Elossa ollaan. Minut on vallannut joku maailman suurin kaamosmasennus (vaikka kuinka kivasti aamuisin alkaa olemaan jo siedettävän valoisaa, kun painelen töihin), mikään ei kiinnosta, mikään ei ole kivaa ja mitään ei huvita tehdä.
Olen maannut sängyssä (enemmän tai vähemmän flunssan kourissa) kaiken liikenevän vapaa-ajan viimeisen viikon aikana. Voi siis päätellä, että paljoa juoruttavaa ei ole.
Pieni kiukutteluputki päällä Potentiaalisen kanssa ja Hän on sama vanha "Otamuttakaspliispliisjookojookojooko!?!?!?!?!?". En ota.
Potentiaaliselle kiukuttelu johtuu siitä, että hän on saanut revittyä auki pari vanhaa haavaani. Vahingossa kylläkin, mutta ei ole huvittanut lutkuttaa hänen munaansa tai availla saksia hänelle. Mökötän neitimäisesti kotona lauantai-iltana ja odotan, että herra ottaa yhteyttä julistaen samalla rakkautta minulle.
Vitsivitsi. Olen päättänyt parantua tästä flunssasta ja vietän rauhallisen koti-illan all by myself. Tai sitten en, luultavasti minut löytää kello neljä (4) vatkaamassa lannetta jostain tasottomasta juottolasta räkä poskella.
Niin. Ei mulla muuta. Ajattelin tulla vain kertomaan, että elämässäni ei ole tapahtunut mitään mullistavaa sitten viime näkemän.
Tack o adjö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti