YOLO!

Holy madafakin' shit mikä viikonloppu! Hikoiluttaa, pelottaa ja vapisuttaa, kuten aina maanantaisin. Mutta voi pojat, se kaikki oli taas tämän arvoista. Heräsin esimerkiksi kahden eri tyypin vierestä (toisen luota hipsin klo 7:00 vaivihkaa pois, ei mitään hajua kuka tai mikä tyyppi oli)(btw, en edelleenkään muka harrasta yhden illan juttuja), eli viiniä on virrannut enemmän kuin vettä Niagaran putouksessa keskimäärin minuutissa. Onneksi nämä dokaushommat loppuvat tähän, koska nyt alkaa uusi elämä! Alan treenaamaan, katsomaan rahojeni perään, rauhotun ja aikuistun.

Kyllä, olen vitsikkäällä tuulella näin maanantaisin!

Totta puhuakseni minulla on mennyt aivan liian lujaa sen jälkeen, kun olen eronnut Mun Kielletystä. En tiedä olenko kertonut ikinä, mutta minulla on aina välillä vähän kutinoita tulevasta. Ja nyt mulla on alkanut olemaan sellainen olo, et tää mun hillitön bileputki tuntuu joltain eräänlaiselta loppukiriltä johonkin. En tiedä mihin ja kauan tätä kestää, mutta todellakin lähden tulevanakin perjantaina kello 14 aftereille, jos siltä tuntuu, koska YOLO!

Ihanaa viikkoa kaikille, karatkaa tänään(kin) töistä ajoissa, koska tuolla on ihana ilma!

Back in business.

Olipa pitkästä aikaa virkistävää lorttoilla kunnolla ja olla kahden uuden miehen kans sillai saman päivän aikana. Molemmat oli tosi kivoja, haluisin vähän et tää jälkimmäinen ainaki laittais mulle jotain kivoja viestejä pian. Aww, se oli niin söpö!!

Ei mul muuta tähän hätään, palataan asiaan kunhan olen kotiutunut duunireissusta. Puspus, ihanaa viikkoa kaikille!

Major mayday!

Morjesta pöytään! Tiedän et oon ollu kauhea, kun en oo kirjottanu mitään pitkään aikaan tänne vaikka kaikki on ruudun toisella puolella käynyt päivittämässä sivut pari kertaa päivässä. Vitsivitsi.

Syy hiljaisuuteen on ollut jonkin asteinen syysmasennus, -väsymys, -ahdistus, -mikälie. Oon käyny hävyttömän vähän ulkona, oon ollu kipee, mua ei oo kiinnostanut miehet, Tinder on täynnä paskoja miehiä ja oon tehnyt töitä melkein turhaan aivan liikaa.

Aloitetaan duunista. Oon tehnyt överipitkiä päiviä käytännössä turhaan. Luulin (monien muiden kanssa), että asiasta olisi suurta apua, mutta sain pari päivää sitten puhelun jossa ilmoitettiin, ettei moiseen ole resursseja (toim. huom. olen aloittanut tässä duunissa tänä vuonna, eikä minua todellakaan ole laskettu mihinkään, vaan kaikki mitä teen lafkaan on suurta plussaa). WTF?? Olen alani asiantuntija, jonka vuoksi minut on tänne palkattu ja sitten ilmoitetaan, että joku semi-ammattilainen joutuu selviytymään keissistä yksin ilman apuani. Ihan oikeasti, esimieheni suusta kuului sanat: "Täytyy pitää huoli, ettei sinun asiantuntijuutta käytetä hyväksi!". Jep. En kommentoi duunipaikkaani sen enempää, mutta ei ihme, että asiat ovat Suomessa siinä jamassa mitä ovat.

Sitten miehiin. Mulle on iskenyt todellinen sisäinen kylmyys. Tai en tiedä voiko tätä sanoa lämpenemiseksi. Mua ei kiinnosta panna ketään. Oon ollut yli 2 viikkoa ilman seksiä (kyllä, minun mittakaavassani se on pieni ikuisuus), vaikka olisi ollut monta tilaisuutta. Mun frendit on aivan huolissaan tästä, mun piti näyttää kaikki mahdolliset chattiappsit niille, jotta ne usko etten kirjottele kenenkään kanssa tai oo ihastunut kehenkään salaa. En itsekään osaa selittää tätä, että mikä mulla on. Tai miks mulla on tällänen. Onko musta tullut normaali nuori nainen, jota ei kiinnosta pelkkä penis enää?

