En jaksanu oikolukee tätä tekstiä, koska mua vituttaa. Tässä oksennus aivoistani, olkaa hyvät ja bon appétit!
Tää ei nyt vaan meinaa lähteä. Tää vuosi nimittäin. Keittiöpsykologina oon kelaillut, et suurin nihkeys löytyy töistä. Mun pitäis tehdä vuoden loppuun mennessä työmäärä X ja mulla täydet valtuudet suunnitella omat menemiset ja tekemiset. Olen tehnyt tähän päivään mennessä tasan nolla näistä hommista. Mua ei vaan kiinnosta, en osaa ja ahdistaa. Sit ku tähän päälle ynnää oudot miehet elämässäni, niin aika surkee mimmi on kasassa. Vituttaa tällänen asenne ja tälläset ajatukset. En kehtaa kertoo näistä edes mun parhaimille ystäville, koska tää ei oo yhtään mua. Tai ton duunitilanteen ne tietää, mut miehistä mulla ei oo ollu tapana valittaa.
Mikä noissa miehissä sit mättää? No tää yks jantteri, jota oon tavannu täs joitain kertoja täs joulun jälkeen ja ollut paljonkin yhteydessä alkuun, mut nyt tuntuu, et homma viilenis. Paitsi sängyssä sen aikana, se sanoo mua ihanaks, rakkaaks, muruks ja kehuu kaikilla mahdollisilla tavoilla silloin. Mut sit irl se on vähän nihkee ja etäinen nykyään eikä laittele viestejä vanhaan malliin. Okei, tää kaikki saattaa olla mun pään sisällä, sillä a) taisin sanoa sille, etten jaksa kauheesti pidellä turhaan yhteyttä ja b) tietysti tyttö alkaa lämpee tollasten sanojen jälkeen. Mua vituttaa, jos se ei tarkottaiskaan noita juttuja mitä se sanoo. Tietenkään se ei tarkota, mut miks vaivautua sit sanoon tommosia?
Kuulkaa mua pitkästä aikaa tytötyttää, tekis mieli soittaa sille raivaripuhelu ja kysyä et mitä hittoo tää on ja missä mennään. Ennen mua ei oo haitannut, jos en oo tienny tykkääkö toinen musta oikeesti tai tapaileeko se muita, mut nyt haluisin tietää.
Jaxuhaleja saa lähettää virtuaalisesti, tarviin niitä nyt! </3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti