On taas se aika viikosta, kun on aika ripittäytyä. Ripittäydyn oikeastaan siitä, että mitään ripitettävää ei suuremmin ole. Viime viikko oli yllättävän rauhallinen (toim. huom. minun mittapuulla). Yksi päivä dokaamista, muutama urheilusuoritus, n*ssittuja miehiä 1kpl. Melkein tekisi mieli julistaa itseni aikuiseksi vihdoin.
Haters gonna hate me again, 'cause... Olen tapani mukaan kääntänyt kelkan ja tällä hetkellä elämässäni on aivan eri mies ns. ykkössijalla, kuin mitä pari viikkoa sitten. Mutta mielestäni olen tähän käytännössä syytön, koska elämässäni pyörivät miehet ovat harvinaisen perillä mitä pääni sisällä liikkuu (siittiöitä).
Huvittavinta tässä kaikessa sekoilussa kuitenkin on se, että minun mielessäni pyörii yksi mies, joka vaikuttaa maailman parhaalta ja täydellisimmältä tapaukselta. Minun Kiellettyni nimittäin. UGH! Olen pohdiskellut kyseistä herraa tässä jo useamman viikon ja vertaan kaikkia tapaamiani miehiä häneen; kukaan ei ole hänen vertaisensa. Minua taitaa perjantai-illan lisäksi janottaa myös vähän vanha suola. Mitähän tää oikeasti on, osaako joku tulkita mua?
4 kommenttia:
Se mies ei tanssinut pillisi mukaan, joten lapsellisena typykkänä päätit, että hän kiinnostaa sinua. Tunne-elämäsi on epätasapainoisen & henkisesti kakaran tempoilua.
Terapian tarpeessa.
Anonyymi: Kiitämme kommentistasi! Ylläpidon toimesta haluamme muistuttaa tekstien sisältävät extrapaljon dynamiittia, draamaa, huumoria, tähtipölyä ja glitteriä. Mutta voimme olla samaa mieltä, että terapia voisi tulla tarpeeseen - ihan itse kullekin.
Mahtavaa alkanutta syksyä Teille, puss!
P.S. Oletamme, että puhut Mun Kielletystä ja harmiksemme joudumme toteamaan, että se oli jälleen kerran neiti F, joka päätti suhteen karmean riidan päätteeksi.
Lol noi mielensäpahoittaja-anonyymit.
Tulin vaan kertomaan, että oon tosi ylpee susta ja sun valinnoista! Go girl! Ai että tykkään lukea sun blogia.
Nuorena sinkkuna sitä pitää kokeilla ja rellestää ja stiplatakin, että malttaa sitten olla Zen aikuinen (eikä koe tarvetta purkaa patoumiaan kun se on jo liian myöhäistä, mm. blogeissa anonyymina vittuilemalla tuntemattomille kun oma elämä ei tyydytä).
Vakaassa parisuhteessa elävänä täti-ihmisenä muistutan jälkiviisaana ainoastaan siitä, että älä unohda aidosti nauttia sinkkuelämästä. Koska sitten kun päädyt parisuhteeseen niin siinähän sitten olet. Vaan sen yhen kaa. Intohimon sumentamaa rakkausdraamaa ei enää ole (intohimon sumentama rakkausdraama on ihan hirveetä ja perseestä.... mutta myös maailman ihaninta). Piste.
Tässä kaikki tältä erää.
P.S. Mä joudun kohta kai avovaimoksi. Ja mulla on vauvakuume.
Lööv,
Krisse
Voi Krisse! <3 Mul on niin ikävä sun tarinoita ja seikkailuita. Voitko raportoida mulle sun elämästä kuitenkin vaikka noin kerran viikossa? Jooko? Ja onnea tulevalle avovaimolle, toi kuullostaa mahtavalta! <3
Kyllähän noitä huolestuneita hatersseja riittää. Mutta ei se mitään, enemmän miehiä valloitettavaksi mulle, kun ne on tylsissä ja epätyydyttävissä suhteissa eikä tuolla taistelukentällä kanssani. ;) Lähinnä harmittaa heidän puolestaan tuollainen asenne elämään ja sarkasmin ymmärtämisen vaikeus. Mahtaa olla elämä välillä aika rankkaa heillä?
Nautin todellakin jokaisella solulla elämästäni. Nautin ympärillä olevista miehistä täysin rinnoin, mutta nautin myös itsenäisyydestäni ja siitä, että saan tahtoessani mennä yksin nukkumaan. Niin parasta! Luotan siihen, että mullakin kolahtaa yhtä lujaa kun sulla, sitten jos/kun on sen aika.
Kaikkea hyvää ja rakkautta,
Tuuliviiri
Lähetä kommentti