistä saisin energiaa ja aikaa the main mörön, eli opiskelujen lopettamiseen), niin let me know! Sitä ennen upotan pääni kahviämpäriin ja totean, että kriisini on suhteellisen mitätöntä laatua. Näin sitä pitää, Filippa!

Kaikille kaikkea hyvää ja paljon hyvää seksiä!