Ahdistaa. Kaikki. Haluaisin keskittää ajatukseni johonkin uuteen ja siistiin. Olen ajatellut aikuismaisesti aloittavani jonkun harrastuksen. Nypläys, kutominen, kuviokellunta? Ideaoita, anyone?

Kauhee jano.

On taas se aika viikosta, kun on aika ripittäytyä. Ripittäydyn oikeastaan siitä, että mitään ripitettävää ei suuremmin ole. Viime viikko oli yllättävän rauhallinen (toim. huom. minun mittapuulla). Yksi päivä dokaamista, muutama urheilusuoritus, n*ssittuja miehiä 1kpl. Melkein tekisi mieli julistaa itseni aikuiseksi vihdoin.

Haters gonna hate me again, 'cause... Olen tapani mukaan kääntänyt kelkan ja tällä hetkellä elämässäni on aivan eri mies ns. ykkössijalla, kuin mitä pari viikkoa sitten. Mutta mielestäni olen tähän käytännössä syytön, koska elämässäni pyörivät miehet ovat harvinaisen perillä mitä pääni sisällä liikkuu (siittiöitä).

Huvittavinta tässä kaikessa sekoilussa kuitenkin on se, että minun mielessäni pyörii yksi mies, joka vaikuttaa maailman parhaalta ja täydellisimmältä tapaukselta. Minun Kiellettyni nimittäin. UGH! Olen pohdiskellut kyseistä herraa tässä jo useamman viikon ja vertaan kaikkia tapaamiani miehiä häneen; kukaan ei ole hänen vertaisensa. Minua taitaa perjantai-illan lisäksi janottaa myös vähän vanha suola. Mitähän tää oikeasti on, osaako joku tulkita mua?

I'm so strong.

Niin.

Kyllästyminen

Mua taas kyllästyttää kaikki mun ympärillä pyörivät miehet siinä mielessä. Kieltäydyin viime viikolla seksistäkin kokonaan. Haluaisin nyt vähän uutta sutinaa, mutta edes paras ystäväni Tinder sellaista tarjoa. Viime kevääseen verrattuna on tapahtunut suuri inflaatio siellä olevien miesten suhteen, Jormat ja Sepot ovat vallanneet senkin sovelletuksen. Odotan sitä, että joku keksii tehdä Eliitti-Tinderin. En odota.

Muutenkin mun elämässä on pieni kriisi. Olen saanut juuri aivan mielettömän duunin, missä mulla on superhyvä palkka, duunikaverit kivoja ja duunitehtävät enemmän tai vähemmän lepposia. Mut mua ei kiinnosta. Tippaakaan. Haluan olla oman elämäni herra ja voi olla, että olen pian yksityisyrittäjä. En tiedä tarkalleen vielä mitä teen tai missä teen, mutta keksin jotain mahtavaa aivan varmasti. Tervetuloa miljoonat, itse määrätyt työajat ja pitkät lomat! <3

Alan kirjoittamaan irtisanoutumislappua. Palataan rakkaat!

Parisuhteessa

Kai tämän voisi jo laskea parisuhteeksi. Jo neljäs päivä putkeen, kun mietiskelen tota yhtä ja vietimmekin taas viime yön yhdessä. Meillä oli eilen jopa pieni söpö kinastelu, kun molemmat halus nähdä ja aikaa ei meinannu löytyä kalentereista. Olin radikaali ja jätin frendit ja terassit puolessa välissä iltaa ja kömmin tän tyypin kainaloon nukkumaan. Onneks hänelläkin on jonkin asteen "sitoutumiskammo" (ts. ei kiire suhteeseen), niin voidaan yhdessä hajoilla meidän ällöttävälle käytökselle ja yhteispäätöksellä pitää breikkejä tapaamisista: "Ei kyl enää nähdä ainakaan enää tän vuorokauden puolella" ja sit seuraavana päivänä noin kello 00.01 juoksemme toistemme syliin. <3 Okei, ei nyt ihan, mutta melkein. Mut saa viedä hoitoon, ihan vapaasti!

Niin. Ja sitten taas tämä yksi aivomato, joka pyörii mielessäni 237, on varsin mauton idiootti. Jota voisin käydä korkeintaan tiukan paikan tullen duunaamassa. Huomaatteko kuinka uskottava olen? Ei vaines. En ymmärrä miksi seksin takia tarvitsee olla vaikea. Saa leikkiä vaikeaa yksinään, mulla on mahdollisuus muihinkin (muuhunkin!) muniin.

Enää "pari" tuntia viikonloppuun. Siitä on tulossa mahtava, suorastaan huikea! Lovelove! <3